Tunnustaa vai kieltää?

[rita4]

Juha Partanen

Tunnustava kristitty. Ollako vai eikö olla? Siinä monen pulma työ-, opiskelu- tai tuttavapiirissä. Mitkä ovat syyt tunnustautua Jeesukseen uskovaksi ja mitä siitä seuraa?

Kaikki kirkko- ja uskontokunnat omaavat virallisen tai epävirallisen uskontunnustuksen. Tunnustukset suojaavat yhteisöä ja yksilöä harhaopeilta, sekä auttavat hahmottamaan liikkeessä tärkeinä koettuihin raamatun- ja uskonkappaleisiin.

Talvipäivillä esiteltiin helluntaiherätyksen "uskontunnustus". Myös Helluntaiherätyksen esikuvalla, alkuseurakunnalla, oli oma tunnustuksensa. Yksinkertaisimmillaan se oli lyhyt "Jeesus on Herra". Se sisälsi tärkeimmän eron muihin liikkeisiin, Jeesuksen tunnustamisen Jumalaksi.

Uskon tunnustaminen helpottaa

Ihmisten parissa työskenneltäessä, opiskellessa tai keskustellessa ei voi välttyä tilanteilta, joissa usko olisi tunnustettava suullisesti. Tunnustuksen väistäminen merkitsee käytännössä uskonsa kieltämistä.

Jeesus rinnasti tunnustuksen ja kieltämisen (Luuk.12:8,9). Jeesus lupasi tunnustaa Isän Jumalan edessä sen, joka tunnustaa Hänet ihmisten edessä. Kieltäjän Hänkin kieltäisi.

Kiertely, valheet ja keskustelukumppanin harhaanjohtaminen rohkean suun tunnustuksen sijaan aiheuttavat huonoa omatuntoa, tunteen epäonnistumisesta opetuslapsena ja jopa murhetta.

Mitä aiemmassa vaiheessa ympäristö tulee tietoiseksi uskosta, sitä vähemmän selittelyjen ja valheiden verkkoon kristitty on kietoutunut.

Tunnustaminen liittyy uskoon

Monille tuttu kohta (Room.10:8-10) esittää yhtälön; sydämen usko tuo vanhurskauden ja suun tunnustus pelastuksen. Tarkkaa merkitystä kreikasta haettaessa "suun" osoittautuu kiistatta puhutuksi puheeksi. "Tunnustus" saa merkityksen "sanoa samaa, myöntää, tunnustaa". Tunnustusta vastaava sana VT:ssä merkitsee "tunnustaa, ylistää". Tässä kohdassa konteksti paljastaa tunnustamisen liittyvän ennen kaikkea Herran huutamiseen avuksi ja sitä seuraavan pelastuksen.

Raamatunpaikka on ymmärrettävä siten, että usko ja Kristuksen tunnustaminen Herraksi ovat sidoksissa toisiinsa kuten pelastuminen ja vanhurskautus. Usko seuraa tämän seikan tunnustamista, ja jos tunnustus puuttuu yhtälöstä, usko ei ole pelastavaa laadultaan. Jaakobin kirjeen ajatus uskosta kuolleena ilman tekoja soveltuu tähän Roomalaiskirjeen uskon ja tunnustuksen rinnastukselle. Tunnustus on luonnollinen seuraus uskosta, samoin kuin tietyt muutkin teot.

Uskoa ja tunnustusta koskevat sanankohdat ovat väärinymmärrettyjä, jos tunnustusta pidetään ehtona uskon syntymiselle. Uskon synnyttää Jumala, ei ihmisen huulten liike.

Miksi pitäisi tunnustaa?

Jos kristitty ei tunnusta uskoaan, ei-kristitty työ- tai opiskeluyhteisö voi pitää häntä kaltaisenaan. Tällöin tulee usein tilanteita, joissa kristityn edellytetään käyttäytyvän ja ajattelevan tavalla joka on vastoin hänen vakaumustaan.

