Rohkea neuvonantaja
Lähetetty: 11.07.2020 11:19 Raakel Viljanmaa
Toisen Kuninkaiden kirjan
5. luvussa on mielenkiintoinen tapahtumasarja.
Lähtötilanteessa on Aramin
kuninkaan sotapäällikkö
Naeman, herransa suuresti
arvostama ja kunnioittama
mies. Oikea sotaurho, koska hänen kauttaan Herra
oli antanut Aramille voiton.
Korkeasta asemastaan ja saamastaan arvostuksesta huolimatta Naemanin elämässä oli suuri murhe. Hänessä oli spitaali. Aivan varmasti hän oli hakenut monenlaista apua poppamiehistä lähtien – mutta turhaan. Tauti oli ja pysyi.
Ryöstöretkeen kätkeytyi siunaus
Kerran taas aramilaiset olivat menneet Israelin maahan ryöstöretkelle ja tuoneet sieltä vankina pienen tytön. Ei tyttö tiennyt matkatessaan karskien sotamiesten vankkureissa kohti tuntematonta päämäärää, että eräänä päivänä hän tulee sanomaan sanat, joilla on iankaikkisuusmerkitystä. Eikä ollut sattumaa, että tyttö joutui Naemanin puolisolle apulaiseksi. Jumalan suunnitelmana oli johdattaa Naeman elävään uskoon, irti epäjumalista. Sen suunnitelman toteuttamiseen tarvittiin pieni israelilaistyttö.
“Sen suunnitelman
toteuttamiseen
tarvittiin pieni
israelilaistyttö.”
Todennäköisesti emäntä kohteli pikkuapulaistaan ystävällisesti, niin että tytölle syntyi luottamus häneen. Tuskinpa tyttö oli ehtinyt olla talossa kauankaan, kun hän rohkaistui sanomaan emännälle merkittävät sanat: ”Jospa herrani menisi Samariassa asuvan profeetan luo! Tämä voisi vapauttaa hänet spitaalista.” Mikä uskon varmuus tytön sanoissa!
Asia lähti etenemään
Naeman kiirehti kuninkaan juttusille kertomaan tytön sanat. Aramin kuningas kirjoitti kirjeen Israelin kuninkaalle vietäväksi. Naeman otti kirjeen, hopeaa, kultaa sekä juhlapukuja matkalaukkuunsa ja matkasi palvelijoineen Israelin kuninkaan luo, koska luuli sieltä avun löytyvän. Mutta matka jatkuikin profeetta Elisan talolle saamaan ohjeet, jotka eivät Naemania miellyttäneet. Hän puhisi vihaisena, ennen kuin nöyrtyi sukeltamaan Jordaniin seitsemän kertaa. Tauti lähti!
Nöyränä miehenä Naeman palasi Elisan luo ja sanoi: ”Katso, nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis kiitoslahja palvelijaltasi.” Jumalan miehenä Elisa jätti kuitenkin lahjan vastaanottamatta.
Mutta Elisan palvelija Geehasi osoittautui ahneeksi ja epärehelliseksi alkaessaan himoita Naemanin mukana loittonevia kiitoslahjoja. Hän sai siitä ankaran rangaistuksen Elisan sanoessa hänelle: ”Niinpä Naemanin spitaali tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ikiajoiksi.” Geehasi lähti profeetan luota lumivalkeana spitaalista. Mutta Naeman sai terveyden, ja ennen kaikkea hän löysi yhteyden elävään Jumalaan.
Ilojuhlat
Kun Naeman palasi matkaltaan, niin varmasti hänen kodissaan syntyi suuri ilo. Suurin iloitsija taisi olla pieni vankityttö, jolla oli usko Israelin Jumalaan. Usko oli tullut hänelle lapsuudenkodissaan niin todelliseksi, että se kuului luonnollisena asiana hänen elämäänsä. Siksi hänellä oli rohkeutta ”sekaantua aikuisten asioihin” ja sanoa, mistä apu spitaaliin löytyy. Varmaan tuo rohkea neuvonantaja osasi laittaa pienet kätensä ristiin ja kertoa huolensa ja koti ikävänsä Taivaan Isälle ja kokea vieraalla maalla ”jonk’ on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”.
