Johannes Kastaja – parannussaarnaaja
Lähetetty: 24.06.2026 17:19Rantasaari Liisa 13.6.2026
”Niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi” Mark.1.4.
Raamatussa kerrotaan miehestä, Johannes Kastaja. Hän ei ollut kuningas, sotamies, eikä kouluja käynyt oppinut. Raamattu kertoo, että hän oli jo äitinsä kohdussa täynnä Pyhää Henkeä. Hän asui vaatimattomasti Jordanjoen laaksossa. Vaatimattomasta elämästä huolimatta hänellä oli kirkas sanoma. Hän puhui suoraan ja hän uskoi tehtäväänsä horjumatta.
Hänen sanomansa sisältönä oli, että ”tehkää parannus!” Syntinen elämä oli jätettävä ja palattava Jumalan yhteyteen. Oli aika pysähtyä ja tarkistaa elämän suunta. Parannuksen tehneet hän kastoi Jordanissa. Kaste oli merkkinä, että oli käännytty ympäri kohti parempaa elämää. Johannes ei tehnyt kasteesta rituaalia, vaan se kertoi symbolina, että oli käännetty elämän suunta. Sisäinen ja ulkoinen elämä oli muuttunut.
Johannes Kastajan ympärillä oli runsaasti ihmisiä, mutta hän ei ylpistynyt, eikä halunnut tehdä itsestään kaiken keskusta. Päinvastoin hän korosti, että hänen jälkeensä tulee häntä suurempi, jonka kengännauhoja hän ei ole arvollinen solmimaan. Johanneksen tehtävä oli valmistaa tietä jollekin suuremmalle.
Jeesus tuli Johanneksen luokse, ja Johannes tunnisti, että hänen tehtävänsä alkoi olla päätöksessä. Johannes ei jäänyt kiinni tehtäväänsä, vaan luopui asemastaan. Valta ei sokaissut häntä. Harvinainen mies. Johannes ei rakentanut kulttia ympärilleen. Johannes korosti rehellisyyttä ja se maksoi hänelle paljon. Hän haastoi vallanpitäjät ja aikansa normit. Johannes oli nöyrä, eikä kuvitellut, että maailma pyörii yksin hänen ympärillään. Hänen sanomansa ydin oli, että aina voi aloittaa alusta.
Johanneksen elämä osoittaa, että suurin voima on yksinkertaisuudessa. Selkeä sanoma tuottaa parhaiten hedelmää. Johannes ei ollut täydellinen, mutta hän eli siten kuin uskoi. Missä ovat aikamme Johannekset, jotka yksinkertaisesti julistavat parannussaarnaa? Johanneksen ympärillä olleet ihmiset eivät hyppineet ja karkeloineet. Uskon, että syntien taakat painoivat kuulijat polvilleen itkemään syntistä elämäänsä. Ihmiset tekivät parannusta. Ihmiset saivat syntinsä anteeksi ja hyvän omantunnon. Tämän jälkeen he ottivat Johannekselta kasteen. Jeesus, jatkoi Johanneksen tehtävää.
Nyt jos koskaan tarvitaan rohkeita julistajia, jotka eivät silitä päätä, eivätkä saarnaa hienoa teologiaa. Yksinkertainen parannussaarna, jonka nöyrä julistaja saarnaa, uppoaa kansaan niin kuin se upposi Johanneksen päivinä. Hengellinen erämaa tarvitsee pasuunaa, joka antaa selvän äänen. Kuiva erämaa tarvitsee Pyhän Hengen sadetta.
” Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteeksi.” Ps. 107:35. Aamen.
”Niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi” Mark.1.4.
Raamatussa kerrotaan miehestä, Johannes Kastaja. Hän ei ollut kuningas, sotamies, eikä kouluja käynyt oppinut. Raamattu kertoo, että hän oli jo äitinsä kohdussa täynnä Pyhää Henkeä. Hän asui vaatimattomasti Jordanjoen laaksossa. Vaatimattomasta elämästä huolimatta hänellä oli kirkas sanoma. Hän puhui suoraan ja hän uskoi tehtäväänsä horjumatta.
Hänen sanomansa sisältönä oli, että ”tehkää parannus!” Syntinen elämä oli jätettävä ja palattava Jumalan yhteyteen. Oli aika pysähtyä ja tarkistaa elämän suunta. Parannuksen tehneet hän kastoi Jordanissa. Kaste oli merkkinä, että oli käännytty ympäri kohti parempaa elämää. Johannes ei tehnyt kasteesta rituaalia, vaan se kertoi symbolina, että oli käännetty elämän suunta. Sisäinen ja ulkoinen elämä oli muuttunut.
Johannes Kastajan ympärillä oli runsaasti ihmisiä, mutta hän ei ylpistynyt, eikä halunnut tehdä itsestään kaiken keskusta. Päinvastoin hän korosti, että hänen jälkeensä tulee häntä suurempi, jonka kengännauhoja hän ei ole arvollinen solmimaan. Johanneksen tehtävä oli valmistaa tietä jollekin suuremmalle.
Jeesus tuli Johanneksen luokse, ja Johannes tunnisti, että hänen tehtävänsä alkoi olla päätöksessä. Johannes ei jäänyt kiinni tehtäväänsä, vaan luopui asemastaan. Valta ei sokaissut häntä. Harvinainen mies. Johannes ei rakentanut kulttia ympärilleen. Johannes korosti rehellisyyttä ja se maksoi hänelle paljon. Hän haastoi vallanpitäjät ja aikansa normit. Johannes oli nöyrä, eikä kuvitellut, että maailma pyörii yksin hänen ympärillään. Hänen sanomansa ydin oli, että aina voi aloittaa alusta.
Johanneksen elämä osoittaa, että suurin voima on yksinkertaisuudessa. Selkeä sanoma tuottaa parhaiten hedelmää. Johannes ei ollut täydellinen, mutta hän eli siten kuin uskoi. Missä ovat aikamme Johannekset, jotka yksinkertaisesti julistavat parannussaarnaa? Johanneksen ympärillä olleet ihmiset eivät hyppineet ja karkeloineet. Uskon, että syntien taakat painoivat kuulijat polvilleen itkemään syntistä elämäänsä. Ihmiset tekivät parannusta. Ihmiset saivat syntinsä anteeksi ja hyvän omantunnon. Tämän jälkeen he ottivat Johannekselta kasteen. Jeesus, jatkoi Johanneksen tehtävää.
Nyt jos koskaan tarvitaan rohkeita julistajia, jotka eivät silitä päätä, eivätkä saarnaa hienoa teologiaa. Yksinkertainen parannussaarna, jonka nöyrä julistaja saarnaa, uppoaa kansaan niin kuin se upposi Johanneksen päivinä. Hengellinen erämaa tarvitsee pasuunaa, joka antaa selvän äänen. Kuiva erämaa tarvitsee Pyhän Hengen sadetta.
” Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteeksi.” Ps. 107:35. Aamen.