RISTIN RAKKAUS
Jorma Pihkala
Room. 5:1-11
1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4. mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5. mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
6. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.
Muutoksen kaipuu
Valtaisa joukko ihmisiä etsii muutosta elämäänsä. Jokin heidän elämässään ei tyydytä heitä, saattaa ahdistaa heitä. Moni kokee elämänsä onnettomaksi ja surkeaksi. Moni kaipaa rauhaa levottomaan mieleensä. Monia ahdistavat erilaiset pelot - viime kädessä kuoleman pelko - josta ei kuitenkaan uskalla puhua oikeastaan kenellekään. Monia kalvaa jatkuva huoli omaista ja rakkaista. Moni ei näe elämälleen minkäänlaista tarkoitusta eikä mielekkyyttä. Moni kärsii sairauksiensa, köyhyytensä tai vammansa kanssa. Moni kaipaa rakkautta yksinäisyyden tuntoonsa. Joku on katkeruutensa vanki.
Muutoksen kaipauksen ohessa sydäntä saattaa samalla kaivertaa muutoksen pelko. Nykytilaan tottuneen on vaikea kohdata jopa muutosta parempaan. Taustalla on myös pelko siitä, että muutos voi olla hallitsematonta ja voi lopulta muuttua tuhoisaksi. Siksi moni pitää kynsin ja hampain kiinni nykytilasta, joka ei kuitenkaan anna tyydytystä sydämelle.
Silti muutosta etsitään ja monella tavalla. Joku luulee löytävänsä avun olosuhteiden muutoksen kautta. Joku lähtee etsimään onnea kaukomailta. Joku antautuu huvittelun valtaan. Joku hakeutuu uskonnollisten harjoitusten maailmaan. Joku pakenee todellisuudesta huumeiden ja alkoholin voimalla. Joku omistautuu yhteiskunnalliseen toimeliaisuuteen. Joku lähtee etsimään uusia ystäviä tai uutta harrastusryhmää. Joku suuntaa koko tarmonsa oman ulkomuotonsa parantamiseen tai itsensä kehittämismenetelmiin.
Kaiken tällaisen taustalla on kuitenkin sellainen väärä kuvitelma, että ihminen voi jollain lailla muuttaa itsensä paremmaksi ja onnellisemmaksi. Kovin moni on tosin kaiken yrittämisensä jälkeen pettynyt ja lopulta alistunut siihen, että mitään todellista muutosta parempaan ei voikaan tapahtua. Yritetään tyytyä edes nykyisiin siinä toivossa, että asiat eivät menisi nyt ainakaan vielä huonompaan suuntaan.
Jumala tekee sen mikä on meille mahdotonta
Raamatun suuri sanoma on siinä, että ihminen on todellakin täysin voimaton ja kyvytön muuttamaan itseään, mutta että Jumala lähetti oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen tänne maailmaan sen, mikä on meille mahdotonta. Hän kykenee muuttamaan meidät, vaikka olosuteemme eivät muuttuisikaan miksikään.
Tämänpäiväinen tekstimme kertoo millainen tämä muutos on ja miten se tapahtuu. Tässä muutoksessa ei ole ensi sijassa kysymys meidän olosuhteittemme tai luonteemme muuttumisesta, vaan siitä, että suhteemme meidät luoneeseen elävään Jumalaan muuttuu niin, että Hänen elämäänsä alkaa vaikuttaa meissä.
Tosiasioiden tunnustamisen vaikeus
Syy, miksi monet eivät tätä muutosta halua eivätkä sitä etsi, vaikka se on ilmaiseksi tarjolla kaikille, löytyy siitä, että ihmiset eivät useimmiten halua myöntää todellista tilaansa ja sen vakavuutta. He kyllä tuntevat oireita, mutta "taudin" oikea nimi on useimmille vastenmielistä kuultavaa. Aivan niin kuin päänsärky voi johtua stressistä, vilustumisesta, verenpaineen kohoamisesta, influenssasta, aivokalvon tulehduksesta tai syövästä. Kun päänsärky tulee valta osa ihmistä lähtee liikkeelle siitä, että kysymys on ohimenevästä pikku vaivasta. On tuskallista kohdata taudin oikea nimi, vaikka siihen olisi tiedossa parantava lääkityskin.
