Jeesus piti vuorisaarnansa Autuuksien vuorella. Olen istunut siellä ja kuunnellut oppaan lukiessa vuorisaarnaa. Jeesuksen puhuessa kansa kuunteli ihmeissään, sillä hän opetti niin kuin se, jolla on valta. Mekin olemme saaneet olla monissa hyvissä kokouksissa, joissa Jumala on Sanansa ja Henkensä kautta ruokkinut meitä. Olemme saaneet syödä valmiiksi katettua ateriaa juhlapöydästä. Usein on niin, että juhlapöydästä mennään arkeen, jossa taistelut käydään. Siloin koetellaan se, minkä olemme kuulleet.
Opetuslapset astuivat Jeesuksen kanssa veneeseen. Jeesus oli väsynyt ja asettui perätuhdolle nukkumaan, ja järvellä nousi myrsky. Galilean järvellä saattaa varsinkin länsi-ja pohjoistuulen ansiosta nousta rajujakin myrskyjä, niin että merenkulkijat joutuvat merihätään.
Herran omat voivat joutua myrskyihin, suuriinkin vaikeuksiin. Ne voivat olla ihmissuhteita tai taloudellisia vaikeuksia. Ne voivat olla rakkaan ihmisen menetys tai avioero. Voi tulla konkurssi, ja tuntuu kuin kaikki kaatuisi päälle.
Myrsky oli niin kova, että vene oli täyttyä vedellä. Jeesus vain nukkui. Uskon, että vettä tuli Jeesuksenkin päälle. Jeesuksella oli rauha, hän ei pelännyt myrskyn pauhua vaan nukkui rauhalisesti aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taivaallisen Isän kanssa ei tarvitse pelätä mitään. Kaikki on hänen iankaikkisilla käsivarsillaan. Hän hallitsee vaikeat tilanteet. Kaikella on tarkoituksensa. Isän silmä valvoo tarkasti.
Meistä tuntuu joskus, että vaikeudet kestävät liian kauan. Tuntuu, että ei jaksa enää, ja vaikka kuinka rukoilee, taivas ei vastaa. Jeesus vain nukkuu eikä välitä. Tosiasia kuitenkin on, että Jeesus tietää kaiken. Joskus vaikeudet sitkistävät meitä. Emme ole niin helposti tapahtumien vietävissä. Uskokin vahvistuu myrskyissä, vaikka meistä tuntuu päinvastaiselta.
Opetuslapset herättivät Jeesuksen sanoen: "Herra, auta, me hukumme". Tänä päivänä ei tarvitse herättää Jeesusta. Hän on Isän edessä ja rukoilee aina meidän puolestamme. Hän valvoo tarkasti elämäämme. Vaikeudet kestävät juuri niin pitkään kuin on tarpeen.
Emme aina ymmärrä vaikeuksien merkitystä ja pituutta. Huokaamme vain: "Kuinka kauan vielä?" Tällaiset vaikeudet ovat pimeyden kätköjä, joista voimme kuitenkin löytää aarteita. Nämä aarteet ovat kallisarvoisia, koska ne ovat tulleet vaikeuksien ja kärsimysten kautta. Niillä on iankaikkisuusarvoa. On turvallista jättää itsemme ja omaisemme iankaikkisille käsivarsille. Hän kasvattaa meitä tosi parhaaksemme. Kerran perillä me kiitämme siitä, että hän teki niin kuin teki.
Maila Alm
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 10/2006
