Pelko ja rakkaus

[rita4]

Carter Conlon

Mitä tarkoitetaan Herran pelolla? Siitä on olemassa monia määritelmiä ja näkökulmia. Sillä tarkoitetaan mm. Herraa kunnioittavaa pelkoa, koska Hän on aivan toisenlainen kuin ihmiset ja kykenee tekemään kaikkea mikä on ihmiselle mahdotonta. Jumala on niin ihmeellinen ja voimallinen, että meidän pitäisi jäädä Hänen pyhään läheisyyteensä [pyhyydestä] vavisten.

Herran pelkoon sisältyy myös tilivelvollisuus Hänelle. Hän on antanut meille mahdollisuuden päästä osallisiksi Hänen luonteestaan, elämästään, majesteettisuudestaan Kristuksen työn kautta sekä kutsunut meidät työhönsä. Meidän elämämme ei ole meidän omaamme vaan kuulumme Hänelle.

Meillä ei ole omaa voimaa vaan Hänen voimansa. Häneltä saamme myös Kristuksen mielenlaadun. Eivät omat lupauksemme vaan Jumalan lupaukset vahvistavat meitä elämään kristityn elämää.

Miten me suhtaudumme tähän kaikkeen? Jonain päivänä meidän jokaisen on seistävä Hänen edessään tekemässä tiliä kaikesta siitä mitä olemme tehneet niillä lahjoilla, joita Hän on meille antanut.

Olemme menettäneet Jumalan kunnioituksen, koska emme enää usko, että Jumala tarkoittaa, mitä Hän sanoo sanassaan. Olemme menettäneet Herrran pelon, koska emme enää usko, että Hän kutsuu meitä Hänen työnsä tekemiseen ja että Hän varustaa meidät kaikella mitä tarvitsemme Hänen työssään.

Emme myöskään kunnioita Jumalaa, koska emme usko, että joudumme tekemään tiliä Hänelle kaikesta mitä tiedämme ja mitä meille on annettu. Olemme menettäneet Jumalan kunnioituksen, koska emme enää usko Hänen voimaansa ja tahtoonsa muuttaa elämämme.

Mitä me saamme?

Jumala sanoo profeetta Hesekielin kautta: Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. (Hes. 36:26)

Jumala sanoo myös apostoli Paavalin kautta, että: Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. (2 Kor. 5:17)

Me muutumme sen kautta, että Jumala on sisimmässämme läsnä, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen. (2 Kor. 3: 18) Tämä tarkoittaa, että meidät tehdään aivan joksikin muuksi kuin mitä olimme luonnostamme.

Me muutumme, meidän elämän arvomme ja päämäärämme muuttuvat. Uskovan elämä on oleva hyvän täyteistä ja jännittävää, kun päivä päivältä saamme Jumalalta uutta armoa. Kaikki vanha jää taakse, kun pyrimme edessämme olevaan päämäärään.

[rita4]

Kuinka harvoin kuulee nykyään enään puhuttavan/kirjoitettavan Jumalan pelosta. Hyvin harvoin, liian harvoin sanon minä. Onhan pelko sana ihmiselle useimiten kuin kylmänväreitä tuottavaa, toki. Mutta Jumalan pelko ei ole sellaista pelkoa, jossa vaivistaan nurkassa, piilossa ja hiljaa, ei! Vaan se on nimenomaan Jumalan kunnioittamista ja hänen tahtoonsa suostumista, sekä tietenkin myöskin hänen pyhän ja kirjoitetun Sanansa kunnioittamista ja tottelemista.

Kun näin pyrimme toimimaan ja elämään, niin silloin me myöskin rakastamme Jumalaa ja hän meitä. Toki hän rakastaa meitä muutenkin, mutta ajatteleppa vanhempia, jotka rakastavat lastaan. Kuinka he ilostuvat, kun lapsi on nöyrä, tottelee, eikä nurise ja murise vastaan, kiukuttele, tai jopa öykkäröi, jos häntä pyydetään toimittamaan jotain vanhemmilleen tärkeää asiaa. Mekin olemme lapsia, taivaan Isän lapsia ja hänkin pyytää meitä kertomaan evankeliumia kaikille luoduille, jotta jokainen saisi kuulla ilosanoman ja tahtoisi pelastua, ottaa vastaan Vapahtajansa: Jeesus Kristus, Jumalan Poika elämäänsä ja sydämeensä, sekä lähteä häntä seuraamaan..

