Paras rohkeuden lähde

[rita4]

Eräs ihailtavampia yksittäisiä ominaisuuksia, joita ihmisessä voi havaita, on rohkeus. Rohkeus antaa ihmiselle vapautta, toimintatilaa, varmuutta, tyytyväisyyttä ja levollisuutta.

Kanssaihmiset useimmiten kunnioittavat, joskus kadehtivatkin,sellaista henkilöä, joka uskaltaa toteuttaa tahtoaan, ilmaista mielipiteensä, uhmata vaaroja, puolustaa itseään tai toisia ja elää valitsemiensa arvojen mukaisesti.

Useimpia ihmisiä ei kuitenkaan voi pitää rohkeina. Monia ihmisiä sitoo, kahlitsee, rajoittaa, estää ja ahdistaa mitä erilaisemmat pelot, epävarmuudet ja arkamielisyydet. Aidosti rohkeina ei voida pitää niitäkään, joiden hetkellinen rohkeus perustuu pullosta nautittavaan terästykseen.

Rohkeutta elämäänsä voi saada eri lähteistä. Arkakin ihminen voi tulla rohkeammaksi elämänmuutosten ja itsetuntoa rohkaisevien tekijöiden myötä. Sisäinen vapautuminen traumaattisista peloista, henkinen kasvu yksilönä, taloudellisen tilanteen kohentuminen, tiedon ja taidon karttuminen työtehtävässä, pinnalle pääseminen julkisuudessa, menestyminen työssä tai urheilussa, puolison löytäminen, lasten saaminen, iän karttuminen tai lukuisat muut askeleet elämän portaikossa voivat antaa ihmiselle itsevarmuutta ja uskallusta.

Pelkästään ulkonaisiin tekijöihin nojautuva rohkeus ei ymmärrettävästi pysty kilpailemaan vahvaan luonteeseen ja terveeseen itsetuntoon pohjautuvan rohkeuden kanssa, mutta sekin voi antaa tukea elämästä selviämiseen. Hyvässä tapauksessa yksilön rohkaistuminen perustuu aitoon sisäiseen kasvuun ja personnallisuuden vapautumiseen sekä sellaisen turvallisen elämänkuvan rakentumiseen, jossa huomioidaan hengelliset totuudet. Silloin ulkonaiset muutoksien aallot eivät huuhdo elämän uskallusta mennessään.

Jumala ja Raamatun kirjoitukset ymmärtävät hyvin ihmisen rohkeuden tarpeen. Liittyyhän se ihmisen arvoon, elämän mielekkyyteen ja toimintakykyyn. On alentavaa, masentavaa ja ahdistavaa olla liian arka. Jumalan Sana tarjoaa ihmiselle elämisen arvoista elämää ja verratonta rohkeuden lähdettä elävän Jumalan yhteydessä. Jumalan armon hoitama, rakentama ja vahvistama ihminen voi kantaa sydämessään ihmeellistä rohkeutta, joka antaa uskalluksen kohdata elämä kaikkine haasteineen, sekä rohkeutta käydä kerran kuoleman portista iankaikkiseen elämään.

Rikkaus, voima ja Herran pelko

Raamatun apokryfikirjoihin lukeutuva Siirakin kirja listaa kolme rohkeuden lähdettä, joista yksi on ylitse muiden: "Rikkaus ja voima nostavat rohkeutta, mutta yli molempien on Herran pelko" (Siir. 40:26) Kaksi ensimmäistä ovat inhimillisen maailman ammennetuimpia lähteitä tänäkin päivänä. Rikas voi olla rohkea rikkautensa turvin. Samoin voima antaa rohkeutta sille, jolla sitä on, olipa se sitten urheilijan ruumiillista lihasvoimaa, valtion aseellista ylivoimaa tai vallan kahvassa olevan polittiista voimaa. Kolmas mainittu sen sijaan voi tuntua oudolta. Miten pelko, Herran pelko, voi antaa rohkeutta? Ja miten se voi voittaa kaksi edellä mainittua?

Ymmärrämme hyvin, että paljo raha ja maallinen omaisuus, missä muodossa tahansa, voi rohkaista omistajaansa ja antaa uskallusta hänen käytökseensä, mielipiteidensä ilmaisulle, kilpailuun jossain asiassa toisen kanssa, rohkeutta joidenkin riskien ottamiseen, levollisuutta ahtainakin aikoina ja niin edelleen. Siinä, missä köyhä ihminen saa pelätä viimeisenkin rovon menetystä, rikas voi leikiten laittaa peliin suurenkin panoksen. Sitä paitsi rahalla saa ostetuksi rakkautta, ystävyyttä, turvallisuutta, tunnustusta ja kunniaa, pätevää hoitoa, etäisyyttä ahdistavaan ympäristööön, sielun viihdykettä ja lohdutusta. Omalla tavallaan tämä mahdollisuus pitää yllä inhimillistä rohkeutta.