Tekstimme kertoo, että ihmisen varsinainen ongelma on hänen heikkoutensa, hänen syntisyytensä, hänen jumalattomuutensa ja vihansa Jumalaa kohtaan. Ihminen luotiin alun perin elämään Jumalan yhteydessä. Kun ihminen oman vapaan valintansa seurauksena hakeutui eroon Jumalasta, hän on kuin "kala kuivalla maalla" ja on joutunut tilaan, jota nuo neljä sanaa hyvin kuvaavat.
Heikko
Hän on heikko. Tämä heikkous ei kuitenkaan ole laadultaan sellaista, että voisimme sillä puolustaa omaa pahuuttamme. Ihminen kykenee helposti tekemään pahaa, mutta hyvän tekeminen on todella työlästä. Tätä heikkoutta Paavali kuvaa jatkossa seuraavalla tavalla:
18.Minä kyllä tiedän, ettei minussa, se on, turmeltuneessa luonnossani asu mitään hyvää. Tahtoa minulla kyllä on, mutta ei ole voimaa hyvän toteuttamiseen. 19.Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20.Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21.Tahtoessani tehdä hyvää minä huomaan itsessäni sen lain, että paha on piintynyt minuun. 22.Sisällisen ihmiseni puolesta minä kyllä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23.mutta ihmisluonnossani minä tunnen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua luonnossani olevan synnin lain vankina. (Room. 7:18-23)
Syntinen
"Ei kenkään ei ole paha, toinen on vain heikompi toista" laulaa Eino Leino, mutta totuus on kaukana siitä. Edellä kuvatun heikkouden keskellä ihminen tietää ja ajoittain tuntee syvästikin, että hän itse on syntinen ja syyllinen kaikkeen siihen pahaan, jota hän tekee ja hän on vastuussa myös siitä, että hän laiminlyö sitä hyvää, minkä tietää oikeaksi. Syyllisyyttä ei vähennä yhtään hänen tajunsa siitä, että hän on synnin orja, jonka on "pakko" tehdä syntiä. Hän tietää olevansa vastuussa Jumalan edessä, hän tietää joutuvansa tuomiolle ja rangaistavaksi teoistaan ja laiminlyönneistään. Hän vavahtaa kuoleman edessä, koska aavistaa sen jälkeen tulevan tuomion.
Jumalaton
Tämän tilan tekee entistäkin vakavammaksi se, että hän on jumalaton. Pohjimmiltaan hän haluaakin tehdä pahaa. Hän rakastaa omia himojaan. Hän nauttii väkivallan ja aviorikosten katselusta, koska hän pohjimmiltaan haluaa itsekin kostaa ja tyydyttää sydämensä likaisia himoja. Mikä pahinta, hän saattaa rakastaa himojaan siinä määrin, että vaatii niiden vapaata toteuttamista omana oikeutenaan. Hän alkaa pitää kaikkein luonnottomimpiakin asioita luonnollisina, ja saattaa vaatia niille oikeutusta jopa ihmisoikeuksina.
Vihollinen
Kaiken keskellä jokaisella ihmisellä on kuitenkin jonkinlainen taju Jumalasta, sillä Jumalan teot näkyvät luonnossa ja omatunto toimii edelleen jollain tavalla. Jumalasta tuleekin himojaan rakastavalle ja todellisuudessa himojensa orjuudessa elävälle ihmiselle varsinainen vastustaja ja vihollinen, joka haluaa vain pilata hänen elämänsä ja riistää siitä viimeisenkin nautinnon ja ilon. Hän alkaa vihata ja inhota Jumalaa. Hän saattaa myös toimellisesti lähteä vastustamaan kaikkea, mikä vähänkin viittaa Jumalan suuntaan: "Jumalaa ei ole!" huudon varsinainen sisältö on "Jumalaa ei saa olla!"
