Selkäreppu
Lähetetty: 17.10.2021 13:11Arja Haapaniemi
Siinä hän raahusti vaivaloisesti, tuo uskovainen ihminen, iso, painavan näköinen selkäreppu selässä. Se oli olkahihnoilla kiinnitetty hartioille, että se varmasti pysyisi mukana eikä putoaisi kesken matkaa.
LALU FATONI/ PEXELS.COM
Matkalainen kulki vaivaloisesti selkä kumarassa, ja askel oli hidas painon takia. Miksi repun piti olla selässä hidastamassa kulkua? Miksi matkan piti olla niin vaivaloista, että katse piti suunnata alaspäin, ettei kaatuisi.
Mitä reppu sisälsi?
Tie oli kyllä valaistu kirkkaaksi. Polun varrrella kukkivat kukat, linnut lauloivat iloisesti yrittäen sävelillään lohduttaa taakankantajaa. Aurinko paistoi kirkkaasti ja vilkutti lämpimästi säteillään kutittaen nenänpäätäkin ja yrittäen saada aikaan jotakin myönteistä reaktiota.
Mutta mitäpä tuosta. Ei matkaaja paljon voinut katsella ympäristöään, kun hänen piti pitää itsensä pystyssä. Kunpa hänkin olisi voinut iloita toisten kanssa ja kulkea kevyemmin. Syynä oli varmaan tuo kurja selkäreppu sisältöineen.
Ei reppu itsessään paljon painanut. Voisiko tuo matkaaja sen verran pysähtyä, että voisi kurkistaa, mitä reppu sisälsi. Vähän helpotti, kun sai pysähtyä välilä ja hengähtää hetken. Voisiko repun sisältöä näyttää kenellekään? Olo saattaisi kylläkin tulla vielä kurjemmaksi, jos joku näkisi repun sisällön, kehtaisikohan sen tehdä?
Vanha vaihtui uuteen
Vihdoin matkaaja antoi avata repun. Sieltä tuli ensin kauhea tuoksu. Sitten alkoi näkyä kuin muinaisjäänteitä, vanhoja kenkärisoja. Niitä oli paljon. Toisista oli pohja kulunut, ja jokainen oli likainen ja linttaan astuttu. Toisista olivat nauhat jääneet matkan varrelle.
Miksi hän kantoi vanhoja, likaisia, risaisia kenkärajoja mukanaan taivastiellä? Hän oli luullut tarvitsevansa niitä vielä joskus. Ne olisi voinut jättää ristinpuulle, kun hän oli käynyt ristin juurella saadakseen uuden elämän Jeesuksessa ja syntinsä anteeksi.
Hän oli saanut puhtaan alun. Vanha oli muuttunut uudeksi, ja vanhojen polkujen muistoja ei tarvita uudella tiellä. Kuitenkin reppu jäi painamaan selkää, eikä hän tiennyt, miten sen nyt saisi riisuttua pois. Vanhat muistot olivat jääneet reppuun, ja niitä tuli mietiskeltyä. Miksi minä kuljin joskus tuotakin polkua? Mitä minä siellä oikein tein? Matkan teko alkoi hidastua.
Vapaana muistoista
Herra tahtoo katkaista lapsensa kantaman selkärepun kannatinhihnat, niin että se putoaa pois. Sieltä ei enää valikoida, mitä jätetään ja mitä otetaan mukaan, vaan kaikki jää pois. Uskova saa kulkea vapaana ilman vanhoja muistoja, joissa vihollinen pitää kiinni ja joilla se kiusaa.
Herra haluaa omiensa kulkevan selkä suorassa uutta tietä ilman painolasteja. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Älkäämme enää antako sitoa itseämme orjuuden siteisiin ja menneisyyden kahleisiin.
Kaiken saa jättää Herralle. Reppu saa pudota ristin juurelle, jossa on saatu voitto. Herra käsittelee reppumme ja heittää sen meren syvyyteen. Hän parantaa olkapäämme Pyhän Hengen voitelulla. Hiertymät parantuvat, ja kumaraan koukistunut suoristaa selkänsä. Taivas kirkastuu, ja tulee kevyt olo.
Kevyet kengät
Silloin nähdään uskon silmillä jo tulevaisuuteen asti. Matkalla Jeesuksen luo näkyvät kukat, kuuluu lintujen laulu ja taivas tuntuu olevan lähellä. Kengät ovat kevyet eivätkä hierrä mistään!
Tekee mieli laulaa kilpaa lintujen kanssa kiitosta ja ylistystä Jumalalle. Kanssamatkaajat kuulevat sen ja iloitsevat vapautetun kanssa. Uudet tehtävät odottavat. Kun on vapaa, niitä jaksaa suorittaakin.
Siivet kantavat olosuhteiden yli, kun katse on suunnattu uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka vapautti kahleista.
"Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan; ei hän kuole eikä kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu."(Jes. 51:14)
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta."(Ps. 81:7)
Ylistys ja kiitos
"Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä.
Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa.
'... ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"' (Luuk. 13:11-16)
Sisäinen selkäranka sai suoristua ja vapautua niistä kahleista ja verkoista, joilla se oli sidottu vuosiksi. Jeesuksen sanat ja kosketus vapauttivat kaikista menneistä peloista, arkuuksista, voimattomuuksista ja muistoista, joilla vihollinen oli kiusannut nuo vuodet.
Kun sisäinen paranee, ulkoinenkin suoristuu ja eheytyy. Se tulee siksi, joksi Herra on omansa tahtonutkin.
