Ajatus arkeen
Lähetetty: 23.11.2015 18:46Mietinpä näin aamuun sitä kuinka kristikunta, me Häneen uskovina, olemme halki vuosisatojen unohtaneet ketä vastaan meidän tulisi sotia. Kuten Paavali asian ilmaisee "Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. " Ef. 6: 11-12
Olemme monin tavoin taistelleet toisiamme vastaan. Sanoin ja teoin. Voiko sellainen armeija voittaa, joka hyökkää omiaan vastaan? Niin, omiaan vastaan, vaikka se oma kuuluisikin eri seurakuntaan, mutta on kuitenkin Jumalan lapsi. Uudestisyntynyt uskova. Tai oman seurakunnan jäsen, jota vastaan meillä on jotain hampaankolossa tai jota kadehdimme.
Paavalin mukaan sen syntiinlankeemuksessa meihin syntyneen lihallisen, langenneen luonnon tulisi kuolla. Siis meidän tulisi suostua Pyhän Hengen työhön meissä. Langennutta luontoamme emme itse voi voittaa, "sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. " Room. 8:7
"Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?" 1 Kor. 3:1-4
Aiheesta löytyy paljon Roomalais- ja Galatalaiskirjeestä. Korinttolaiskirjeistä ketä kiinnostaa tietää mitä Raamattu asiasta opettaa. Olemme uusi luomus Kristuksessa ja sen tulee vallata alaa. Pyhityksen. Ehdottoman kuuliaisuuden Hänelle, joka on seurakunnan Pää. Ei mitään katkeruuksia, juonia, selkäänpuukotuksia, juoruiluja.... Niin monet kulkevat täynnä katkeruuden myrkkyä? Sen kuulee sanoista ja myrtyneestä olemuksesta. Niistä salassakin luottamuksella puhutuista.
Omistetaan mieluimmin se asema mikä meille kuuluu. Iloitaan, riemuitaan, rakastetaan. Eletään vapaudessa, johon meidät on kutsuttukin. Ei anneta todellisen vihollisemme enää varastaa ja saada huitomaan väärää vihollista vastaan. Lopetetaan Kristuksen ruumiin raatelu mikäli tahdomme olla voittava seurakunta ja voida itse hyvin.
Päivi Nurkkala
Lähde: Selänne lehti nro 47
Olemme monin tavoin taistelleet toisiamme vastaan. Sanoin ja teoin. Voiko sellainen armeija voittaa, joka hyökkää omiaan vastaan? Niin, omiaan vastaan, vaikka se oma kuuluisikin eri seurakuntaan, mutta on kuitenkin Jumalan lapsi. Uudestisyntynyt uskova. Tai oman seurakunnan jäsen, jota vastaan meillä on jotain hampaankolossa tai jota kadehdimme.
Paavalin mukaan sen syntiinlankeemuksessa meihin syntyneen lihallisen, langenneen luonnon tulisi kuolla. Siis meidän tulisi suostua Pyhän Hengen työhön meissä. Langennutta luontoamme emme itse voi voittaa, "sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. " Room. 8:7
"Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?" 1 Kor. 3:1-4
Aiheesta löytyy paljon Roomalais- ja Galatalaiskirjeestä. Korinttolaiskirjeistä ketä kiinnostaa tietää mitä Raamattu asiasta opettaa. Olemme uusi luomus Kristuksessa ja sen tulee vallata alaa. Pyhityksen. Ehdottoman kuuliaisuuden Hänelle, joka on seurakunnan Pää. Ei mitään katkeruuksia, juonia, selkäänpuukotuksia, juoruiluja.... Niin monet kulkevat täynnä katkeruuden myrkkyä? Sen kuulee sanoista ja myrtyneestä olemuksesta. Niistä salassakin luottamuksella puhutuista.
Omistetaan mieluimmin se asema mikä meille kuuluu. Iloitaan, riemuitaan, rakastetaan. Eletään vapaudessa, johon meidät on kutsuttukin. Ei anneta todellisen vihollisemme enää varastaa ja saada huitomaan väärää vihollista vastaan. Lopetetaan Kristuksen ruumiin raatelu mikäli tahdomme olla voittava seurakunta ja voida itse hyvin.
Päivi Nurkkala
Lähde: Selänne lehti nro 47