Kultaa ja kunniaa voi kerätä myös fyysisellä vahvuudella. Kuinka omaa mieltä nostavaa onkaan, aina koulupojista huippu-urheilijoihin saakka, olla vahva lihaskimppu. Pärjääminen vahvana tuo aseman monilla areenoilla, niin tappeluissa, urheilussa kuin mediajulkisuudessakin.

Herran pelko on edellisistä monella tavalla poikkeava voimavara, joka antaa kantajalleen rohkeuden, joka Raamatun mukaan voittaa rikkauden ja voiman tuoman rohkeuden. Miten se on mahdollista? Herran pelko ei tässä yhteydessä tarkoita niinkään paniikkiomaista ja pakenemista vaikuttavaa pelkoa Jumalaa kohtaan, vaan Hänen kunnioittamistaan uskomalla ja turvaamalla Häneen. Herran pelossa vaeltava ottaa Jumalan Sanan vakavasti ja noudattaa sitä.

Uustestamentillisessa merkityksessä voitaisiin puhua uskosta, ja nimenomaan uudestisyntyneen kristityn elävästä uskosta. Pelko-merkitystä ei kuitenkaan saa kokonaan poistaa. Onhan uuden liiton uskokin osaltaan sitä, että ihminen pelkää ja varoo Jumalan vihoittamista ja ojentautuu pyhällä kunnioituksella välttämään syntiä Jumalan Sanan ohjeiden mukaan. Toisaalta hän vilpittömän mielenmuutoksensa pohjalta saa ja voi turvata Jumalan armoon, voimaan, apuun, varjelukseen, johdatukseen ja Hänen lupaamaansa taivastoivoon.

Kun Kaikkivaltias Jumala tulee näin heikon ihmisen turvaksi ja auttajaksi, mikä olisi parempi rohkeuden lähde. Taivaasta eivät resussit lopu. Suurikin maallinen omaisuus voi kadota. On onnettomia kohtaloita, joissa satumaisesta rikkaudesta nauttinut on sittemmin elänyt ja kuollut rutiköyhänä. Samoin fyysinen vahvuus on kovin katoava voimavara. Useat huippu-urheilijat kohtaavat voittajansa ennemmin tai myöhemmin. Joka tapauksessa yksilön rohkeuden taustalla ollut maallinen vahvuus murenee viimeistään kuoleman portilla. Sen sijaan se lähde, josta Herran pelossa vaeltava saa rohkeutensa, pysyy iankaikkisesti.

Usko antaa uskalluksen

Hebrealaiskirjeen 11. luku marssittaa lukijansa eteen joukon uskon sankareita, jotka kukin omalla tavallaan uskalsivat paljon. Nooa aikoinaan ryhtyi kovin outoon puuhaan, rakentamaan suurta arkkia kuivalle maalle. Siihen aikaan ja niissä olosuhteissa laivanrakentaminen ei ollut muodissa. Taisivat monet nauraa Nooan hankkeelle. Aabraham uskalsi irrottautua kansansa keskeltä ja lähteä luvattaan maahan, kuulemansa Herran kutsun perusteella. Rohkeutta vaativat myös Mooseksen ratkaisut hänen irrottautuessaan egyptiläisestä hovielämästä ja astuessaan sittemmin Jumalan kutsumana oman kansansa johtoon. Punaisen meren ylitys oudolla tavalla avautunutta tietä myöten vaati israelilaisilta rohkeutta. Tässä on vain muutamia esimerkkejä. Kristillinen historia tuntee lukuisia marttyyreja, jotka ovat kuolleet uskonsa tähden. Uskallusta on kautta aikojen vaatinut myös lähetystyöhön lähteminen. Monien vaarojen ja vaikeuksien keskellä erityinen rohkeus on todella tarpeen.

Kristillinen elävä usko antaa voimaa ja rohkeutta uskovalle myös tavallisen arkielämän keskellä. Ilman uskon antamaa rohkeutta on vaikea todistaa Jeesuksesta toiselle ihmiselle, uhrata omastaan hyvään työhön, lähestyä Jumalaa rukouksessa, tunnustaa syntejään, valita toisten joukossa erilainen elämäntapa, toimia rehellisesti omantunnon mukaan, kieltäytyä maailman houkutuksista, puolustaa sorrettua, vastustaa valhetta jne. Vilpitön uskonelämä vaatii tämän ajan keskellä kristityltä melkoista rohkeutta, sllä vastavirta on kova.