Moni toivoo humanistisesti haluavansa tulla tunnustetuksi ensin hyvänä ihmisenä, "tyyppinä", ennen paljastumistaan kristityksi. "Hyvän tyypin" imagosta saattaa kuitenkin joillekin tulla liian arvokas riskeerattavaksi uskon tunnustamisella.

Haluttomuus tai arkuus tunnustaa helpottaa lähtöä "jumalattomiin rientoihin". Muut eivät osaa ihmetellä ristiriitaa käytöksen ja uskon välillä. "Peitän uskoni hyvin, niin en häpäise Jumalankaan asiaa vakaumustani vastaan käyttäytymällä" saattaa moni järkeillä.

"Kiinni jäädessä" tilanne on sitä pahempi, mitä syvemmälle valheen ja selittelyjen verkkoon on kietouduttu. Ei ole helppo elää tuntien, että on pettänyt niin Herransa kuin läheisetkin ihmiset Pietarin lailla.

Tunnustaminen sitoo sinut sanojesi taakse ja elämään niiden mukaan. Toisaalta ympäristön tietäessä uskostasi sekin odottaa sinun elävän raamatun opetusten mukaan.

Tunnustus ei joudu häpeään

Jumala ei halua uskon Häneen ja Jeesuksen arvokkaaseen uhriin olevan asia, josta puhumista tulisi vältellä sitä seuraavan häpeän takia. Raamatusta voi ottaa esimerkkinä Esterin. Hänen perhetaustansa ja kasvatusperiaatteensa olivat uskonnolliset, täysin erilaiset kuin ei-jumalisen puolisonsa kuningas Ahasveroksen.

Esterin käytös oli varmasti ristiriidassa hänen omatuntonsa kanssa. Hän säikähti tajutessaan joutuvansa tunnustamaan uskonsa, jonka oli vuosia onnistunut salaamaan niin puolisoltaan kuin kaikilta hovissakin.

Rukouksen, paaston ja kansan tuella Ester onnistui voittamaan pelkonsa ja tunnustautumaan Jumalan kansan edustajaksi. Hän muuttui pelokkaasta rohkeaksi; ja millä seurauksilla? Jumalan kansan viholliset kärsivät tylyn ja yllättävän tappion, koska Jumala oli Esterin kanssa.

Mikä avuksi arkuuteen?

Usein vähemmän tärkeissä asioissa, kuten politiikassa tai pukeutumisessa, mielipiteen kertominen onnistuu aremmaltakin ihmiseltä, muttei tärkeimmässä ja arvokkaimmassa, uskossa. Kuten ilmaisutaitoa yleensäkin, arkuudesta johtuvaa tunnustamisen vaikeutta on hyvä kehittää.

Jumalan suuruuden tajuaminen itseensä ja muihin ihmisiin verrattuna auttaa todistamista. Kaikki tulevat kumartamaan ja tunnustamaan Jumalan. Tämä on tosiasia, joka antaa rohkeutta "jo nyt" olla Voittajan puolella.

Voit luottaa viisauteen, joka tulee Pyhästä Hengestä. Hän auttaa sinua tunnustamaan uskosi tilanteen ja persoonasi vaatimalla luontevuudella, tekemättä persoonallesi väkivaltaa.

Tunnustuksen siunaukset

Kieltämisestä ei tarvitse tulla elämäntapaa, mutta se voi vaikuttaa elämäntapaan. Jos epäonnistuu yksittäisessä tunnustustilanteessa, on muistettava uusien mahdollisuuksien seuraavan toistaan.

Kerran kaikki kielet tunnustavat Jeesuksen olevan Herra, Jumala. Suun tunnustus ihmisten edessä jo nyt saa Raamatussa evankelioivan merkityksen. Jumalan synnyttämä usko antaa halun kertoa siitä muillekin.

