Hän vie varmasti perille

[rita4]

Jeremia lähetettiin savenvalajan työpajaan (Jer. 18:1–6). Hän näki kuinka savenvalajan valmistama astia menikin pilalle. Savenvalaja ei heittänyt savea pois vaan alkoi muotoilla samasta savesta haluamaansa astiaa. Herra vakuutti Jeremialle, että niin kuin savi on valajan kädessä, niin ihminen on Herran kädessä.

Onko Suuri Savenvalaja ottanut minutkin työpöydälleen? Ottaako hän näin heikkolaatuista savea käsittelyynsä? Ehkä uskallan sanoa, että olen ollut Savenvalajan työpöydällä jo kauan. Se on ollut hänen suurta armoaan. Kyllä hän alusta alkaen tiesi, millaisen savenmöhkäleen hän otti käsiinsä. Pidäthän vielä työpöydälläsi! Ethän vain työnnä pois, vaikka olen tällainen kuin olen? Olethan kärsivällinen?

Miten sanoitkaan vertauksessa puutarhurin suulla: ”Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi.” ”Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää” (Luuk 13:8). Miten hyvin tämän aikoinaan sanoikaan Kaarlo Aukusti Terhi hengellisessä laulussa: ”Ja minä kuitenkin, jos ken, oon rakkauttas saanut, soit huoltas mulle tuhlaten, et auttamasta laannut. Miksi olen tällainen mä vain, niin kuiva kehno laadultain? Niin kaatunut mä olisin, pois hakattuna varmaan, vaan armon sain mä kuitenkin sun äänes tähden armaan: ’Tää vuosi vielä sille suo, se hedelmän kai vihdoin tuo.’ Niin ’vuosi vielä’, Herrani! Mä tunnen mieles laadun: sä katkaista et tahtoisi, sä suret, jos mä kaadun. Oi, vielä auta armostas mua vihannoimaan tarhassas!” (Hgl 33:3–5).

Liitän Jeremian saamaan sanaan apostoli Paavalin varmuuden Filippin seurakunnan uskovista. Hän vakuutti, että Jumala, joka oli heissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä (Fil. 1:6). Herra ei jätä työtään kesken, kuten me ihmiset saatamme tehdä. Hänellä on kärsivällisyyttä ja taitoa viedä työnsä päätökseen. Mikä on hänen työnsä päämäärä? Se, että olemme kerran perillä kirkastetussa seurakunnassa ylistämässä teurastettua Karitsaa.

Haluamme olla jotain, olla hyödyllisiä astioita ja olla Jumalan käytössä. On noloa, jos meistä ei olekaan tullut mitään erityisempää. On vaikea osata jo nyt iloita perille pääsyn varmuudesta, vaikka siitä vakuuttaa itse Herra sanassaan. Kuitenkin sen pitäisi olla meille kaikki kaikessa. Mitäpä se hyödyttää, vaikka voittaisimme omaksemme koko maailman, mutta saisimme sielullemme vahingon (Matt 16:25). ”Älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan” (Luuk 10:20). Emmekö ota täydellä vakavuudella näitä Jeesuksen sanoja, kun niin tarkkailemme sitä, mitä itse olemme ja mitä olemme saaneet aikaan.

Meidänhän tulee kiinnittää joka päivä huomiomme siihen kuinka hyvä ja kärsivällinen Herran on ollut meitä kohtaan ja sanoa usein hänelle tuo vaikea sana: Kiitos! Hän vie varmasti perille!

Olavi Peltola