Vapaaksi synnistä
Lähetetty: 20.03.2019 18:19Liisa Rantasaari 19.3.2019.
” Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Room. 3: 23.
Kaikki ovat syntiä tehneet…onpa kovasti sanottu. Voiko tämän yleistää kaikkiin ihmisiin? ” Minähän en ole tehnyt mitään pahaa, monen kuulee sanovan. Aina siitä synnistä jaksetaan kirjoittaa. Tämän ajan ihminen ei tarvitse syntiä käsitteleviä kirjoituksia. Onko syntikysymys näin kevyesti kuitattu?
Mitä se synti sitten on? Jokaisen ihmisen pahin synti on se, että elämme erossa Jumalasta. Jokainen ihminen elää erossa Jumalasta, koska olemme perineet syntisen luontomme ensimmäisiltä ihmisiltä. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja puhtaaksi kaikesta pahasta. Miten sitten kävikään?
Elämän ympäristö ja sen harmonia, olivat ensimmäisille ihmisille, kauneuden ja puhtauden, idyllinen olinpaikka. He pitivät itsestään selvänä, että näin tulisi aina olemaan. He unohtivat, että se hyvä mitä heillä on, on ehdollistettu yhteen asiaan. Tämä yksi asia oli kielletty puu, paratiisin keskellä. Puu, jonka hedelmää ei saanut ottaa. Jos tämän kiellon unohti, silloin Jumalan asettama rangaistus astui voimaan. Ja rangaistus ei ollut pieni nuhtelu, vaan kuoleman tuomio. Pahin mahdollinen tuomio.
Yllättäen kaikki muuttuu. Niin kävi ensimmäisille ihmisille, ja niin käy meille jokaiselle. Elämän yllätyksellisyys on haastavaa. Emme tiedä, mitä seuraava hetki tuo tullessaan. Toisaalta onkin hyvä, ettemme tiedä tulevaisuudesta paljoa. Mutta on syytä tietää kuitenkin joitakin elämän lainalaisuuksia, että elämä sujuisi normaaleissa uomissaan.
Olihan ensimmäisille ihmisille, Jumala kertonut, mitä tapahtuu, jos paratiisin keskellä olevasta puusta ottaa hedelmän ja siitä syö. Se olisi rangaistava teko. Kuuntelivatko, Adam ja Eeva, mitä Jumala saneli ehdoiksi, että he saisivat asua Eedenin paratiisissa?
Monesti Eeva katseli puun kauneutta ja mehukkaita hedelmiä, mutta ei ottanut hedelmää. Kunnes – – – Jumalan vastustaja, paholainen astui Eevan eteen. Kaikki tietävänä ja viisaampana kuin Jumala. Paholaisen viekkaat sanat, kylvivät epäuskon siemenen Eevan sydämeen. Eeva lankesi paholaisen houkutukseen. Samoin teki miehensä Adam, kumpikin söivät kielletyn puun hedelmästä. Puhtaus katosi, paholainen sai ihmisen puolelleen. Ihminen unohti Jumalansa, unohti Jumalan kiellot. Mitä oli tehty, sitä ei saanut tekemättömäksi. Karkotusmääräys astui välittömästi voimaan. Paratiisin ovi suljettiin. Kuolemantuomion alaisina he lähtivät jatkamaan elämäänsä. Ihmisten elämään tuli synti ja pahuus. Olemme jokainen, näiden kahden ihmisen tekojen seurausten kantajia. Olemme perineet synnilliset taipumukset. Siis, olemme kaikki tehneet syntiä, ja Jumalan kirkkautta vailla.
” Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Room. 5: 8. KR 33/38.