Jos ja kun ihminen suostuu kohtaamaan nämä elämänsä syvimmät ja todelliset ongelmansa, heikkoutensa, jumalattomuutensa, syntisyytensä ja vihansa Jumalaa kohtaan, hän saattaa joutua syvän epätoivon valtaan. Hän aavistelee, että kun hän kerran joutuu Jumalan pyhien kasvojen eteen, hänellä ei ole odotettavissaan mitään muuta kuin kadotusta ja helvetin tulta. Hän tajuaa olevansa "helvetin kekäle" niin kuin vanhojen heränneiden oli tapa asia ilmaista. Kokemus voi olla niin tuskallinen, että viimeiseen asti hän yrittää paeta oman todellisen tilansa kohtaamista.
Muutos heikoille, jumalattomille, syntisille ja Jumalan vihaajille
Mutta Jumalan kiitos, tekstimme sanoma ei pääty tähän. Se kertoo muutoksesta, joka kohdistuu juuri ja oikeastaan vain heikkoihin, jumalattomiin, syntisiin ja Jumalaa vihaaviin. Kysymys on siitä, että Jumalasta eroon juossut pääseekin takaisin Jumalan yhteyteen - ei omien ponnistustensa tai yrittämisensä vuoksi, vaan juuri heikkona, jumalattomana, syntisenä ja Jumalaa vihaavana. Hän saakin armon. Hän saa anteeksiantamuksen. Hän saa vanhurskauden lahjaksi, hän pääsee takaisin Jumalan yhteyteen ja Hänen lapsekseen. Hänen suhteensa Jumalaan muuttuu.
Suhde Jumalaan
Kun suhde Jumalaan muuttuu, siitä seuraa asiat, joita tekstimme kuvaa sanoilla: rauha, kerskaus (valtaisa ilo), toivo, rakkaus, sovinto. Mikään näistä asioista ei kuitenkaan esiinny irrallisena jonkinlaisina ihmisen uusina ominaisuuksina, vaan kaikki ne liittyvät suhteeseen Jumalaan.
Rauha
Rauha Jumalan kanssa merkitsee sitä, että ihminen on vapaa syyllisyyden taakasta. Hän on saanut syntinsä anteeksi. Hänen ei tarvitse pelätä minkäänlaista rangaistusta, koska sen kärsikin hänen puolestaan jo Jeesus Kristus. Sotatila hänen ja Jumalan kanssa on päättynyt. Jumala tuleekin hänen omalle puolelleen ja hän löytää suuren turvallisuuden ja levon väkevän Jumalan läsnäolosta.
Sovinto
Sovinto Jumalan kanssa merkitsee sitä, että mikään menneisyyden asia ei tule enää ihmisen ja Jumalan välille. Hän voi vapaasti puhua ja kertoa kaiken, mitä hän ajattelee ja kokee rukouksessa Herralle. Hän saa kulkea Jumalan päivittäisessä johdatuksessa, hän saa kuulla Jumalan puhuvan Raamatun sanassa juuri hänelle itselleen henkilökohtaisesti. Hän tietää, että mikään vaikeakaan asia hänen elämässään ei tapahdu hänelle Jumalan sallimatta ja ilman Jumalan hyvää tavoitetta.
Toivo
Armahdettu ihminen saa myös kokonaan uuden toivon elämäänsä. Hänen toivonsa ei perustu olosuhteiden muuttumiseen paremmaksi, vaan Jumalan kirkkauden todellisuuteen. Hän tietää, että lopulta hän on pääsevä Isän ja Jeesuksen luo taivaalliseen kirkkauteen, eikä mikään tai kukaan voi riistää häneltä tuota lopullista päämäärää.
