Esko Kallioniemi
Apostolien teot on hengästyttävä teos. Nykyisillä standardeilla siinä olisi aineksi erilaisiin kirjallisuuspalkintoihin, ellei aihepiiri olisi niin vieras yhteiskunnalle. Draaman kaari on kuitenkin vavahduttava, ja tapahtumien kulun käänteitä seurataan tarkasti, koska kirjoittaja on tottunut havannoimaan asioita huolellisesti. Olihan Luukas ammatiltaan lääkäri.
Läpi vuosisatojen on kristillisissä piireissä ollut erilaisia tulkintoja jopa siitä, voiko Apostolien tekojen kirjaa sellaisenaan edes soveltaa nykykristillisyyteen. Näkemyksiä on ollut puolesta ja vastaan, ja helluntaiherätyksen syntyvaiheisiinkin liittyy tulkintaeroja, sillä joidenkin mukaan helluntaipäivänä vuodatettu Pyhän Hengen voima oli ikään kuin kertaluontoinen kokemus. Tosin se toistui Apostolien tekojen alkupuolella pariinkin otteeseen.
Ajatus siitä, että jokin osa Jumalan Sanasta koskee vain mennyttä aikaa, on vaarallinen ja väärä, mutta toisaalta on syvästi inhimillistä luulla, että Apostolien tekojen kaltainen aikakausi on jäänyt historiaan.
Kun katsoo nykyään ympärilleen, voisi luulla tuossa kirjassa kuvatun olevan mahdotonta. Harvassa ovat paikat, joissa arjen todellisuus viittaa siihen, että kristityt elävät lukemaansa todeksi. Eikä syyttävää sormea tarvitse osoittaa kauemaksi kuin oman puseron alle.
Apostolien tekojen kahdeksannessa luvussa kerrotaan, kuinka evankelista Filippius tavoittaa etiopialaisen hoviherran hänen kotimatkallaan. Filippus kysyy korkea-arvoiselta virkamieheltä, mahtaako hän ymmärtää lukemaansa Jumalan Sanaa.
Meidän ajassamme ongelma harvoin on siinä, ymmärrämmekö lukemaamme. Tottakai Raamatussa on edelleen kohtia, jotka ovat hankalia ymmärtää, mutta meillä on apunamme Jumalan Henki sekä valtava määrä Jumalan vaikuttamaa kirjallista viisautta. Sanan totuuksia on kyetty valaisemaan nykypäivän uskoville.
Ongelman ydin on kuitenkin siinä, uskommeko, mitä luemme. Eikä tämä ole syytös, vaan toteamus.
Apostolien teot kertoo esimerkin siitä, että oman uskonsa voi elää todeksi ja että Jumala vastaa omasta Sanastaan. Apostolit ja ensimmäinen seurakunta muutenkin olivat joukko itsessään heikkoja, erehtyväiisä ihmisiä.
Heidän koko toimintansa ja olemassaolonsa perustui silti siihen, että sanoma Jeesuksesta on vietävä eteenpäin niille, jotka eivät ole pelastuksesta vielä kuulleet. Heidän päämääränsä oli kirkastaa Jeesuksen nimeä ja kunniaa oman aikansa keskellä välittämättä siitä, mitä se maksoi.
Helmikuussa 2019 meillä on tässä vielä hieman kirittävää. Vuodenvaihteen aika aina jotenkin herkistää ajattelemaan syvällisiä kysymyksiä. Näkyykö minusta se, että uskon Jeesukseen? Onko minun elämäni Jumalan vai lähinnä oman itseni käytössä?
Eräs urheiluvalmentaja sanoi hiljattain haastattelutilanteessa pitäneensä periaatteenaan,että mikäli nuori urheilija on valmis sitoutumaan ja panostamaan harjoitteluun, kyseinen valmentajakin tekee kaikkensa menestyksen eteen. Hän on valmis uhraamaan aikaansa ja varojaan.
Sovelletaan tätä periaatetta käytäntöön. Sitoudutaan Jeesukseen, Raamattuun ja Jumalan johdatukseen.
Lähde; Ristin Kansa lehti nro 2/20129
