Kyllästyykö Jumala ainaisiin anomisiimme?

[rita4]

Antti Virolainen

Joskus luulin, että ihminen ei saa aina pyydellä kaikenlaista taivaalliselta Isältämme. Vasta hiljattain todella havaitsin, että Raamatussa kehotetaan usein ja kestävästi anomaan kaikkea hyvää Jumalalta.

Avun saatuamme meiltä odotetaan vain kiitosta ja kertomista hänen lahjoistaan. Pari päivää sitten sain kaksi rukousvastausta avunpyyntööni.

Veisi monta palstaa selostaa näiden asioiden taustoja, siksi kerron vain vanhemman tapauksen vuosien takaa.

Kadonnut hammasproteesi

Olimme olleet kalastusreissulla Pellonsalon Nenäniemellä. Illalla veneen vedettyämme rantaan kävelimme polkua pitkin takaisin autolle.

Vanhempi kalakaverimme nakerteli omenaa ja syljeskeli suustaan siemeniä. Nousimme autoon ja lähdimme ajelemaan kohti kaupunkia. Yhtäkkiä omenan syöjä totesi, että hän oli vahingoissa sylkäissyt hammasproteesin maastoon.

Ajoimme parkkipaikalle etsimään sitä osaproteesia. Kaverit jäivät etsimään auton luota, ja minä kävelin polkua myöten veneelle saakka tarkkaillen, olisiko proteesi maastossa.

"Minunkin pitää oppia rukoilemaan!"

Mieleeni tuli, että proteesin löytyminen olisi kalakaverille todistus Jumalan hyvyydestä. Siksi polvistuin männyn juurelle ja anoin Jumalan apua Jeesuksen nimessä.

Proteesia ei löytynyt polulta, ja masentuneena palasin autolle. Sen luota kaverit olivat tutkineet ympäristön etsimäänsä löytämättä.

Ennen autoon nousemistani huomasin ruohikossa pienen ja kauniin vaalenpunaisen kukan. Otin kamerani, säädin sen neljän sentin polttovälille ja kumarruin kuvaamaan kukkaa. Ihmeekseni se ei ollutkaan kukka, vaan heinikon sisällä pilkottava osaproteesi.

Iloisena kerroin omistajalle, että olin polvillani rukoillut sen löytymistä. Kaveri oli niin otettu tästä tapauksesta, että totesi: "Minunkin pitää oppia rukoilemaan!"

Herra kuulee rukouksia

Usein Jeesus kehotti opetuslapsiaan rukoilemaan. Isä meidän -rukous sisältää oikean ohjeistuksen rukouksiimme.

Rukousvastauksen viipymisen syynä saattaa olla rukoilijan väärä mielentila. Jaakobin kirjeessä, sen neljännen luvun kolmannessa jakeessa sanotaan:" Te anotte, mutta ette saa, koska anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne kaiken himoissanne."

Vilpittömälle pyytäjälle on luvattu:" Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan!" (Room. 8:32)

Lähde: Ristin Kansa 8/2021