Rakkaus
Toivon varmasta toteutumisesta hän saa tämän ajan ajoittain tuskallistenkin kokemusten keskellä toistuvan vakuutuksen, kun Jumalan rakkaus ajoittain hyvinkin väkevänä kokemuksena ja ajoittain tietoisuutena Golgatan ristillä tapahtuneen sovituksen riittävyydestä täyttää hänen sydämensä. Hän tietää, että Jumala rakastaa häntä aina ja kaikissa olosuhteissa, ilman pienintäkään poikkeusta. Siksi hän jaksaa kärsivällisesti odottaa toivonsa lopullista täyttymistä ahdistavienkin kokemusten keskellä.
Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että meidän vielä ollessamme syntisiä Kristus kuoli meidän puolestamme. (Room. 5:8)
Ilo
Vanhurskautetun ilo on kolmijakoinen. Ensiksikin hän iloitsee ja kerskuu (var- mana tosiasiana iloitsee) siitä, että Hän pääsee Jumalan kirkkauteen Jeesuksen luo. Mikään ja kukaan ei voi sitä estää, koska Jumala on hänen kanssaan ja hänen puolellaan. Toiseksi hän iloitsee kaikkinaisissa vaikeuksissa ja ahdingoissakin, koska tietää niiden kautta Jumalan antavan hänelle kärsivällisyyttä ja kasvattavansa häntä syvemmälle Hänen rakkautensa tuntemiseen. Kolmanneksi ja suurimmaksi ilon aiheeksi hänelle muodostuu itse Jumala. Mikään ei voi ilahduttaa häntä niin paljon kuin Jumalan kasvojen näkeminen, nyt Raamatun peilin kautta, silloin kasvoista kasvoihin.
Suuri armo
Kun palautamme mieleemme, että heikot, jumalattomat, syntiset ja Jumalaa vihaavat pääsevät osallisiksi muutoksesta, jossa heille annetaan rauha ja sovinto Jumalan kanssa, toivo Jumalan kirkkaudesta, Jumalan oma rakkaus ja ilo Jumalasta, niin emme voi ihmetellä sekä muutoksen suuruutta että sen aikaan saajan rakkautta ja hyvyyttä. Sillä tämä muutos on kokonaan lahjaa ja annetaan jokaiselle, joka sitä pyytää ilmaiseksi.
Miten Kristus se teki mahdolliseksi?
Mutta miten tämä muutos on mahdollinen? Siihen tekstimme vastaa toistamalla neljään kertaan samaa asiaa: Kristus kuoli, Jeesuksen veri sai sen aikaan. Tuo valtaisa muutos perustuu kokonaan siihen, mitä Jeesus Kristus teki Golgatan ristillä ja ylösnousemuksen aamuna.
Jeesus otti kantaakseen sen tuomion ja rangaistuksen, joka syystä kuuluisi heikoille, jumalattomille, syntisille ja Jumalaa vihaaville. Hän sai täyden 100% rangaistuksen siitä, mitä me olemme tehneet ja laiminlyöneet ja koko meidän syntisen luontomme pahuudesta. Mitään toista rangaistusta ei voi tulla sille, joka turvautuu Hänen tekoonsa. Ylösnousemuksellaan Jeesus kukisti kuoleman vallan ja teki tyhjäksi myös synnin tuottamat seuraukset. Kaiken tämän hän teki siksi, että Hänen sydämensä on täynnä rakkautta ja armoa meitä ihmisiä kohtaan. Kysymys on kokonaan Jumalan muuttumattomasta hyvyydestä ja rakkaudesta, vaikka me juoksimme pois Hänen luotaan.
Tie takaisin Isän sydämelle on auki, ovi on sepposen selällään. Kuka tahansa saa käydä sisään. Siinä ei kysytä mitään muuta, kuin että pyydämme tätä Herraa Jeesusta Kristusta tulemaan elämäämme.
Kun pyydämme häntä elämäämme, turvaamme yksin Häneen, anomme armoa, niin Hän antaa sen ehdoitta. Hän antaa meille oman puhtautensa ja pyhyytensä lahjaksi. Hän pukee meidät vanhurskauden pukuun.
"Anna sydämesi Jeesukselle!" Se tarkoittaa, että tuomme tyhjän ja onnettoman sydämemme Herralle. Hän puhdistaa sen ja täyttää sen omilla rikkauksillaan.