Kristillinen usko, oikein ymmärrettynä ja omakohtaisesti vastaanotettuna, antaa ihmiselle perustavalla tavalla elämän turvallisuuden. Jumalan armon, anteeksiantamuksen, täydellisen hyväksymisen, rakkauden, varjeluksen ja iankaikkisen toivon omistava kristitty voi syystä olla rohkealla mielellä. Hän saa ammentaa jumalallisista lähteistä rohkeutta, joka voittaa kaiken sen rohkeuden, josta maailma ammentaa. Yksilökohtaisesti kristittyjenkin rohkeus vaihtelee, esimerkiksi persoonallisista tekijöistä johtuen, mutta osaltaan siihen vaikuttaa myös henkilön antaumuksellisuus, valvominen ja palveleminen uskon tiellä.

1. Joh. 4:18 sanoo: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1.Joh. 3:21 muistuttaa omantunnon puhtaudesta: "Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan."Paavali kehottaa 1. Tim. 3:13 ;ssa: " Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa."

Tapio Ylönen
Mikkeli

[rita4]

Pelkästään ulkonaisiin tekijöihin nojautuva rohkeus ei ymmärrettävästi pysty kilpailemaan vahvaan luonteeseen ja terveeseen itsetuntoon pohjautuvan rohkeuden kanssa, mutta sekin voi antaa tukea elämästä selviämiseen. Hyvässä tapauksessa yksilön rohkaistuminen perustuu aitoon sisäiseen kasvuun ja personnallisuuden vapautumiseen sekä sellaisen turvallisen elämänkuvan rakentumiseen, jossa huomioidaan hengelliset totuudet. Silloin ulkonaiset muutoksien aallot eivät huuhdo elämän uskallusta mennessään.

Jumala ja Raamatun kirjoitukset ymmärtävät hyvin ihmisen rohkeuden tarpeen. Liittyyhän se ihmisen arvoon, elämän mielekkyyteen ja toimintakykyyn. On alentavaa, masentavaa ja ahdistavaa olla liian arka. Jumalan Sana tarjoaa ihmiselle elämisen arvoista elämää ja verratonta rohkeuden lähdettä elävän Jumalan yhteydessä. Jumalan armon hoitama, rakentama ja vahvistama ihminen voi kantaa sydämessään ihmeellistä rohkeutta, joka antaa uskalluksen kohdata elämä kaikkine haasteineen, sekä rohkeutta käydä kerran kuoleman portista iankaikkiseen elämään.

Tuota tuossa lueskelin ja mietin sitä omakohtaisestikin, mitä on olla rohkea ja rakastava samanaikaisesti. Viisautta ym voi kartuttaa opiskelemalla, mutta sitä voi myöskin saada, lukemalla Jumalan Sanaa, sekä etsimällä Herran kasvoja ja Hänen tahtoaankin; omaan elämäänsä, näin ajattelisin..

Niin, minä olen aina ollut tosi arka ja minun vanhempi siskoni on taas ollut hyvinkin rohkea, sekä vanhin siskoistani oli arka, mutta opiskemalla ja pääsemällä siten ylöspäin hänkin vahvistui sekä rohkaistui..Mietin arkuutta, sekä rohkeuttakin ja moni voisi ajatella niiden olevan täysin vastakohdat toisilleen, mutta ei minun mielestäni..Koska joskus on tilanteita, että on viisautta suorastaan olla arka, viisaasti arka, eikä mennä ja juosta päätään seinään. Mutta samoin on myöskin tilanteita, että sen arankin on joskus vain kuin hyvä pyrkiä olemaan myöskin rohkea ja päättäväinen. En lähde niitä sen enempää selvittään, avaamaan, vaan jätän asian jokaisen omaan pohdintaan, sekä miettiä esim, että; "Olenko minä liiankin arka puolustamaan itseäni, tai jotakin muuta, ehkä heikompaa, tms?" Tai vaikkapa pyytämäänkin Herraltamme sydämeemme sitä viisautta elämään, jota vain Hän meille voi yksin antaa, että: osaisimme olla jompaa kumpaa, tilanteiden mukaan, kuitenkin Jumalan rakkauden mukaisesti.

Noh se, mitä voin itsestäni sanoa vajavaisesti näitä asioita pohtiessamme, niin minun arkuuteni oli kuitenkin aikalailla sitä, että pelkäsin olla sitä mitä olin, tai etten rohjennut sanoa sitä, miltä minusta tuntuu, jne..Olin erakkko tietyllä tavalla ja vihdyin paljon yksikseni, toisaalta se juurikin oli minun pelastukseni lapsuuden kodissani, isäni käytöksen takia ja vain yksin minua kohtaan, sillä muita sisaruksiani kohtaan hän ei niin tehnyt, mutta se kasvatti minusta vahvan, sisäisesti, kuin myöskin kyvyn kohdata vaikeuksia myöhemmällä iällä, sekä jo aikuisuudessanikin. Niin kuin sanotaan, niin; "Ei niin pahaa, etteikö olisi jotain hyvääkin siitä..!"