Lähde: RAAMATTU KANSALLE -JÄSENLEHTI 2 | 2020
Toisen Kuninkaiden kirjan
5. luvussa on mielenkiintoinen tapahtumasarja.
Lähtötilanteessa on Aramin
kuninkaan sotapäällikkö
Naeman, herransa suuresti
arvostama ja kunnioittama
mies. Oikea sotaurho, koska hänen kauttaan Herra
oli antanut Aramille voiton.
Korkeasta asemastaan ja saamastaan arvostuksesta huolimatta Naemanin elämässä oli suuri murhe. Hänessä oli spitaali. Aivan varmasti hän oli hakenut monenlaista apua poppamiehistä lähtien – mutta turhaan. Tauti oli ja pysyi.
Ryöstöretkeen kätkeytyi siunaus
Kerran taas aramilaiset olivat menneet Israelin maahan ryöstöretkelle ja tuoneet sieltä vankina pienen tytön. Ei tyttö tiennyt matkatessaan karskien sotamiesten vankkureissa kohti tuntematonta päämäärää, että eräänä päivänä hän tulee sanomaan sanat, joilla on iankaikkisuusmerkitystä. Eikä ollut sattumaa, että tyttö joutui Naemanin puolisolle apulaiseksi. Jumalan suunnitelmana oli johdattaa Naeman elävään uskoon, irti epäjumalista. Sen suunnitelman toteuttamiseen tarvittiin pieni israelilaistyttö.
“Sen suunnitelman
toteuttamiseen
tarvittiin pieni
israelilaistyttö.”
Todennäköisesti emäntä kohteli pikkuapulaistaan ystävällisesti, niin että tytölle syntyi luottamus häneen. Tuskinpa tyttö oli ehtinyt olla talossa kauankaan, kun hän rohkaistui sanomaan emännälle merkittävät sanat: ”Jospa herrani menisi Samariassa asuvan profeetan luo! Tämä voisi vapauttaa hänet spitaalista.” Mikä uskon varmuus tytön sanoissa!
Asia lähti etenemään
Naeman kiirehti kuninkaan juttusille kertomaan tytön sanat. Aramin kuningas kirjoitti kirjeen Israelin kuninkaalle vietäväksi. Naeman otti kirjeen, hopeaa, kultaa sekä juhlapukuja matkalaukkuunsa ja matkasi palvelijoineen Israelin kuninkaan luo, koska luuli sieltä avun löytyvän. Mutta matka jatkuikin profeetta Elisan talolle saamaan ohjeet, jotka eivät Naemania miellyttäneet. Hän puhisi vihaisena, ennen kuin nöyrtyi sukeltamaan Jordaniin seitsemän kertaa. Tauti lähti!
Nöyränä miehenä Naeman palasi Elisan luo ja sanoi: ”Katso, nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis kiitoslahja palvelijaltasi.” Jumalan miehenä Elisa jätti kuitenkin lahjan vastaanottamatta.
Mutta Elisan palvelija Geehasi osoittautui ahneeksi ja epärehelliseksi alkaessaan himoita Naemanin mukana loittonevia kiitoslahjoja. Hän sai siitä ankaran rangaistuksen Elisan sanoessa hänelle: ”Niinpä Naemanin spitaali tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ikiajoiksi.” Geehasi lähti profeetan luota lumivalkeana spitaalista. Mutta Naeman sai terveyden, ja ennen kaikkea hän löysi yhteyden elävään Jumalaan.
Ilojuhlat
Kun Naeman palasi matkaltaan, niin varmasti hänen kodissaan syntyi suuri ilo. Suurin iloitsija taisi olla pieni vankityttö, jolla oli usko Israelin Jumalaan. Usko oli tullut hänelle lapsuudenkodissaan niin todelliseksi, että se kuului luonnollisena asiana hänen elämäänsä. Siksi hänellä oli rohkeutta ”sekaantua aikuisten asioihin” ja sanoa, mistä apu spitaaliin löytyy. Varmaan tuo rohkea neuvonantaja osasi laittaa pienet kätensä ristiin ja kertoa huolensa ja koti ikävänsä Taivaan Isälle ja kokea vieraalla maalla ”jonk’ on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”.
Lähde: RAAMATTU KANSALLE -JÄSENLEHTI 2 | 2020