Jatkuu..
Room. 5:1-11
1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4. mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5. mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
6. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.
Muutoksen kaipuu
Valtaisa joukko ihmisiä etsii muutosta elämäänsä. Jokin heidän elämässään ei tyydytä heitä, saattaa ahdistaa heitä. Moni kokee elämänsä onnettomaksi ja surkeaksi. Moni kaipaa rauhaa levottomaan mieleensä. Monia ahdistavat erilaiset pelot - viime kädessä kuoleman pelko - josta ei kuitenkaan uskalla puhua oikeastaan kenellekään. Monia kalvaa jatkuva huoli omaista ja rakkaista. Moni ei näe elämälleen minkäänlaista tarkoitusta eikä mielekkyyttä. Moni kärsii sairauksiensa, köyhyytensä tai vammansa kanssa. Moni kaipaa rakkautta yksinäisyyden tuntoonsa. Joku on katkeruutensa vanki.
Muutoksen kaipauksen ohessa sydäntä saattaa samalla kaivertaa muutoksen pelko. Nykytilaan tottuneen on vaikea kohdata jopa muutosta parempaan. Taustalla on myös pelko siitä, että muutos voi olla hallitsematonta ja voi lopulta muuttua tuhoisaksi. Siksi moni pitää kynsin ja hampain kiinni nykytilasta, joka ei kuitenkaan anna tyydytystä sydämelle.
Silti muutosta etsitään ja monella tavalla. Joku luulee löytävänsä avun olosuhteiden muutoksen kautta. Joku lähtee etsimään onnea kaukomailta. Joku antautuu huvittelun valtaan. Joku hakeutuu uskonnollisten harjoitusten maailmaan. Joku pakenee todellisuudesta huumeiden ja alkoholin voimalla. Joku omistautuu yhteiskunnalliseen toimeliaisuuteen. Joku lähtee etsimään uusia ystäviä tai uutta harrastusryhmää. Joku suuntaa koko tarmonsa oman ulkomuotonsa parantamiseen tai itsensä kehittämismenetelmiin.
Kaiken tällaisen taustalla on kuitenkin sellainen väärä kuvitelma, että ihminen voi jollain lailla muuttaa itsensä paremmaksi ja onnellisemmaksi. Kovin moni on tosin kaiken yrittämisensä jälkeen pettynyt ja lopulta alistunut siihen, että mitään todellista muutosta parempaan ei voikaan tapahtua. Yritetään tyytyä edes nykyisiin siinä toivossa, että asiat eivät menisi nyt ainakaan vielä huonompaan suuntaan.
Jumala tekee sen mikä on meille mahdotonta
Raamatun suuri sanoma on siinä, että ihminen on todellakin täysin voimaton ja kyvytön muuttamaan itseään, mutta että Jumala lähetti oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen tänne maailmaan sen, mikä on meille mahdotonta. Hän kykenee muuttamaan meidät, vaikka olosuteemme eivät muuttuisikaan miksikään.
Tämänpäiväinen tekstimme kertoo millainen tämä muutos on ja miten se tapahtuu. Tässä muutoksessa ei ole ensi sijassa kysymys meidän olosuhteittemme tai luonteemme muuttumisesta, vaan siitä, että suhteemme meidät luoneeseen elävään Jumalaan muuttuu niin, että Hänen elämäänsä alkaa vaikuttaa meissä.
Tosiasioiden tunnustamisen vaikeus
Syy, miksi monet eivät tätä muutosta halua eivätkä sitä etsi, vaikka se on ilmaiseksi tarjolla kaikille, löytyy siitä, että ihmiset eivät useimmiten halua myöntää todellista tilaansa ja sen vakavuutta. He kyllä tuntevat oireita, mutta "taudin" oikea nimi on useimmille vastenmielistä kuultavaa. Aivan niin kuin päänsärky voi johtua stressistä, vilustumisesta, verenpaineen kohoamisesta, influenssasta, aivokalvon tulehduksesta tai syövästä. Kun päänsärky tulee valta osa ihmistä lähtee liikkeelle siitä, että kysymys on ohimenevästä pikku vaivasta. On tuskallista kohdata taudin oikea nimi, vaikka siihen olisi tiedossa parantava lääkityskin.