Rakkauden Jumala on pitkämielinen ja armahtava. Hän ei hyväksy syntiä, mutta ei vihaa synnissä elävää ihmistä. Hänen rakkautensa on mittaamatonta. Tämän Jumala osoitti, lähettäessään ainokaisen Poikansa Jeesuksen, syntisen maailman keskuuteen. Elämään ihmisen elämää. Hän sai kokea, elämänsä ja toimintansa aikana, mitä ihminen ikinä voikaan kokea. Mutta Hän ei tehnyt syntiä. Hän oli viaton loppuun saakka. Jeesuksen, Jumalan Pojan tehtäväksi oli annettu, sovittaa ihmiskunnan synnit. Jeesuksen päälle langetettiin kuolemantuomio, joka olisi ollut meille ihmisille kuuluva rangaistus. Golgatan ristinpuu, kaareutuu kaiken ylle, ja julistaa armoa ja anteeksiantoa. Ristillä Jeesus Kristus voitti paholaisen vallan ja voiman. Hän voitti kuoleman, koska Hän virkosi eloon. Kristus Jeesus nousi kuolleista ja nousi takaisin Isän luokse. Kristus, istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella, ja rukoilee sinun ja minun, meidän kaikkien ihmisten puolesta. Pyhä Henki, Jumalan Henki vuodatettiin ensimmäisenä helluntaina, ja vaikuttaa keskuudessamme.
” Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” Room. 10: 9. KR 33/38.
Perisyntiä kantava, synnillisen luonnon omaava ihminen, on rakkauden Jumalan, rakkauden kohde. Hän ei tahdo yhdenkään ihmisen iankaikkista kuolemaa. Hän tahtoo, että jokainen tunnustaisi syntinsä, ja rikkomuksensa. Tunnustaisi eläneensä ilman Jumalaa. Koska luonnollisessa tilassa elävä ihminen, palvelee paholaista. Jumalaa ei ihminen luonnollisesti rakasta, ja vielä vähemmän tunne. On ensin annettava Jumalan Kristuksessa, sovittaa syntimme. Hän voi kalliilla maahan vuotaneella verellään, puhdistaa likaisimmankin omantunnon puhtaaksi. Ihmiselle on annettu vapaa tahto, haluaako noudattaa Jumalan tahtoa? Haluaako päästä synneistään vapaaksi, ja päästä puhtaan mielen kanssa, iankaikkiseen elämään sisälle? Sielumme jatkaa elämää iankaikkisesti.
Lihallinen ruumis mätänee, ja muuttuu mullaksi jälleen, mutta sielumme, meidän henkemme palaa Jumalan luokse, joka on sen antanutkin.
Kuolematuomio mitätöidään jokaiselta, joka haluaa elää Kristuksen kanssa. Hän on meidän välimiehemme, Jumalan edessä. Hän on Puolustusasianajaja, viimeisellä tuomiolla.
Viimeisellä tuomiolla, Kristus nousee Majesteettina Valtaistuimelleen, ja jokainen, tuomitaan tekojensa mukaan. Ne, jotka ovat Kristuksen omakseen ottaneet. Häntä seuranneet, he pääsevät ikuiseen iloon ja rauhaan. Kadotus on niitä varten, jotka eivät uskoneet Jeesuksen Kristukseen, eivätkä olleet kuuliaisia Hänen tahdolleen.
Jeesus puhui maanpäällä ollessaan enemmän kadotuksesta, kuin taivaasta. Koska Hän tuli sitä varten, että ihmiset uskoisivat, että Hän on tullut syntisiä pelastamaan.
” Niin ei nyt ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8. 1-2. KR 33/38.
” Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Room. 5: 1. KR 33/38.
” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttymys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että on jo hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.” Room. 13. 12- 14. KR 33/38.
Kaikki ovat syntiä tehneet, mutta jokainen voi päästä synnin orjuudesta vapaaksi. Silloin olemme armahdettuja syntisiä. Jumalan Sana tuomitsee synnin, mutta armahtaa syntisen. Armahdettu syntinen on armon alla, laki täytettiin Kristuksessa. Älkäämme pitäkö armoa liian halpana, sillä ei saa peittää syntejä. Pyhän Hengen valon paljastamat synnit, armosta saamme anteeksi. Armo on kallis, se on Kristuksen veren hinta.
Uskoa on hoidettava, muuten käy kuin ensimmäisille ihmisille. Unohdamme Jumalan kiellot, ja paholainen saa viekoiteltua takaisin omakseen. Siksi meidän on valvottava itseämme ja vaellustamme.
” Niin tekin pitkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himolle, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläväksi tulleina Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.” Room. 6. 11-13. KR 33/38.
Uskon perustus kestää, silloin kun se valetaan Kristus-kalliolle. Koko elämämme perustus rakennetaan Kristuksen Sanan varaan. ” Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mitä pantu on, ja sen on Jeesus Kristus.” 1. Kor. 3: 11. KR 33/38.
” Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Room. 3: 23.