Mutta, kuinka käy, jos meillä ei ole Jumalan kunnioitusta ja pelkoa siitä, että hän saattaa jopa rangaista, jos olemme ja elämme leväperäisesti, vain itsellemme nautintoja etsien ja lihaamme ruokkien, ylpeinä kristittyinä, jotka eivät kärsi; nuhdetta, ojentamista, varoitusta, tai jotka eivät välitä tarkistaa lähdettä, kyseenalaistaa ja koetella asioita, opetuksia ja puhujien taustoja selvittää..(mikä voima heissä vaikuttaa?) Emmehän me silloin ole niitä nöyriä ja "arkoja" Jumalan lapsia, joille on tärkeää olla kuuliainen Isälle, sekä olla hänen käytössään, niin kuin Jumala tahtoo, eikä niin kuin me itse tahdomme, tai jotkut muut uskovat tahtoisivat meidän olevan, toimivan, puhuvan..Oikeanlainen arkuus, on viisautta, ei nynnymäisyyttä.

Miten me suhtaudumme tähän kaikkeen? Jonain päivänä meidän jokaisen on seistävä Hänen edessään tekemässä tiliä kaikesta siitä mitä olemme tehneet niillä lahjoilla, joita Hän on meille antanut.

Olemme menettäneet Jumalan kunnioituksen, koska emme enää usko, että Jumala tarkoittaa, mitä Hän sanoo sanassaan. Olemme menettäneet Herrran pelon, koska emme enää usko, että Hän kutsuu meitä Hänen työnsä tekemiseen ja että Hän varustaa meidät kaikella mitä tarvitsemme Hänen työssään.

Emme myöskään kunnioita Jumalaa, koska emme usko, että joudumme tekemään tiliä Hänelle kaikesta mitä tiedämme ja mitä meille on annettu. Olemme menettäneet Jumalan kunnioituksen, koska emme enää usko Hänen voimaansa ja tahtoonsa muuttaa elämämme.

Otin tuon lainauksen, koska siinä on se kaikki mitä olen pohtinut ja miettinyt ennenkaikkea itseäni ja työtehtävääni ajatellen, jonka sain uskoontuloni yhteydessä Jumalalta, mutta joka oli valmistettuna minullekin jo ennenkuin edes synnyin tähän maailmaan. Ja samoin on sinunkin kohdallasi rakas ystäväni, sinutkin Jumala tahtoo ottaa käyttöönsä ja kasvattaa, kouluttaa sinusta itselleen työmiehen, tai naisen, jossa saat olla omilla lahjoillasi ja omassa persoonassasi hänen käytössään viemässä evankeliumia ja toteuttamassa tahtoaan. Kysymys kuuluukin: tahdonko minä ja tahdotko sinä nöyrtyä ylpeydestämme, maailman rakastamisesta, lihamme ruokkimisesta, ja kestämmekö koetuksen, jossa meitä hiotaan ja puhdistetaan taivasta varten?

Miten on? Ilman hiontaa ja nöytymistä, suostumista kärsimäänkin emme voi olla Isän käytössä. Se vaatii paljon, mutta se antaa tilalle vieläkin enemmän, jota maailma, tai muut ihmiset eivät meille voisi koskaan antaa. Se antaa ilon ja voiman, rauhan, sekä saada kokea [b]Jumalan rakkautta[/b] silloinkin kun on alaspainettuna ja hylättynä, kokien epäonnistuneensa, tms.. Jumalan rakkaus kestää ja vahvistaa sydämiämme, niin että saamme nostaa silmämme vuoria kohti kaikesta huolimatta turvallisin mielin!

Ilm. 1:
4 ....Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,
5 ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä
6 ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

7 Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.
8 "Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.