Tekstimme kertoo, että ihmisen varsinainen ongelma on hänen heikkoutensa, hänen syntisyytensä, hänen jumalattomuutensa ja vihansa Jumalaa kohtaan. Ihminen luotiin alun perin elämään Jumalan yhteydessä. Kun ihminen oman vapaan valintansa seurauksena hakeutui eroon Jumalasta, hän on kuin "kala kuivalla maalla" ja on joutunut tilaan, jota nuo neljä sanaa hyvin kuvaavat.
Heikko
Hän on heikko. Tämä heikkous ei kuitenkaan ole laadultaan sellaista, että voisimme sillä puolustaa omaa pahuuttamme. Ihminen kykenee helposti tekemään pahaa, mutta hyvän tekeminen on todella työlästä. Tätä heikkoutta Paavali kuvaa jatkossa seuraavalla tavalla:
18.Minä kyllä tiedän, ettei minussa, se on, turmeltuneessa luonnossani asu mitään hyvää. Tahtoa minulla kyllä on, mutta ei ole voimaa hyvän toteuttamiseen. 19.Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20.Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21.Tahtoessani tehdä hyvää minä huomaan itsessäni sen lain, että paha on piintynyt minuun. 22.Sisällisen ihmiseni puolesta minä kyllä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23.mutta ihmisluonnossani minä tunnen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua luonnossani olevan synnin lain vankina. (Room. 7:18-23)
Syntinen
"Ei kenkään ei ole paha, toinen on vain heikompi toista" laulaa Eino Leino, mutta totuus on kaukana siitä. Edellä kuvatun heikkouden keskellä ihminen tietää ja ajoittain tuntee syvästikin, että hän itse on syntinen ja syyllinen kaikkeen siihen pahaan, jota hän tekee ja hän on vastuussa myös siitä, että hän laiminlyö sitä hyvää, minkä tietää oikeaksi. Syyllisyyttä ei vähennä yhtään hänen tajunsa siitä, että hän on synnin orja, jonka on "pakko" tehdä syntiä. Hän tietää olevansa vastuussa Jumalan edessä, hän tietää joutuvansa tuomiolle ja rangaistavaksi teoistaan ja laiminlyönneistään. Hän vavahtaa kuoleman edessä, koska aavistaa sen jälkeen tulevan tuomion.
Jumalaton
Tämän tilan tekee entistäkin vakavammaksi se, että hän on jumalaton. Pohjimmiltaan hän haluaakin tehdä pahaa. Hän rakastaa omia himojaan. Hän nauttii väkivallan ja aviorikosten katselusta, koska hän pohjimmiltaan haluaa itsekin kostaa ja tyydyttää sydämensä likaisia himoja. Mikä pahinta, hän saattaa rakastaa himojaan siinä määrin, että vaatii niiden vapaata toteuttamista omana oikeutenaan. Hän alkaa pitää kaikkein luonnottomimpiakin asioita luonnollisina, ja saattaa vaatia niille oikeutusta jopa ihmisoikeuksina.
Vihollinen
Kaiken keskellä jokaisella ihmisellä on kuitenkin jonkinlainen taju Jumalasta, sillä Jumalan teot näkyvät luonnossa ja omatunto toimii edelleen jollain tavalla. Jumalasta tuleekin himojaan rakastavalle ja todellisuudessa himojensa orjuudessa elävälle ihmiselle varsinainen vastustaja ja vihollinen, joka haluaa vain pilata hänen elämänsä ja riistää siitä viimeisenkin nautinnon ja ilon. Hän alkaa vihata ja inhota Jumalaa. Hän saattaa myös toimellisesti lähteä vastustamaan kaikkea, mikä vähänkin viittaa Jumalan suuntaan: "Jumalaa ei ole!" huudon varsinainen sisältö on "Jumalaa ei saa olla!"
