Palvelutyö

[rita4]

Jos elämämme painopiste on palvelutyössä, toiminnan lähtökohtana on useimmiten kristityn oma minä. Meidän kaikkien täytyy oppia ennemmin tai myöhemmin, että omat yrityksemme ovat turhaa vaivannäköä. Ne eivät tuota todellista hedelmää. Hengellinen kasvumme heikkenee ja kärsii silloin, kun touhuamisesta tulee pääasia, varsinkin kehityksemme alkuaikoina.

Jos sen sijaan Kristuksessa kasvaminen saa olla ensimmäisellä sijalla, palvelutyömme ei mitenkään kärsi. Teemme työtä silloin, kun Jeesus haluaa ja sillä tavalla, kuin hän haluaa. Näin emme joudu fyysisesti, psyykkisesti tai hengellisesti murtumapisteeseen.

Miles J. Stanford: "Täytetyn työn varassa",
Karas-Sana Oy, 1979

[rita4]

Aika jännä miten osuikin oikea aihe heti kohdalleni, kun avasin foorumin ja etsin tietynlaista aihetta, johon kommentoida, sen mukaan mitä on noussut sydämelleni..

Juuri palvelutyö on ollut nyt voimakkaasti sydämelläni. Ja miten moni jättää palvelutyön kohdallaan, kun ajattelee, etteihän nyt minusta ole mihinkään eikä Herra minua kuitenkaan käytä, kun olen vain tällainen riviuskova..Enhän osaa sitä, tai tätäkään.. En osaa puhua, en..Onko tuttua?

Toki on monia, joiden palvelutyö perustuu; omaan minään ja osaamiseensa, hyvyytensä, ja miten paljon saa olla Herran käytössä..Ja olen hyvinkin usein ajatellut sitä, miten äkkiä ja huomaamatta se oma Minä nostaa päätään. Tulee toisin sanoen ylpeys ja ajatus, että ois muka toisia parempi tai pyhempi, oppineempi, kasvaneempi, tms..

Itseänikin joskus ihan hirvittää, kun kerron asioista mitä olen saanut Isältä, tai miten hän on minua auttanut, johdattanut, tms.. Niin ehkä suurin pelkoni.. jos sitä nyt voi peloksi sanoa, niin se on, ettei minusta luettaisi: ylpistymistä ja itseni koroittamista, tai miten vain minulle Jumala ilmestyy, puhuu, johdattaa.. Koska sitä en ole koskaan tahtonut sanoa, vaan olen vain lapsen lailla vilpittömästi iloinnut, kun olen saanut olla Herran johdatuksessa, tai hän on halunnut puhua sydämelleni, neuvoa ja vahvistaa, tms.. Se laittaa aralle ja nöyrälle paikalle, ei ylpistymään tai kuvitteleen itsestään suuria, ehei!

Minä ainakin koen enempikin arkuutta, ja nöyrtymistä Isän kasvojen edessä, kun saan olla käytössään tällaisenani rämäpäänä. Ja jos ja kun joskus satun kuvitteleenkin itsestäni liian suuria, tai otan kunniaa kaikesta tapahtuneesta itselleni, niin aivan takuulla se ilo ja kunnia/maine loppuu hyvinkin lyhyeen, kun tulee jotain ehkä vaikeaakin elämään ja huomaa, ettei sittenkään ole mikään hyvä ja osaava tyyppi, vaan ihan päinvastoin: onneton ja surkea, mutta Jeesusta yhä silti paljon rakastava.

Olen ollut aika kovassa koulutuksessa tämän kohta 7 yksinäisen vuoteni aikana. Useinkaan ei ole hypitty ilosta, vaan yhä useammin vain on pitänyt mennä polvilleen Herran verisen Ristin juurelle tekeen parannusta ja pyytään apua sekä voimaa, kärsivällisyyttä, lihan tahdon kuolemista, ylpeyden murtumista, anteeksi antamisen taitoa, kykyä kohdata erilaisia ja erilailla toimivia, sekä ajattelevia, eri vaiheessa uskossaan eläviä Herran omia ja uskomattomiakin ihmisiä, tottakai.

Mutta jos jotain rohkenen sanoa tästä vaelluksestani yksin ilman srk ja elävää uskovien yhteyttä, niin se on opettanut minua: Rukoilemaan, sekä rakastumaan yhä syvemmin vain Kristukseen Jeesukseen ja suostumaankin jo tahtoonsa, jne..! Olen saanut jättää taakseni istumiset telkan edessä, ne ei vaan enään kiinnosta. Olen saanut oppia ... kaikenlaista tärkeää ja uskon tulevaan, uskon uskovien yhteyteen ja uskon uskovienkin uudistumiseen ja muutokseen, uskon, että Herra koettelee omiaan ja katsoo; kuka tahtoo totella ja seurata vain häntä. Ei ihmistä, ei vääriä oppeja ja opettajia, jotka pystyvät rakastamaan ja hyväksymään ystäväkseen erilaillakin ajattelevan, joka kuitenkin haluaa elää Jeesukselleen ja kasvaa siinä..Ym..Oppiriidat hajottaa, mutta Kristus kokoaa ja opettaa oikeaan suuntaan.

Roomalaiskirje 8:
28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Laitan kuitenkin vielä tämän laulun tähän lopuksi, kuunteleppa sanoja.
Riku Rinne - Mina olen Herra Jumalasi (säv ja san Riku Rinne)