Todistamisesta tulevaa hyvää mieltä on vaikea verrata mihinkään. Se kertoo sinulle, että olet palvellut jotain suurempaa asiaa; miellyttänyt ketä sydämessäsi haluat.

Tunnustuksen, kuten elämämmekin, tarkoitus on pohjimmiltaan tuottaa kunniaa Jumalalle. Hän toivoo sydämemme asettuvan puolelleen. Käytännössä ylistämme Jumalaa tunnustaessamme Jeesuksen Jumalaksi.

[rita4]

Niinpä: tunnustautua Jeesuksen seuraajaksi. Sen voisi ajatella äkkiseltään olevan helppoa, kun on jo kuin saanut maistaa, että; Herra on hyvä. Mutta, onko se sittenkään niin helppoa kuitenkaan? Useimmille se on vaikeaa, olla; uskovana sukunsa ja ystäviensä lähellä. Eli: tunnustaa sen mihin ja kehen uskoo ja mitä arvostaa tällä hetkellä elämässään, tai sitten, mitä ei pidä sopivana..Ja miksi niin ajattelee?

Ihmisten parissa työskenneltäessä, opiskellessa tai keskustellessa ei voi välttyä tilanteilta, joissa usko olisi tunnustettava suullisesti. Tunnustuksen väistäminen merkitsee käytännössä uskonsa kieltämistä.

Jeesus rinnasti tunnustuksen ja kieltämisen (Luuk.12:8,9). Jeesus lupasi tunnustaa Isän Jumalan edessä sen, joka tunnustaa Hänet ihmisten edessä. Kieltäjän Hänkin kieltäisi.

Näimpä juuri, et voi välttyä.. jos pisempäänkin keskustelee jonkun kanssa siltä, että: Vaan on otettava edes jonkinlaista kantaa asioihin: uskovana, sekä uskovan sydämen ajatuksen mukaisesti ja tietenkin myöskin; Raamatun Sanan mukaan. Mutta sanoako se ääneen, vaiko vain olla hiljaa vaieta ja samalla kuin kieltää edes tietävänsä totuutta? Kas siinäpä ongelma, kova paikka joka ainoalle uskovalle. Vai olenko kenties väärässä? "Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä."

Kun tapaat uskovan niin juttu luistaa, koska teillä on sama uskonhenki, sekä sama arvomaailma, jota ei tarvitse hävetä, eikä salata. Niin, mutta puhutteko te silloin; uskosta, vaiko maailmasta ja kaikesta muusta, mutta ei uskon asioita? Monet uskovat haluavat puhua kaikesta muusta, kuin uskosta ja siinä elämisestä. Hm? Ollaanko me siis maallistuttu, vai eikö uskonliekki enää palakkaan, ei enää roihua, vai... ?Onko maailma ja sen tavat saaneet nautiskelemaan niistä, niin että usko on enää vain pelkkä yksityisasia. Ei kai nyt sentään niin ole päässyt tapahtumaan? Sehän olisi enemmänkin kuin vain surullinen asia. Ja silloinhan pitää ruveta rukoilemaan Herraa armahtamaan kyseistä henkilöä, sekä auttamaan häntä ja näyttämään sen; Miten sillä elämän tavalla, sillä tiellä lopulta käy, jos ei muutosta tapahdu ja palaamista: katuen Golgatan verisen ristin juurelle, Herran Jeesuksen eteen tullen..

Kiertely, valheet ja keskustelukumppanin harhaanjohtaminen rohkean suun tunnustuksen sijaan aiheuttavat huonoa omatuntoa, tunteen epäonnistumisesta opetuslapsena ja jopa murhetta.

Aivan varmasti meistä jokainen on joskus ainakin sorruttu siihen, että puhumme kaikesta muusta, kuin Jeesuksesta ja uskosta toisille. Kiertelemme ja kaartelemme asioita, niin ettei vain tulisi liian tiukkaa paikkaa, jossa olisi pakko sanoa se oma mielipide, oma ajatus uskosta, sekä Jeesuksen seuraamisestaankin, tms.. Ja kun tilanne on ohi, niin Pyhä Henki aivan takuulla muistuttaa mieliimme vääränlaisen kiertelymme, ja sitten onkin paha olla, paha mieli, hävettää ja hyvä ettei mene itkuksi, kun tajuaa olleensa kuin pietari..

