Anna sen olla vielä tämä vuosi!

[rita4]

Mirjam Jääskeläinen

Muutama vuosi sitten olin ystäväni kanssa autiossa talossa pakkaamassa tavaroita, jotka oli luvattu lähetystorille myytäväksi lähetystyön tarpeisiin. Talon haltijat olivat kuolleet, oli vain autio hiljaisuus.

Huomioni kiintyi kukkaseen, joka velttona riiputti ennen niin vihreitä oksiaan. Nyt se oli kuin anteeksipyyntö. Multa oli kuivunut, ruukku karstottunut ja lehdet lerpallaan, eikä näkynyt mitään elonmerkkejä. Ystäväni arveli sen olevan kuollut ja pois heitettävä. Tunsin tuon kukan, ja minussa heräsi toivo. Vein sen kotiin ja katson, onko sen juuristo kuollut.

Aloitin kokeilun. Upotin multapaakun kokonaan veteen ja annoin sen kiirehtimättä kelliä lämpimässä vedessä. Olihan kulunut pitkä aika siitä, kun se oli saanut olla uimavesissä. Seuraavaksi istutin sen uuteen purkkiin, jossa oli hyvin lannoitettu multa. Juttelin sille lempeästi kukkien kielellä:" Tänään kääntyy uusi lehti elämässäsi, sinusta tulee uusi kukka. Kestää kyllä kauan ennen kuin saavutat entisen kauneutesi, mutta minä hoidan sinua."

Työnsin sen isolehtisen koristevaahteran alle varjoisaan suojaan. Oli sadetta ja aurinkoa, mutta pensaan alla oli suojaisaa. Kukka eli yksinäistä muutoksen aikaa. Hitaasti sen oksilla alkoi tapahtua. Kukka nosti oksiaan kasvattaen uusia lehtiä. Sen lehtien vihreys syveni, ja monen viikon jälkeen se oli valmis tuotavaksi sisälle. Kasvu jatkui sisällä, kunnes se oli leveä kuin seitsemän leivän uuniluukku.

Viimeinen hoitovaiheeni oli asettaa se huoneessa sille sopivalle kasvupaikalle. Lämmin syysaurinko paistoi siihen valoisan ikkunan edessä, ja suuri toiveeni oli toteutumassa. Parin viikon kuluttua ensimmäiset kukan nuput ilmestyivät. Seisoin hiljaa ja murtuneena taivaallisen Tarhurin puhuttelussa: "Tässä sinä näet, mitä on Jumalan pitkämielisyys, mitä se saa aikaan uskossa kylmenneen luopion tilaan joutuneen uskovan elämässä, jolta ovat kaikki elämän nesteet, hoitava kosteus ja Sanan ravinteet kuivuneet. Lihan himo, silmäin pyyntö, katkeruus ja valhekuvat ovat kuivattaneet ennen niin onnellisen uskonelämän, johon sisältyi paljon rukousta, kiitosta ja uskovien yhteyttä. Sydän paatui ja kuivui kuin ruoho. Kävi niin kuin psalminlaulaja vaikeroi:" Minä unhotin syödä leipääni...."

Antakoon kertomani kukan tarina sinulle uutta toivoa, sillä Tarhuri on liikkeellä tarttuakseen elämääsi ja antaakseen sinulle vielä yhden mahdollisuuden aloittaa alusta. Ajan kello tikittää kuin aikapommi. Antaudu taivaallisen Tarhurin käsiin. Hän tietää, mitä sinä tarvitset uuteen kukoistukseesi. Näkymättömän tarhurin hoitava rakkaus, anteeksiantamus saa aikaan uudistuneen elämän, jossa "kukkaset" puhkeaa, ja laulun aika alkaa"

[rita4]

Luuk. 13:
6 Ja hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
7 Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?'

8 Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä.
9 Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'."

