Hengellinen kasvu apostoli Paavalin elämässä

[rita4]

Kirjeissään apostoli Paavali mainitsee lukuisia kertoja itsensä henkilönä, jota lukijat hyvin voivat pitää esikuvana kun kyse on hengellisestä kasvusta ja hengellisestä kypsyydestä (1. Kor. 4: 16; 11:1; Fil. 3:17; 4:9: 1. Tess. 1:6; 2. Tess. 3:7,9).

Mitä me sitten näemme, kun tarkastelemme Paavalia esikuvana? Jumalan valtakunnan työssä ollessaan hän kolme kertaa esitteli itsensä tavalla, josta meille on apua kun tutkimme apostolin hengellistä kasvua.

”Apostoleista halvin”

Nuorempana, lähetysmatkojensa aikana, nuori Paavali kirjoitti kuusi tärkeää kirjettä: Galatalaiskirjeen, 1. ja 2. Tessalonikalaiskirjeet, 1. ja 2. Korinttilaiskirjeet sekä myöhemmin vielä Roomalaiskirjeen.

Yhdessä näistä kirjeistä Paavali esittää itsestään arvion, joka kuuluu:" Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa."(1. Kor. 15:9).

Tässä Paavali ei arvioi itseään muiden apostolien veroiseksi, minkä hän olisi voinut tehdä, jos hän olisi kokenut olleensa heidän vertaisensa. Sen sijaan hän näkee olevansa ”apostoleista halvin”.

Tämä kannattaa panna merkille jos haluaa oppia tuntemaan Paavalia oikein.

”Kaikista pyhistä halvimmalle”

Myöhemmin Paavali kirjoitti kirjeet filippiläisille, kolossalaisille, Filemonille ja efesolaisille.

Efesolaiskirjeessä hän jälleen arvioi itseään. Hän kirjoittaa:" Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta"(Ef. 3:8).

Mitä on tapahtunut edelliseen kertaan verrattuna?

”Syntisistä suurin”

Elämänsä lopulla, kun Paavali jo oli vankilassa Roomassa, ennen teloitusta, hän kirjoitti kirjeet Tiitukselle ja 1. ja 2. Timoteuskirjeen. Aivan 1. Timoteuskirjeen alussa hän kirjoitti:"Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin."(1. Tim. 1:15).

Joissakin käännöksissä tämä Paavalin ajatus ilmaistaan sanomalla, että oli ”pääsyntinen”. Paavali siis näki itsensä sellaisena ihmisenä, että hän hengellisesti oli epäonnistunut elämässään, että hän oli hengellisesti taantunut vuosien varrella eikä mitään edistystä ollut tapahtunut.

Paavalin tarkentuneet alenevat arviot itsestä

Huomaathan, kuinka Paavalin arviot itsestään alenevat sitä mukaa kuin hänen uskonsa syvenee ja hän kypsyy hengellisesti ja hän näkee asioita tarkemmin?

Niin kuin kävi Paavalille, niin käy jokaiselle, joka kerskaa yksinomaan Kristuksesta. Mitä tarkemmin sinä katsot Jeesukseen, sitä ilmeisemmäksi sinun heikkoutesi Sinulle itsellesikin käy. Et voi muuta kuin jäädä yhä aidommin Kristukseen varaan ja yhä vähemmän puhua itsestäsi.

Tällaista on hengellinen kypsyys ja aikuisuus Paavalin mukaan. Hengellisesti kypsä ihminen ei kerskaa mistään muusta kuin Kristuksen armosta ja omasta heikkoudesta.

Todellinen hengellinen kasvu

Paavali ei arvioissaan käytä liioittelevaa itsensä vähättelyä jonkinlaisena opetuskeinona. Jokainen näistä mainituista kolmesta Paavalin arviosta liittyy hänen kirjeissään puheeseen rististä (1. Kor. 15:3-4; Ef. 3:7- 8 ja 1. Tim. 1:15) sekä Kristuksen armoon (1. Kor. 15:10; Ef. 3:2,7 ja 1. Tim. 1:13- 14,16). Syventynyt Kristuksen tunteminen avasi hänelle mahdollisuuden syvempään itsensä tuntemiseen.

Paavali näki, että hengellinen kasvu on jotakin sellaista, jossa uskova ymmärtää yhä vain paremmin, kuinka täysin ja kokonaan hän on riippuvainen Jeesuksen rististä ja armosta. Kasvu siis koskee suhdetta Kristukseen. Kasvu johtaa siihen, että Kristuksesta tulee yhä tärkeämpi.

Hengellinen kasvu ei missään tapauksessa ole eikä ollut sitä, että apostoli olisi jossakin vaiheessa saavuttanut aseman, jossa hän olisi tarvinnut ristiä ja armoa vähemmän kuin nuorempana.

Paavali arvioi itseään yhä vain huonommaksi ja hänen riippuvuutensa Kristuksen rististä ja armosta kasvoi kasvamistaan hänen elämänsä loppuun asti.

Miten sinä puhut hengellisestä kasvusta? Mitä se sinulle merkitsee? Miten sinä kuvaat omaa hengellistä kasvuasi?

Jos me seuraamme Paavalin esimerkkiä, havaitsemme, että meillä hengellisen kasvun vaikutuksesta on yhä enemmän aihetta puhua Jumalan armon syvyydestä ja suuruudesta ja yhä vähemmän aihetta puhua omasta (olemattomasta) suuruudesta ja jostakin omasta ”kasvusta”.

Justin Holcomb
Amerikkalainen teol. tri ja professori
(Suom. ja ed. POM)