Todellista elämää vai uskontoa?
”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:36). Raamattu sanoo, että lopussa on tuleva vaikeita aikoja (2.Tim 3:1). Elämme nyt tätä aikaa. Ihmisen turmeltuneisuus ja itsekkyys aiheuttavat monia, vaikeita ongelmia. Kaiken tämän keskellä tulee uskoon ihmisiä, jotka ovat tavattoman rikkinäisiä ja juurettomia. Ihmisiä, joiden ongelmat ovat monella tavalla vaikeita.
Vastauskoontullut, juureton, rikkinäinen ihminen on saattanut mennä ”tutkalla” jo useita vuosia. Elämä on ollut ajelehtimista tilanteesta toiseen ja pysähtyminen pelottaa. Pahinta, mitä tällaiselle ihmiselle voidaan tarjota, on uskonnollisuus, jonkinlainen hengellinen, viihteellinen toiminta ja tekeminen. Sellaisessa ihminen saa ehkä kokea olevansa osa yhteisöä ja voi näin täyttää elämäänsä tekemisellä ja toiminnalla. Mutta rikkinäisen ihmisen elämään tämä tuo lopulta mukanaan vain sisäisiä taisteluja, kipua, ahdistusta, yksinäisyyttä ja masennusta.
Todellisen avun lähteelle
Seurakunnilla tulisi olla paljon enemmän tarjottavaa kuin tällainen inhimillinen apu ja toiminta. Tekemisen ja toiminnan sijaan tärkeintä olisi johdattaa uskoon tullut ihminen Jeesuksen todelliseen tuntemiseen, todellisen avun lähteelle. Pysähtyminen ja paikallaan oleminen ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Häiriintynyt sieluntila ei tarvitse ensisijaisesti uutta asuntoa uusine tyylihuonekaluineen tai uusinta mallia olevaa puhelinta.
Toivelista on monella ollut uskomaton… Lue Raamatusta, kuinka Paavali menetteli, kun hän kääntyi uskovien vainoojasta kristityksi. Hän vetäytyi kolmeksi vuodeksi hiljaisuuteen Arabiaan (Gal. 1), eikä lähtenyt mukaan ihmistekoiseen pyöritykseen. Hän tarvitsi aikaa selvittääkseen itselleen, mitä elämässä oli tähän mennessä tapahtunut ja kuinka hän käyttäisi tämän löytämänsä uuden, ihanan elämän. Meistä ehkä tuntuu ajanhaaskaukselta, varsinkin Paavalin kohdalla, joutua olemaan sivussa noin pitkä aika.
Silti myös Paavali tarvitsi todellisen, sisäisen rauhan ja Pyhän Hengen selvän johdatuksen. Kyllä Jumala piti huolta, että toimintaa riitti sitten, kun mies vain itse oli siihen valmis.
Uskon askelissa eteenpäin
Vastakääntyneelle on tärkeää, heti kun mahdollista, edetä kaikissa uskonelämän ensiaskeleissa eteenpäin. Näihin askeleisiin kuuluvat kaste Jeesuksen nimessä, Pyhällä Hengellä täyttyminen ja seurakunnan löytäminen. Nämä tärkeät asiat eivät edisty, ellei tapahdu todellista parannusta suhteessa entiseen elämään. Synnin ja riippuvuuksien puolustelu on silkkaa epäuskoa, jonka taakse on helppo mennä silloin, kun ei halua tehdä rehellistä parannusta. On syytä muistaa, ettei Jeesus vaadi meiltä sellaista, mihin emme pysty. Hän itse antaa uskoon tulleelle voiman tulla Jumalan lapseksi. Nykyään ajatellaan, ettei rikkinäiselle ihmiselle voi saarnata parannusta: eheytymiseen tarvitaan armoa, hoitavaa läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Parannuksen esillä pitäminen nähdään julmana vaatimuksena, suorastaan puoskarointina.
Onko todella niin, että Jeesuksen Kristuksen sovintoveri ei enää riitä tämän ajan ihmisen parantamiseen täydellisesti? Eikö Jeesus enää voi tehdä ihmistä todella terveeksi ja vapaaksi? Annammeko vihollisen sokaista ja saada meidät näin täydellisesti epäuskon valtaan? Nyt jos koskaan on uskallettava puhua asioista rehellisesti, täynnä uskonhenkeä. Emme saa halveksia Jeesuksen veren voimaa antamalla periksi epäuskolle. Edes jumalisuuden ulkokuori ei auta, jos käytännössä kuitenkin epäuskolla kiellämme Jeesuksen voiman, joka voi vielä tänäänkin vapauttaa ihmisen täydellisesti.
Elävä yhteys Vapahtajaan
On totta, että tarvitsemme paljon pitkämielisyyttä ja jumalallista rakkautta rikkinäisiä ihmisiä kohtaan, mutta emme saa pimittää heiltä kehotusta vapautua kaikesta synnin orjuudesta.
”… jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa” (Hebr. 7:25).
Todellisen, elävän uskon lähtökohta on elävä yhteys Vapahtajaan. Siitä seuraa välittömästi kuuliaisuus uskon askelissa. Uudestisyntyneen Jumalan lapsen tulisikin edetä näissä Jumalan sanan mukaisissa, yksinkertaisissa askeleissa, ei missään ihmistekoisissa asioissa.
Esa Viitaharju
