”Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä”

[rita4]

(2. Kor. 5: 7)

Tässä Raamatun kohdassa on sanottu salaisuus, joka koskee koko Jumalan valtakuntaa. Se valtakunta on uskon valtakunta. Se on valtakunta, joka on kaikkea järkeä, tunteita, näkemistä ja ihmisten mielipiteitä vastaan. Se on näkymätön, ihmeellinen ja salaperäinen. Joka ei tätä käsitä eikä herää yhä uudelleen tätä käsittämään, ei voi pysyä uskossa.

Meidän on muistettava, että Kristuksen valtakunta on Kristuksen kaltainen. Meidän on muistettava, että morsian muistuttaa ylkää. Oikean kristillisyyden merkkinä on, että me olemme Jumalan Pojan kuvan kaltaisia. Johannes sanoo: ’Sellainen kuin hän (Kristus) on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.’

Minkälainen Kristus oli maailmassa ollessaan?

Eikö Kristusta koskevan tiedon summa ole se, että hänessä yhdistyivät suurimmat vastakohdat? Hänessä oli suurin määrä syntiä (koko maailman synti) ja suurin pyhyys. Hänessä yhdistyivät suurin alennustila ja suurin kunnia.

”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava.” Mutta hän oli myös kaikkein korkeimmalle korotettu. Hän oli Jumalan ’kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva’.

Hän oli kaikkien palvelijoiden Palvelija, mutta myös kaikkien kuningasten Kuningas ja kaikkien herrojen Herra. Hän oli kaikista köyhin mutta samalla kaikkein rikkain.

Sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Myös uskovissa kaikkein suurimmat vastakohdat siis yhdistyvät. Syvin alennustila (aina siihen määrään asti, että olemme tuomittuja syntisiä) on rinnakkain suurimman korotustilan ja kuninkaallisen kunnian kanssa (aina siihen määrään asti, että me saamme olla Jumalan lapsia). Syvin synnin tila on rinnakkain suurimman vanhurskauden ja puhtauden kanssa.
-------
Mikä kamppailun aihe tässä onkaan! Voimme tuntea itsemme kuiviksi, kuolleiksi, kylmiksi ja heikoiksi. Voimme kokea itsemme kurjiksi, hengellisesti halvaantuneiksi, pimeydessä oleviksi. Miten vaikea silloin onkaan uskoa ja nähdä vanhurskaus läpi synnin mustan pimeyden.Miten vaikea onkaan tuntea hengellinen kuolema ja nähdä Elämä.

Miten vaikea onkaan keskellä voimakasta hylättynä olemisen kokemusta nähdä, kuinka Jumalan uskollisuus ja rakkaus hymyilevät meille. Miten vaikea onkaan uskoa, ettei meitä tuomita sen mukaan, mitä me tunnemme vaan sen mukaan, mitä Jumalan Poika on tehnyt meidän puolestamme.”

C.O. Rosenius ( 1816–1868)
(Suom. POM)

[rita4]

Kun ajattelen tuota otsikkoa, niin se on jo itsessään oiva saarna sydämillemme. Kuinka moni haluaisikaan elää vain näkemisessä ja kokemisessa ja jos ei näe, eikä koe mitään erikoista, niin sit haluaakin luovuttaa, lyö hanskat naulaan ja lopettaa jopa rukoilemisen ja Sanan tutkimisenkin. Koska ei koe olevan mitään järkeä jatkaa, kun ei näe muutosta, merkkejä, tai koe jotain ihmeellistä oloa, tai..

On hyvin surullista, jos aina pitää kokea jotain uskoakseen olevansa yhä uskossa. Tai nähdä valtavia muutoksia asioissa ja ihmisissä, uskoakseen että rukous kannattaa. Ei niin rakkaat ystävät, ei niin! Vaan me uskomme ja pysymme uskossa, jos vain haluamme olla; pieniä, heikkoja, vajavaisia, sekä elää ristinsä juurella ja nähdä syntisyytemme, jota saamme pyytää sitten Jeesukseltamme anteeksi ja puhdistua verilähteellään, rauhoittua, kasvaa luottamuksessa ja uskossa, että: olemme Jeesuksen seuraajia ja omia, vaikka emme tuntisikaan mitään, tai näkisi mitään tapahtuvan..Onko liian vaikeaa?

Ei se ole vaikeaa, jos suostumme tyhjentymään itsestämme, omista vaatimuksistamme ja jopa toiveistamme, luuloistamme, jne..Ja sen jälkeen vasta hän, Jeesus: voi meidät täyttää, ja käyttää työssään, kun kaikki mitä teemmekin, niin teemme Herralle, eikä enään itsellemme, koittaen olla jotain..Olemme kurjia syntisiä ja tarvitsemme veren pesua joka päivä ja sen saamme ainoastaan ristinsä juurella viipymällä ja tunnustamalla hänelle; kaiken.

(2. Kor. 5: 7)[linkki Raamatunkohtaan]

Tässä Raamatun kohdassa on sanottu salaisuus, joka koskee koko Jumalan valtakuntaa. Se valtakunta on uskon valtakunta. Se on valtakunta, joka on kaikkea järkeä, tunteita, näkemistä ja ihmisten mielipiteitä vastaan. Se on näkymätön, ihmeellinen ja salaperäinen. Joka ei tätä käsitä eikä herää yhä uudelleen tätä käsittämään, ei voi pysyä uskossa.