Kun sitten viimeinkin sain kohdata Jeesuksen Kristuksen, Herrani ja Vapahtajani, niin siitä alkoi minussa tapahtua uutta muuttumista, joka oli taivaallisen Isämme tahdonkin mukaista, jotta se arkuus ja itseensä kuin 'turhautuminenkin', joka hallitsi kuitenkin uskon elämäänikin, kun tuntui aina; etten osaa, en pysty samaan kuin nuo toiset, rohkeat ja vapaat toimimaan, puhumaan, jne..Etten uskalla,niin ne jatukset ja asiat vaivasivat usein mieltäni, kun halu ois ollut, mutta ei ollut rohkeutta. Koska pelkäsin aina mokaavani kaiken..Ja varmaankin osa syynä moiseen oli se lapsuuteni, sekä jo aikuisuutenikin kokemukset (kielteiset) ja moni muu seikka. Mutta Herra teki ja yhä tekee minussakin työtään, jotta voisin olla enempikin Hänen käytettävissäänkin.

Ja aivan samoin on sinunkin kohdallasi rakas uskon ystäväni; Anna siis Jeesuksen rakkauden, sekä Hänen apunsakin, ym koskettaa ja vahvistaa sinuakin olemaan Hänen työssään, jos ei muuten, niin ainakin esirukoilijana! Älä väheksy sitä tehtävää, sillä se on Jumalan silmissä tosi arvokas tehtävä!

Paras rohkeuden lähde minusta on pyrkimys elää, sekä pysyä mahdollisimman lähellä Herraa Jeesusta, nöyränä, pienenä, katse luotuna Häneen, joka voi kaiken muuttaa, sekä tehdä uudeksi, ja auttaa, sekä rohkaista meitä omiaan elämään; rukouksen ihmisinä, sekä Raamatun Sanaankin kaikessa turvautuen! Muuta emme edes tarvitse, sillä Isä kyllä antaa meille sen kaiken mitä tarvitsemme, elääksemme Hänelle, sekä lähimäistemmekin parhaaksi: tässä yhä vain pimenevässä maailmassa, joka alkaa jo ihan puhista sitä kylmyyttä, sekä välinpitämättömyyttäkin, mikä ei ole Isämme, Jumalammekaan tahto. Mutta: yö saapuu ja valo vähenee, siksi rakas ystäväni; ole sinä se, ja ollaan me kaikki Jeesukseen uskovat ja Häneen turvautuvat: niitä, joissa Kristus valo saa loistaa sekä myöskin kuin tuoda valoaan, sekä lämpöäänkin tähän pimenevään maailman aikaammekin!

Herran pelko on edellisistä monella tavalla poikkeava voimavara, joka antaa kantajalleen rohkeuden, joka Raamatun mukaan voittaa rikkauden ja voiman tuoman rohkeuden. Miten se on mahdollista? Herran pelko ei tässä yhteydessä tarkoita niinkään paniikkiomaista ja pakenemista vaikuttavaa pelkoa Jumalaa kohtaan, vaan Hänen kunnioittamistaan uskomalla ja turvaamalla Häneen. Herran pelossa vaeltava ottaa Jumalan Sanan vakavasti ja noudattaa sitä.

Uustestamentillisessa merkityksessä voitaisiin puhua uskosta, ja nimenomaan uudestisyntyneen kristityn elävästä uskosta. Pelko-merkitystä ei kuitenkaan saa kokonaan poistaa. Onhan uuden liiton uskokin osaltaan sitä, että ihminen pelkää ja varoo Jumalan vihoittamista ja ojentautuu pyhällä kunnioituksella välttämään syntiä Jumalan Sanan ohjeiden mukaan. Toisaalta hän vilpittömän mielenmuutoksensa pohjalta saa ja voi turvata Jumalan armoon, voimaan, apuun, varjelukseen, johdatukseen ja Hänen lupaamaansa taivastoivoon.

Kun Kaikkivaltias Jumala tulee näin heikon ihmisen turvaksi ja auttajaksi, mikä olisi parempi rohkeuden lähde. Taivaasta eivät resussit lopu. Suurikin maallinen omaisuus voi kadota. On onnettomia kohtaloita, joissa satumaisesta rikkaudesta nauttinut on sittemmin elänyt ja kuollut rutiköyhänä. Samoin fyysinen vahvuus on kovin katoava voimavara. Useat huippu-urheilijat kohtaavat voittajansa ennemmin tai myöhemmin. Joka tapauksessa yksilön rohkeuden taustalla ollut maallinen vahvuus murenee viimeistään kuoleman portilla. Sen sijaan se lähde, josta Herran pelossa vaeltava saa rohkeutensa, pysyy iankaikkisesti.

Aija Roivas - Anna voimasi