Silloin ylistyksen ja kiitoksen pauhu kuuluu pelastettujen majoista ·
Lähde: Ristin Kansa 10/2021
Siinä hän raahusti vaivaloisesti, tuo uskovainen ihminen, iso, painavan näköinen selkäreppu selässä. Se oli olkahihnoilla kiinnitetty hartioille, että se varmasti pysyisi mukana eikä putoaisi kesken matkaa.
LALU FATONI/ PEXELS.COM
Matkalainen kulki vaivaloisesti selkä kumarassa, ja askel oli hidas painon takia. Miksi repun piti olla selässä hidastamassa kulkua? Miksi matkan piti olla niin vaivaloista, että katse piti suunnata alaspäin, ettei kaatuisi.
Mitä reppu sisälsi?
Tie oli kyllä valaistu kirkkaaksi. Polun varrrella kukkivat kukat, linnut lauloivat iloisesti yrittäen sävelillään lohduttaa taakankantajaa. Aurinko paistoi kirkkaasti ja vilkutti lämpimästi säteillään kutittaen nenänpäätäkin ja yrittäen saada aikaan jotakin myönteistä reaktiota.
Mutta mitäpä tuosta. Ei matkaaja paljon voinut katsella ympäristöään, kun hänen piti pitää itsensä pystyssä. Kunpa hänkin olisi voinut iloita toisten kanssa ja kulkea kevyemmin. Syynä oli varmaan tuo kurja selkäreppu sisältöineen.
Ei reppu itsessään paljon painanut. Voisiko tuo matkaaja sen verran pysähtyä, että voisi kurkistaa, mitä reppu sisälsi. Vähän helpotti, kun sai pysähtyä välilä ja hengähtää hetken. Voisiko repun sisältöä näyttää kenellekään? Olo saattaisi kylläkin tulla vielä kurjemmaksi, jos joku näkisi repun sisällön, kehtaisikohan sen tehdä?
Vanha vaihtui uuteen
Vihdoin matkaaja antoi avata repun. Sieltä tuli ensin kauhea tuoksu. Sitten alkoi näkyä kuin muinaisjäänteitä, vanhoja kenkärisoja. Niitä oli paljon. Toisista oli pohja kulunut, ja jokainen oli likainen ja linttaan astuttu. Toisista olivat nauhat jääneet matkan varrelle.
Miksi hän kantoi vanhoja, likaisia, risaisia kenkärajoja mukanaan taivastiellä? Hän oli luullut tarvitsevansa niitä vielä joskus. Ne olisi voinut jättää ristinpuulle, kun hän oli käynyt ristin juurella saadakseen uuden elämän Jeesuksessa ja syntinsä anteeksi.
Hän oli saanut puhtaan alun. Vanha oli muuttunut uudeksi, ja vanhojen polkujen muistoja ei tarvita uudella tiellä. Kuitenkin reppu jäi painamaan selkää, eikä hän tiennyt, miten sen nyt saisi riisuttua pois. Vanhat muistot olivat jääneet reppuun, ja niitä tuli mietiskeltyä. Miksi minä kuljin joskus tuotakin polkua? Mitä minä siellä oikein tein? Matkan teko alkoi hidastua.
Vapaana muistoista
Herra tahtoo katkaista lapsensa kantaman selkärepun kannatinhihnat, niin että se putoaa pois. Sieltä ei enää valikoida, mitä jätetään ja mitä otetaan mukaan, vaan kaikki jää pois. Uskova saa kulkea vapaana ilman vanhoja muistoja, joissa vihollinen pitää kiinni ja joilla se kiusaa.
Herra haluaa omiensa kulkevan selkä suorassa uutta tietä ilman painolasteja. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Älkäämme enää antako sitoa itseämme orjuuden siteisiin ja menneisyyden kahleisiin.
Kaiken saa jättää Herralle. Reppu saa pudota ristin juurelle, jossa on saatu voitto. Herra käsittelee reppumme ja heittää sen meren syvyyteen. Hän parantaa olkapäämme Pyhän Hengen voitelulla. Hiertymät parantuvat, ja kumaraan koukistunut suoristaa selkänsä. Taivas kirkastuu, ja tulee kevyt olo.
Kevyet kengät
Silloin nähdään uskon silmillä jo tulevaisuuteen asti. Matkalla Jeesuksen luo näkyvät kukat, kuuluu lintujen laulu ja taivas tuntuu olevan lähellä. Kengät ovat kevyet eivätkä hierrä mistään!
Tekee mieli laulaa kilpaa lintujen kanssa kiitosta ja ylistystä Jumalalle. Kanssamatkaajat kuulevat sen ja iloitsevat vapautetun kanssa. Uudet tehtävät odottavat. Kun on vapaa, niitä jaksaa suorittaakin.
Siivet kantavat olosuhteiden yli, kun katse on suunnattu uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka vapautti kahleista.
"Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan; ei hän kuole eikä kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu."(Jes. 51:14)
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta."(Ps. 81:7)
Ylistys ja kiitos
"Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä.
Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa.
'... ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"' (Luuk. 13:11-16)
Sisäinen selkäranka sai suoristua ja vapautua niistä kahleista ja verkoista, joilla se oli sidottu vuosiksi. Jeesuksen sanat ja kosketus vapauttivat kaikista menneistä peloista, arkuuksista, voimattomuuksista ja muistoista, joilla vihollinen oli kiusannut nuo vuodet.
Kun sisäinen paranee, ulkoinenkin suoristuu ja eheytyy. Se tulee siksi, joksi Herra on omansa tahtonutkin.
Silloin ylistyksen ja kiitoksen pauhu kuuluu pelastettujen majoista ·
Lähde: Ristin Kansa 10/2021