[Pixabay/Pexels.com]
Tämän päivän seurakunta on hylännyt rukouskokoukset. Tätä Herran antamaa asetta ei käytetä, koska se ei vetoa älyllisellä, filosofisella tai psykologisella keinolla ihmisiin.
Todelliset rukouskokoukset ovat vilpittömyyden ja nöyryyden leimaamia, eikä niissä pelätä polvistua. Rukouksen pahennus on siinä, että se ei ensisijaisesti liity älylliseen tehokkuuteen. Nykyisinhän tehokkuus on korkeassa kurssissa.
Hengellisyys
Rukouksen ehtona on vain yksi asia, ja se on hengellisyys. Kenenkään ei tarvitse olla hengellinen saarnatakseen, toisin sanoen valmistaakseen saarnoja, jotka ovat saarnataidollisesti täydellisiä ja eksegeettisesti täsmällisiä.
Yhdistäessäsi muistin, tiedon, kunnianhimon, persoonallisuuden, hyvin varustetut kirjahyllyt, itseluottamuksen ja tietoisuuden siitä, että on lyönyt itsensä läpi - veli, saarnatuoli on sinun missä tahansa.
Lopun ajan murhenäytelmä
Tällainen saarnaaminen koskettaa ihmisiä; rukous koskettaa Jumalaa. Saarna koskettaa aikaa, rukous ikuisuutta. Saarnatuoli voi olla näyteikkuna kykyjemme näytteille panemiseksi; rukouskammiossa kuolee halu näytellä.
Tämän lopun ajan murhenäytelmä on siinä, että meillä on liian monia kuolleita miehiä saarnatuoleissa saarnaamassa liian monia kuolleita saarnoja liian monille kuolleille ihmisille. Tämä on kauhistuttavaa.
Saarna ilman voitelua
On eräs järkyttävä asia, jonka olen nähnyt auringon alla, vieläpä Raamatun luotettavuutta puolustavissa piireissä: saarna ilman voitelua.
Mitä on voitelu? Tuskin tiedän sitä itsekään. Mutta tiedän, mitä se ei ole, tai ainakin tiedän, milloin se ei ole oman sieluni yllä. Saarna ilman voitelua tappaa sen sijaan, että se antaisi elämän. Saarnaaja ilman voitelua on kuoleman lemu kuolleille. Sana ei elä, ellei voitelu ole saarnaajan yllä.
Leonard Ravenhill
Kirjasta "Miksi herätys viipyy?"