Jos ja kun ihminen suostuu kohtaamaan nämä elämänsä syvimmät ja todelliset ongelmansa, heikkoutensa, jumalattomuutensa, syntisyytensä ja vihansa Jumalaa kohtaan, hän saattaa joutua syvän epätoivon valtaan. Hän aavistelee, että kun hän kerran joutuu Jumalan pyhien kasvojen eteen, hänellä ei ole odotettavissaan mitään muuta kuin kadotusta ja helvetin tulta. Hän tajuaa olevansa "helvetin kekäle" niin kuin vanhojen heränneiden oli tapa asia ilmaista. Kokemus voi olla niin tuskallinen, että viimeiseen asti hän yrittää paeta oman todellisen tilansa kohtaamista.
Muutos heikoille, jumalattomille, syntisille ja Jumalan vihaajille
Mutta Jumalan kiitos, tekstimme sanoma ei pääty tähän. Se kertoo muutoksesta, joka kohdistuu juuri ja oikeastaan vain heikkoihin, jumalattomiin, syntisiin ja Jumalaa vihaaviin. Kysymys on siitä, että Jumalasta eroon juossut pääseekin takaisin Jumalan yhteyteen - ei omien ponnistustensa tai yrittämisensä vuoksi, vaan juuri heikkona, jumalattomana, syntisenä ja Jumalaa vihaavana. Hän saakin armon. Hän saa anteeksiantamuksen. Hän saa vanhurskauden lahjaksi, hän pääsee takaisin Jumalan yhteyteen ja Hänen lapsekseen. Hänen suhteensa Jumalaan muuttuu.
Suhde Jumalaan
Kun suhde Jumalaan muuttuu, siitä seuraa asiat, joita tekstimme kuvaa sanoilla: rauha, kerskaus (valtaisa ilo), toivo, rakkaus, sovinto. Mikään näistä asioista ei kuitenkaan esiinny irrallisena jonkinlaisina ihmisen uusina ominaisuuksina, vaan kaikki ne liittyvät suhteeseen Jumalaan.
Rauha
Rauha Jumalan kanssa merkitsee sitä, että ihminen on vapaa syyllisyyden taakasta. Hän on saanut syntinsä anteeksi. Hänen ei tarvitse pelätä minkäänlaista rangaistusta, koska sen kärsikin hänen puolestaan jo Jeesus Kristus. Sotatila hänen ja Jumalan kanssa on päättynyt. Jumala tuleekin hänen omalle puolelleen ja hän löytää suuren turvallisuuden ja levon väkevän Jumalan läsnäolosta.
Sovinto
Sovinto Jumalan kanssa merkitsee sitä, että mikään menneisyyden asia ei tule enää ihmisen ja Jumalan välille. Hän voi vapaasti puhua ja kertoa kaiken, mitä hän ajattelee ja kokee rukouksessa Herralle. Hän saa kulkea Jumalan päivittäisessä johdatuksessa, hän saa kuulla Jumalan puhuvan Raamatun sanassa juuri hänelle itselleen henkilökohtaisesti. Hän tietää, että mikään vaikeakaan asia hänen elämässään ei tapahdu hänelle Jumalan sallimatta ja ilman Jumalan hyvää tavoitetta.
Toivo
Armahdettu ihminen saa myös kokonaan uuden toivon elämäänsä. Hänen toivonsa ei perustu olosuhteiden muuttumiseen paremmaksi, vaan Jumalan kirkkauden todellisuuteen. Hän tietää, että lopulta hän on pääsevä Isän ja Jeesuksen luo taivaalliseen kirkkauteen, eikä mikään tai kukaan voi riistää häneltä tuota lopullista päämäärää.
Rakkaus
Toivon varmasta toteutumisesta hän saa tämän ajan ajoittain tuskallistenkin kokemusten keskellä toistuvan vakuutuksen, kun Jumalan rakkaus ajoittain hyvinkin väkevänä kokemuksena ja ajoittain tietoisuutena Golgatan ristillä tapahtuneen sovituksen riittävyydestä täyttää hänen sydämensä. Hän tietää, että Jumala rakastaa häntä aina ja kaikissa olosuhteissa, ilman pienintäkään poikkeusta. Siksi hän jaksaa kärsivällisesti odottaa toivonsa lopullista täyttymistä ahdistavienkin kokemusten keskellä.
Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että meidän vielä ollessamme syntisiä Kristus kuoli meidän puolestamme. (Room. 5:8)
Ilo
Vanhurskautetun ilo on kolmijakoinen. Ensiksikin hän iloitsee ja kerskuu (var- mana tosiasiana iloitsee) siitä, että Hän pääsee Jumalan kirkkauteen Jeesuksen luo. Mikään ja kukaan ei voi sitä estää, koska Jumala on hänen kanssaan ja hänen puolellaan. Toiseksi hän iloitsee kaikkinaisissa vaikeuksissa ja ahdingoissakin, koska tietää niiden kautta Jumalan antavan hänelle kärsivällisyyttä ja kasvattavansa häntä syvemmälle Hänen rakkautensa tuntemiseen. Kolmanneksi ja suurimmaksi ilon aiheeksi hänelle muodostuu itse Jumala. Mikään ei voi ilahduttaa häntä niin paljon kuin Jumalan kasvojen näkeminen, nyt Raamatun peilin kautta, silloin kasvoista kasvoihin.
Suuri armo
Kun palautamme mieleemme, että heikot, jumalattomat, syntiset ja Jumalaa vihaavat pääsevät osallisiksi muutoksesta, jossa heille annetaan rauha ja sovinto Jumalan kanssa, toivo Jumalan kirkkaudesta, Jumalan oma rakkaus ja ilo Jumalasta, niin emme voi ihmetellä sekä muutoksen suuruutta että sen aikaan saajan rakkautta ja hyvyyttä. Sillä tämä muutos on kokonaan lahjaa ja annetaan jokaiselle, joka sitä pyytää ilmaiseksi.
Miten Kristus se teki mahdolliseksi?
Mutta miten tämä muutos on mahdollinen? Siihen tekstimme vastaa toistamalla neljään kertaan samaa asiaa: Kristus kuoli, Jeesuksen veri sai sen aikaan. Tuo valtaisa muutos perustuu kokonaan siihen, mitä Jeesus Kristus teki Golgatan ristillä ja ylösnousemuksen aamuna.
Jeesus otti kantaakseen sen tuomion ja rangaistuksen, joka syystä kuuluisi heikoille, jumalattomille, syntisille ja Jumalaa vihaaville. Hän sai täyden 100% rangaistuksen siitä, mitä me olemme tehneet ja laiminlyöneet ja koko meidän syntisen luontomme pahuudesta. Mitään toista rangaistusta ei voi tulla sille, joka turvautuu Hänen tekoonsa. Ylösnousemuksellaan Jeesus kukisti kuoleman vallan ja teki tyhjäksi myös synnin tuottamat seuraukset. Kaiken tämän hän teki siksi, että Hänen sydämensä on täynnä rakkautta ja armoa meitä ihmisiä kohtaan. Kysymys on kokonaan Jumalan muuttumattomasta hyvyydestä ja rakkaudesta, vaikka me juoksimme pois Hänen luotaan.
Tie takaisin Isän sydämelle on auki, ovi on sepposen selällään. Kuka tahansa saa käydä sisään. Siinä ei kysytä mitään muuta, kuin että pyydämme tätä Herraa Jeesusta Kristusta tulemaan elämäämme.
Kun pyydämme häntä elämäämme, turvaamme yksin Häneen, anomme armoa, niin Hän antaa sen ehdoitta. Hän antaa meille oman puhtautensa ja pyhyytensä lahjaksi. Hän pukee meidät vanhurskauden pukuun.
"Anna sydämesi Jeesukselle!" Se tarkoittaa, että tuomme tyhjän ja onnettoman sydämemme Herralle. Hän puhdistaa sen ja täyttää sen omilla rikkauksillaan.
Jatkuu..