Ollapa liekeissä!
Miksi meillä ei ole tulta?
Harva meistä on tulessa. Me emme usko, että tarvitsemme sitä. Useissa tapauksissa uskovilla ei ole Jumalan tulta. He tyytyvät elämään ilman.
Kodeista, elämästä, seurakunnista ja kansaltamme puuttuu Jumalan kirkkautta ja voimaa. Kun joku kysyy meiltä, mitä tarvitsemme, alamme puhua suuremmista rakennuksista, rahasta, työn tai vapaaehtoisten määrästä, paremmasta palvelusta tai lisävarusteista. Miksi ei nähdä, mikä on todellinen tarpeemme?
Me teimme syntiä Jumalaa vastaan ja hän veti läsnäolonsa pois luotamme, mutta silmämme tottuivat pimeyteen. Toimimme omin ponnistuksin. Tuskin kukaan kyseenalaistaa tulosten aitoutta.
Me tulimme sokeiksi näkemään todellista tilaamme ja tarvettamme. Kuten Laodikean seurakunta, me kuvittelemme näin; "Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse."(Ilm. 3:17)
Kuulen, että johtavat kristityt puhuvat nykyisin siitä, että kristinusko kukoistaa. Jotkut väittävät, että me olemme keskellä herätystä.
Jos näin on, miksi sitten kaikenlainen moraalinen epäpuhtaus on valloillaan evankelisissa piireissä, Raamattua opettavissa seurakunnissa? Miksi avioeroluvut ovat yhtä korkealla seurakunnassa kuin maailmassa?
Miksi suuri osa kristityistä ei koskaan tuo yhtään ihmistä Kristuksen luo? Miksi ihmiset haluavat osa-aikakristillisyyttä? Viikonloppu ei maksa heille mitään. Miksi on niin vaikeaa palvella Herraa?
Miksi seurakuntien pirstoutuminen on yleistä? Miksi monet tunnustavat kristityt ovat kuivia, tyhjänpäiväisiä, epäluontevia ja hengellisissä kahleissa? Miksi maailmaa ei vähääkään kiinnosta se, mitä heillä on tarjota?
Niin kauan kuin luulemme, että toimimme oikein, me emme koskaan huuda Jumalaa, että Hän lähettää meihin tulen.
Toimitettu Heraldin artikkelista.
Alkup. Del Fehsenfeld Jr.
Jatkoa..
Harva meistä on tulessa. Me emme usko, että tarvitsemme sitä. Useissa tapauksissa uskovilla ei ole Jumalan tulta. He tyytyvät elämään ilman.
Kodeista, elämästä, seurakunnista ja kansaltamme puuttuu Jumalan kirkkautta ja voimaa. Kun joku kysyy meiltä, mitä tarvitsemme, alamme puhua suuremmista rakennuksista, rahasta, työn tai vapaaehtoisten määrästä, paremmasta palvelusta tai lisävarusteista. Miksi ei nähdä, mikä on todellinen tarpeemme?
Me teimme syntiä Jumalaa vastaan ja hän veti läsnäolonsa pois luotamme, mutta silmämme tottuivat pimeyteen. Toimimme omin ponnistuksin. Tuskin kukaan kyseenalaistaa tulosten aitoutta.
Me tulimme sokeiksi näkemään todellista tilaamme ja tarvettamme. Kuten Laodikean seurakunta, me kuvittelemme näin; "Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse."(Ilm. 3:17)
Kuulen, että johtavat kristityt puhuvat nykyisin siitä, että kristinusko kukoistaa. Jotkut väittävät, että me olemme keskellä herätystä.
Jos näin on, miksi sitten kaikenlainen moraalinen epäpuhtaus on valloillaan evankelisissa piireissä, Raamattua opettavissa seurakunnissa? Miksi avioeroluvut ovat yhtä korkealla seurakunnassa kuin maailmassa?
Miksi suuri osa kristityistä ei koskaan tuo yhtään ihmistä Kristuksen luo? Miksi ihmiset haluavat osa-aikakristillisyyttä? Viikonloppu ei maksa heille mitään. Miksi on niin vaikeaa palvella Herraa?
Miksi seurakuntien pirstoutuminen on yleistä? Miksi monet tunnustavat kristityt ovat kuivia, tyhjänpäiväisiä, epäluontevia ja hengellisissä kahleissa? Miksi maailmaa ei vähääkään kiinnosta se, mitä heillä on tarjota?
Niin kauan kuin luulemme, että toimimme oikein, me emme koskaan huuda Jumalaa, että Hän lähettää meihin tulen.
Toimitettu Heraldin artikkelista.
Alkup. Del Fehsenfeld Jr.
Jatkoa..