Teksti: Raimo Lehkonen | Kuva: Shutterstock
”Autuas se, joka ei loukkaannu minuun” (Matt. 11:6). Näistä Jeesuksen sanoista paljastuu erittäin merkittävä tosiasia, hengellinen virussairaus, joka saa hoitamattomana aikaan suurta tuhoa ihmisten elämässä. Jeesuksen julistama evankeliumi, sanoma Jumalan valtakunnasta taivaassa ja maan päällä ja jonka hyväksi hän toimii edelleen, ei ole ihmismielen mukainen (Gal. 1:11-12).
Kaikki Jeesuksen läheiset ihmiset, Joosef ja Maria, Johannes Kastaja, Martta, kaikki Jeesuksen opetuslapset, koko Israelin kansa ja lopulta kaikki ihmiset loukkaantuvat tavalla tai toisella Jeesukseen. Loukkaantumisen perussyy on risti, Jeesuksen kuolema ristillä. Ihmiset eivät voi ymmärtää, että elämä on kätketty kuolemaan ja voitto tappioon. Jeesuksen risti ei jätä hänen seuraajilleenkaan eikä koko maailmalle mitään muita vaihtoehtoja. Ihmisten omat tavoitteet ja suunnitelmat ovat ristiriidassa Jumalan suunnitelmien kanssa. Tyytyväisiä ihmisiä on vähän, jos ollenkaan.
Monet ihmiset ajattelevat, etteivät he voi loukkaantua Jeesukseen. He eivät ymmärrä, että loukkaantumisen taustalla on Jeesuksen ja Paholaisen välinen valtataistelu. Paholainen käyttää usein välikappaleenaan ihmisiä tai ulkoisia olosuhteita saadakseen meidät pettymään Jeesukseen. Onko hän jättänyt meidät kokonaan maailman riepoteltaviksi? Kuuleeko hän ollenkaan rukouksiamme? Miksi hän yhä viivyttelee? Loukkaantuneella riittää kriittisiä kysymyksiä. Pinnallinen Raamatun tuntemus on otollinen maaperä tällaisille kysymyksille. Ainoa todella tehokas lääke tätä vaarallista ja helposti tarttuvaa sairautta vastaan on Jumalan sana. Sen Jeesus osoitti ottaessaan hoitoonsa kaksi tyytymätöntä opetuslasta Emmauksen tiellä (Luuk. 24:13-35).
Suomalaisissa Raamatuissa käytetty sana loukkaantua paljastaa vain osan sen taustalla olevasta ilmiöstä. Kysymys on siitä, että tavalla tai toisella petymme uskossamme, turhaudumme ja pahoitamme mielemme. Jos näitä sairauden oireita ei pian tunnisteta ja sairaan hoitokin viivästyy, seuraukset näkyvät kohta hyvin tuhoisina: kiellämme Jeesuksen, torjumme hänet tai luovumme kokonaan hänestä. Joissakin käännöksissä loukkaantumisen tilalla käytetäänkin näitä sanoja.
Kieltäminen merkitsee, ettemme tarvitse Jeesusta. Meillä ei ole mitään käyttöä hänelle. Se vie pohjan terveeltä rukouselämältä. Hän ei ole jatkuva ilon ja kiitoksen aihe. Monelle kristityn nimeä kantavalle Jeesus on vain epävarma henkivakuutus helvetin varalle.
Torjuminen tarkoittaa, että suljemme korvamme Jeesuksen opetukselta. Hänen sanoillaan ei ole silloin mitään arvoa ja lähetyskäskykin menettää merkityksensä. Siinä tilassa alamme etsiä toisenlaista Jeesusta. ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” (Matt. 11:3). Tämä avaa tietä monenlaisille harhaopeille. Etsimme meille paremmin sopivaa Jeesusta.
Loukkaantumisen tuhoisin seuraus on Jeesuksesta luopuminen. Se merkitsee myös luopumista meille Jumalan valtakunnassa luvatusta ikuisesta perinnöstä. Tilalle tulevat yleensä tietoisesti valitut ajalliset vaihtoehdot. Ikuista kadotusta tuskin monikaan ajattelee siinä vaiheessa. Juudakselle pieni pelto Jerusalemin liepeillä oli arvokkaampi kuin Jumalan valtakunta (Ap.t. 1:18). Pettynyt Pietari kumppaneineen halusi palata kalastusammatin pariin (Joh. 21:2-3) ja Deemaskin löysi katoavasta maailmasta jotakin rakastettavaa (2.Tim. 4:10). Hoitamattomana loukkaantuminen etäännyttää uskovaisia Kristuksesta, hänen työstään ja seurakuntaelämästä.
Pastori Risto Santala selitti, että sana autuas viittaa Jumalan hyväksymiseen. Hän oli yksi aikamme tunnetuimpia heprean kielen tuntijoita. Jumalan edessä saa siis erityisen tunnustuksen se, joka ei loukkaannu Jeesukseen. Hän toteuttaa Jumalan valtakuntasuunnitelmaa. Siihen meidän tulisi kiitollisina sitoutua. Samalla tulisi pyrkiä yhä syvemmälle ristin salaisuuteen (Luuk. 9:23). Siitä löytyvät eväät tyytyväisyyteen. Se onkin suuri voitto kristityn elämässä (1.Tim. 6:6).
"Hoitamattomana loukkaantuminen etäännyttää uskovaisia Kristuksesta, hänen työstään ja seurakuntaelämästä"
Raamattu Kansalle 3 | 2021