Joko olet vapaa synnin orjuudesta?
” Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Room. 3: 23.
Kaikki ovat syntiä tehneet…onpa kovasti sanottu. Voiko tämän yleistää kaikkiin ihmisiin? ” Minähän en ole tehnyt mitään pahaa, monen kuulee sanovan. Aina siitä synnistä jaksetaan kirjoittaa. Tämän ajan ihminen ei tarvitse syntiä käsitteleviä kirjoituksia. Onko syntikysymys näin kevyesti kuitattu?
Mitä se synti sitten on? Jokaisen ihmisen pahin synti on se, että elämme erossa Jumalasta. Jokainen ihminen elää erossa Jumalasta, koska olemme perineet syntisen luontomme ensimmäisiltä ihmisiltä. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja puhtaaksi kaikesta pahasta. Miten sitten kävikään?
Elämän ympäristö ja sen harmonia, olivat ensimmäisille ihmisille, kauneuden ja puhtauden, idyllinen olinpaikka. He pitivät itsestään selvänä, että näin tulisi aina olemaan. He unohtivat, että se hyvä mitä heillä on, on ehdollistettu yhteen asiaan. Tämä yksi asia oli kielletty puu, paratiisin keskellä. Puu, jonka hedelmää ei saanut ottaa. Jos tämän kiellon unohti, silloin Jumalan asettama rangaistus astui voimaan. Ja rangaistus ei ollut pieni nuhtelu, vaan kuoleman tuomio. Pahin mahdollinen tuomio.
Yllättäen kaikki muuttuu. Niin kävi ensimmäisille ihmisille, ja niin käy meille jokaiselle. Elämän yllätyksellisyys on haastavaa. Emme tiedä, mitä seuraava hetki tuo tullessaan. Toisaalta onkin hyvä, ettemme tiedä tulevaisuudesta paljoa. Mutta on syytä tietää kuitenkin joitakin elämän lainalaisuuksia, että elämä sujuisi normaaleissa uomissaan.
Olihan ensimmäisille ihmisille, Jumala kertonut, mitä tapahtuu, jos paratiisin keskellä olevasta puusta ottaa hedelmän ja siitä syö. Se olisi rangaistava teko. Kuuntelivatko, Adam ja Eeva, mitä Jumala saneli ehdoiksi, että he saisivat asua Eedenin paratiisissa?
Monesti Eeva katseli puun kauneutta ja mehukkaita hedelmiä, mutta ei ottanut hedelmää. Kunnes – – – Jumalan vastustaja, paholainen astui Eevan eteen. Kaikki tietävänä ja viisaampana kuin Jumala. Paholaisen viekkaat sanat, kylvivät epäuskon siemenen Eevan sydämeen. Eeva lankesi paholaisen houkutukseen. Samoin teki miehensä Adam, kumpikin söivät kielletyn puun hedelmästä. Puhtaus katosi, paholainen sai ihmisen puolelleen. Ihminen unohti Jumalansa, unohti Jumalan kiellot. Mitä oli tehty, sitä ei saanut tekemättömäksi. Karkotusmääräys astui välittömästi voimaan. Paratiisin ovi suljettiin. Kuolemantuomion alaisina he lähtivät jatkamaan elämäänsä. Ihmisten elämään tuli synti ja pahuus. Olemme jokainen, näiden kahden ihmisen tekojen seurausten kantajia. Olemme perineet synnilliset taipumukset. Siis, olemme kaikki tehneet syntiä, ja Jumalan kirkkautta vailla.
” Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Room. 5: 8. KR 33/38.
Rakkauden Jumala on pitkämielinen ja armahtava. Hän ei hyväksy syntiä, mutta ei vihaa synnissä elävää ihmistä. Hänen rakkautensa on mittaamatonta. Tämän Jumala osoitti, lähettäessään ainokaisen Poikansa Jeesuksen, syntisen maailman keskuuteen. Elämään ihmisen elämää. Hän sai kokea, elämänsä ja toimintansa aikana, mitä ihminen ikinä voikaan kokea. Mutta Hän ei tehnyt syntiä. Hän oli viaton loppuun saakka. Jeesuksen, Jumalan Pojan tehtäväksi oli annettu, sovittaa ihmiskunnan synnit. Jeesuksen päälle langetettiin kuolemantuomio, joka olisi ollut meille ihmisille kuuluva rangaistus. Golgatan ristinpuu, kaareutuu kaiken ylle, ja julistaa armoa ja anteeksiantoa. Ristillä Jeesus Kristus voitti paholaisen vallan ja voiman. Hän voitti kuoleman, koska Hän virkosi eloon. Kristus Jeesus nousi kuolleista ja nousi takaisin Isän luokse. Kristus, istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella, ja rukoilee sinun ja minun, meidän kaikkien ihmisten puolesta. Pyhä Henki, Jumalan Henki vuodatettiin ensimmäisenä helluntaina, ja vaikuttaa keskuudessamme.
” Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” Room. 10: 9. KR 33/38.
Perisyntiä kantava, synnillisen luonnon omaava ihminen, on rakkauden Jumalan, rakkauden kohde. Hän ei tahdo yhdenkään ihmisen iankaikkista kuolemaa. Hän tahtoo, että jokainen tunnustaisi syntinsä, ja rikkomuksensa. Tunnustaisi eläneensä ilman Jumalaa. Koska luonnollisessa tilassa elävä ihminen, palvelee paholaista. Jumalaa ei ihminen luonnollisesti rakasta, ja vielä vähemmän tunne. On ensin annettava Jumalan Kristuksessa, sovittaa syntimme. Hän voi kalliilla maahan vuotaneella verellään, puhdistaa likaisimmankin omantunnon puhtaaksi. Ihmiselle on annettu vapaa tahto, haluaako noudattaa Jumalan tahtoa? Haluaako päästä synneistään vapaaksi, ja päästä puhtaan mielen kanssa, iankaikkiseen elämään sisälle? Sielumme jatkaa elämää iankaikkisesti.
Lihallinen ruumis mätänee, ja muuttuu mullaksi jälleen, mutta sielumme, meidän henkemme palaa Jumalan luokse, joka on sen antanutkin.
Kuolematuomio mitätöidään jokaiselta, joka haluaa elää Kristuksen kanssa. Hän on meidän välimiehemme, Jumalan edessä. Hän on Puolustusasianajaja, viimeisellä tuomiolla.
Viimeisellä tuomiolla, Kristus nousee Majesteettina Valtaistuimelleen, ja jokainen, tuomitaan tekojensa mukaan. Ne, jotka ovat Kristuksen omakseen ottaneet. Häntä seuranneet, he pääsevät ikuiseen iloon ja rauhaan. Kadotus on niitä varten, jotka eivät uskoneet Jeesuksen Kristukseen, eivätkä olleet kuuliaisia Hänen tahdolleen.
Jeesus puhui maanpäällä ollessaan enemmän kadotuksesta, kuin taivaasta. Koska Hän tuli sitä varten, että ihmiset uskoisivat, että Hän on tullut syntisiä pelastamaan.
” Niin ei nyt ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8. 1-2. KR 33/38.
” Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Room. 5: 1. KR 33/38.
” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttymys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että on jo hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.” Room. 13. 12- 14. KR 33/38.
Kaikki ovat syntiä tehneet, mutta jokainen voi päästä synnin orjuudesta vapaaksi. Silloin olemme armahdettuja syntisiä. Jumalan Sana tuomitsee synnin, mutta armahtaa syntisen. Armahdettu syntinen on armon alla, laki täytettiin Kristuksessa. Älkäämme pitäkö armoa liian halpana, sillä ei saa peittää syntejä. Pyhän Hengen valon paljastamat synnit, armosta saamme anteeksi. Armo on kallis, se on Kristuksen veren hinta.
Uskoa on hoidettava, muuten käy kuin ensimmäisille ihmisille. Unohdamme Jumalan kiellot, ja paholainen saa viekoiteltua takaisin omakseen. Siksi meidän on valvottava itseämme ja vaellustamme.
” Niin tekin pitkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himolle, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläväksi tulleina Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.” Room. 6. 11-13. KR 33/38.
Uskon perustus kestää, silloin kun se valetaan Kristus-kalliolle. Koko elämämme perustus rakennetaan Kristuksen Sanan varaan. ” Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mitä pantu on, ja sen on Jeesus Kristus.” 1. Kor. 3: 11. KR 33/38.
” Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Room. 3: 23.
Joko olet vapaa synnin orjuudesta?