Miten autuasta lopulta onkaan, ettei suuri Jumala jättänyt meidän mielivaltaamme tien etsimisestä elämämme tarkoituksen löytämiseksi!
Miten autuasta, että hän itse otti meihin yhteyden ja alkoi toteuttaa iankaikkisuudessa säätämäänsä pelastushistoriaa, joka nyt sisältyy maailmanhistorian kulkuun. Kaikki muu historia on tälle pääasialle vain puitteita ja taustaa.
Jumala on Jumala, ihminne on ihminen.
Ihminen ei antanut Jumalan ilmoitusta itse itselleen, vaan Jumala ilmoitti itsensä ihmiselle.
Ihminen ei lähettänyt maailmaan profeettoja aina Johannes Kastajaan asti Kristuksen ennustajiksi ja edelläkävijöiksi, vaan Jumala lähetti sanansaattajansa näille säätämiinsä tehtäviin.
Ihminen ei toimittanut Jumalan ainosyntyistä Poikaa maan päälle, vaan Jumala armossaan antoi oman ainosyntyisen Poikansa. Vapahtaja tuli. Mikään kansa, aikakausi tai kulttuuri tai täältä käsin suoritettu voimainponnistus, uskonnollinen harjoitus rukouksineen tai uhreineen ei häntä tänne tuonut. (Werner Elert)
Ihminen ei toiminut maailman syntien sovittajana, ihminen ei voittanut kuoleman mahtia, ihminen ei vuodattanut seurakuntaan Pyhää Henkeä, vaan Jumalan ainosyntyinen Poika sovitti maailman synnit, nousi kuolleista, korotettiin ja lähetti Pyhän Hengen.
Jos joku nyt - muka uuden ajan tarpeiden mukaisesti - ryhtyy julistamaan jotain muuta, hän ei suinkaan uudista ja parantele kristinuskoa, vaan kieltää sen ja asettaa omat rakennelmansa sen tilalle. Hän ei asetu edistämään Jumalan asiaa vaan torjumaan sitä. Hän ei ole Jumalan puolella, ei tunnustaja, ei kiittäjä, eikä palvoja, vaan hän on Jumalan vastustaja, Jumalan tekojen kieltäjä, Jumalan häpäisijä ja itsensä omaksi jumalakseen korottava ja siten alkusynnin yhä uudelleen tekevä Jumalan vihollinen.
Osmo Tiililä (1904- 1972) Kirjassa Miksi kristinuskoa ei voi eikä tarvitse uudistaa
Lähde: Armo riittää nro 5/ 2015