Muistamme tämän kertomuksen Raamatusta. Niin kuin tuossa sisko vertaa sitä kuivettunutta, muttei ihan kuollutta kukkas ihmisen uskonelämään, joka on jo kuolemaisillaan, jäämässä kokonaan pois taivasmatkalta, koska elämä on vienyt ns mehut ja voiman, ja ehkä on tullut loukkaantumista uskoviin, seurakuntaan, tai vain visukinttu on onnistunut houkuttelemaan; pois siltä Elävältä Kristus tieltä, kaiken maailman epäraittiisiin oppeihin, toimintaan, eksyttävään seurakuntaan, joka ei painota Raamatun Sanassa pysymisen tärkeyttä, sekä itselleen kuolemista, halua parannukseen, hyljätyen synnin ja väärän seuran ja väärään vievän opinkin..

Tai oma elämä, ehkä parisuhde, tms on vienyt halun vaeltaa Jeesuksen seurassa..On ehkä tullut jatkuvaa moitetta seurakunnasa käymisestään, tai kotona Raamatun lukemisesta, heng musiikin kuuntelusta, tai jopa arvostelua, kun rukoilee ja uskoo Jeesukseen Auttajanaan, tms.. On suorastaan ihme, että: uskontaipaleeni alussa pysyin uskossa, vaikka vain kovin heikosti elin, ja etten juuri noiden em asioiden takia lopulta luovuttanut ja jäänyt vain taas siihen uskonnollisuuden valheeseen, että; se riittää saadakseen taivaspaikan. Ei riitä. Ja kiitos Herralle, joka virvoitti lopulta minunkin nuukahtaneen uskontilani ja hoiti, ruokki, antoi Elävää vettä pitkään, ennenkuin taas aloin virota uskossani..

Ja nämä kerran uskoontulleet, jotka ennemmin tai myöhemmin rakastuivat jälleen takaisin sinne maailmaan ja pikku hiljaa, tai melkein heti luopuivat käymästä enää uskovien yhteydessä, tai että enää olisivat halunneet elää sittenkään Herran Jeesuksen omana, seuraajana,.. koska ei vielä ymmärretty, miten Suuri Lahja on uskonlahja, joka meille kurjille ihmislapsille annetaan taivaasta, tai ei kuin ymmärretty miten ihana Persoona Jeesus Kristus onkaan ja miten Suuri apu ja Auttaja Hän onkaan arjessamme, elämässämme. Ja siksi kuin luultiin, että ne egyptin aarteet ja riehakas meno vain toisivat ilon ja onnen, kunnes huomattiinkin, että; "Sehän olikin vain saatanan luoma illuusio mieleen, joka pian poksahti ilmaan niin kuin ainakin ilmapallo. Ja sen jälkeen ei enää kuin osattu, tai edes uskallettu yrittää tosissaan lähestyä Herraamme Jeesusta Kristusta, vaan jäätiin siihen uskonnollisuuden kamalaan valheeseen, josta ei lähdetä ylösottoonkaan mukaaan koskaan!"

Laitan tähän joitakin sydämelleni nousseita Raamatunpaikkoja. Ja jos olet jo kuin luovuttamassa, niin uskalla vielä kääntyä Jeesuksen puoleen ja huuda Häntä sydämesi pohjasta: auttamaan, sekä uudistamaan matkaliittosi Hänen kanssaan, niin saat olla täysin varma, että; "Kun teet sen puhtaasta sydämestäsi, niin Hän kuulee hätähuutosi ja tahtoo auttaa sinua palaamaan Golgatan verisen ristinsä juurelle, saaden siellä Hänen edessään kaikki syntisi anteeksi, verensä pesun sydämeesi, sekä uuden alun, uuden voiman aloittaa uudelleen Hänen kanssaan!!"

Miika 7:19 Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

Jes. 55:
6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
7 Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.
8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

Jes. 49:
13 Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.
14 Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
15 Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

Antakoon kertomani kukan tarina sinulle uutta toivoa, sillä Tarhuri on liikkeellä tarttuakseen elämääsi ja antaakseen sinulle vielä yhden mahdollisuuden aloittaa alusta. Ajan kello tikittää kuin aikapommi. Antaudu taivaallisen Tarhurin käsiin. Hän tietää, mitä sinä tarvitset uuteen kukoistukseesi. Näkymättömän tarhurin hoitava rakkaus, anteeksiantamus saa aikaan uudistuneen elämän, jossa "kukkaset" puhkeaa, ja laulun aika alkaa"