Raamatunpaikka on ymmärrettävä siten, että usko ja Kristuksen tunnustaminen Herraksi ovat sidoksissa toisiinsa kuten pelastuminen ja vanhurskautus. Usko seuraa tämän seikan tunnustamista, ja jos tunnustus puuttuu yhtälöstä, usko ei ole pelastavaa laadultaan. Jaakobin kirjeen ajatus uskosta kuolleena ilman tekoja soveltuu tähän Roomalaiskirjeen uskon ja tunnustuksen rinnastukselle. Tunnustus on luonnollinen seuraus uskosta, samoin kuin tietyt muutkin teot.

Minä olen sen itse huomannut usein ja olen sitä myöskin seurannut vasta uskoontulleiltakin, miten tärkeä asia on suun tunnustus. Kun sen saa vain kuin kakistettua ulos, niin aivan takuulla se tuottaa hedelmän ja hyvän omantunnon ja uskokin vahvistuu, sekä se alkaa kasvaa. Mutta jos vaikenemme, emmekä tunnusta uskoamme, uskoontuloammekaan, niin se usko alkaa hyvinkin pian kuin horjua, ja sen jälkeen alkaakin olla yhä vain vaikeampaa sanoa yhtään mitään toisillekaan, saati tunnustautua Jeesuksen seuraajaksi,.. sitä häpeilemättä, pelkäämättä ihmisten sanoja, mielipiteitään.

Siksi onkin tavattoman arvokasta sekä tärkeää uskaltaa olla reilusti Jeesuksen omana ja sanoa se ääneen, sanoi toiset sitten ihan mitä sanoivatkaan siitä. Emme saa alkaa pelkäämään ihmisiä tai niiden sanoja ja sentähden vaieta maailman ihanimmasta asiasta; uskoontulosta ja uskossa olostamme. Emmehän vaikene? Sillä jos me vaikenemme niin Raamattu sanoo, että kivetkin silloin alkaa sit huutamaan ja kertomaan.. Eikös siksi ole parempi, että me kerromme Herrasta ja saamme nähdä miten vain yksin Jumala voi muuttaa ja auttaa, pelastaa, parantaakin..Hänellä kun on kaikki valta ja voima.

Luuk. 12:
2 Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
3 Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan.

4 Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.
5 Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.

Haluttomuus tai arkuus tunnustaa helpottaa lähtöä "jumalattomiin rientoihin". Muut eivät osaa ihmetellä ristiriitaa käytöksen ja uskon välillä. "Peitän uskoni hyvin, niin en häpäise Jumalankaan asiaa vakaumustani vastaan käyttäytymällä" saattaa moni järkeillä.

"Kiinni jäädessä" tilanne on sitä pahempi, mitä syvemmälle valheen ja selittelyjen verkkoon on kietouduttu. Ei ole helppo elää tuntien, että on pettänyt niin Herransa kuin läheisetkin ihmiset Pietarin lailla.

Tunnustaminen sitoo sinut sanojesi taakse ja elämään niiden mukaan. Toisaalta ympäristön tietäessä uskostasi sekin odottaa sinun elävän raamatun opetusten mukaan.

Toivoisin että nämä ajatukset voisivat rohkaista etsimään Herraa, ja Hänen tahtoaankin, sekä tahtoen seurata Herraa tuli mitä sitten tulikin. Hän ei hylkää, eikä jätä ketään yksin pärjäämään, joka vain tahtoo elää Hänen omanaan, ja seurassaan ja päästä kerran taivaan kotiinkin asti!

Päättänyt olen seurata Herraa - Katja Lukin