Sivu 1/1

Jumalan pelko on hyväksi

ViestiLähetetty: 20.03.2014 19:21
Kirjoittaja rita4
Psykologi Pirjo Alajoki sanoo, että elämän perusturva on Jumalan pelko.

"On ikävää, ettei tästä asiasta nykyään kristityissä piireissä juuri puhuta, saati opeteta, Jumalan vihasta puhuminen koetaan liian pelottavaksi, vaikka sitä kautta armokin kirkastuisi. Vallalla ovat sen sijaan ihmisten pelko ja leimaaminen. Kirkko perustelee näkemyksiään pitkälti tämän ajan henkeä mukaillen esimerkiksi tieteellä, tutkimuksella ja tasa-arvolla. Ne näyttävät nyt käyvän selitykseksi lähes kaikkeen!"

Sanansaattaja 9/2011

Re: Jumalan pelko on hyväksi

ViestiLähetetty: 04.08.2025 19:39
Kirjoittaja rita4
Sananl. 19:23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.

Sananl. 14:26-27
Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin. Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

Sananl. 15:
31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.


Sananl. 1:7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

2. Kor. 5:
1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.

4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.

6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.

10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
11Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee;
ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.


Tuota katselin ja koin, että ois kuin hyvä nostaa valoon, esille sen, kuinka tärkeä onkaan Jumalan pelko uskovan sydämessä. Niin monihan ajattelee todennäköisesti, että; uskovan elämä on pelkkää pelossa elämistä, rangaistuksen pelossa olemista, tms. Ja toki.. niinhän sitä voikin helposti ajatella, kokea. Minä mielelläni vertaisin sen lapseen, joka haluaa totella vanhempiaan, ja koittaa siksi välttää kaikenlaiset konfliktit, sanomisen, nuhtelun ym..Siis, haluaa elää ja toimia, niin ettei tarvitsisikaan moittia mistään ja sydämessä olisi vanhempien rakastaminen, sekä haluaa kunnioittaa ja arvostaa heidän ymmärrystään asioista, kokien, että; He haluavat sinulle vain pelkästään hyvää, sekä sitä, että olisi sydämessäsi tervettä arkuuttakin heidän edessään, jos on tullut tehtyä jotain väärin, sopimatonta, tms..Anteeksi pyynnöllä saadaan asiat, kuin asiat soviteltua ja rauhan sydämellesi, eikös olekin näin? :wink:

Sama asiahan on Herrammekin kanssa, kun teemme, tai puhumme, elämme väärin, sopimattomasti ja tiedämme ettei se ole Isän mieleen, niin mitä silloin teemme? Lopetammeko Jumalan rakastamisen ja kunnioittamisen; kaiken Luojana, sekä pelastajanasi? Emmekö pelkää, mitä Hän sanoo meille silloin, kun teimme syntiä, väärin, loukkasimme jotakin, tms? Eikö silloin olisikin oikein jopa hiukka peljätä, mitkä seuraamukset on tulossa: ei rankaisemiseksi, ei, vaan puhuttelu sydämellesi, kun Herran Henki alkaa puhua sinulle niistä asioista, mitä olet tehnyt ja pahoittanut Isän rakastavan mielenkin, sydämen. Sen ei aina tarvitse olla isokaan asia, vaan monesti ihan ymmärtämättömyyttämmekin saatamme toimia sopimattomasti, väärin. Ja olisikin tosi hyvä, jos vielä omatuntomme toimii ja laittaa katumaan sitä, sekä tahtoen pyytää Isältä anteeksi katuen, surren. :cry:

Joh. 5:
19 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.
20 Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.

21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,
23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.


Laitanpa vielä tämän Raamatunpaikan tähän loppuun;
Sef. 2:3 Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.