”He saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan” (Room. 3:24).
Raamattu on täynnä puhetta Jumalan armosta. Armo on vastakohta kaikelle sille, mitä ihminen itse voi ansaita. Armo on Jumalan lahja. Lahja taas on vain se, mikä ilmaiseksi annetaan. Tämä sisältyy käsitteeseen armo.
Tämän ansaitsemattoman armon suurin lahja syntiselle ihmiselle on syntien anteeksiantamus eli Raamatun toista sanontaa käyttäen, vanhurskaus. Vanhurskautettu Jumalan edessä on siis sellainen ihminen, joka on armosta saanut syntinsä anteeksi.
Tätä pelastuksen suurta lahjaa ei ihminen ole millään lailla itse ansaitsemassa eikä hän pysty siihen itse millään tavalla vaikuttamaan. Tässä eivät kelpaa mielenmuutokset, parannukset, rukoukset, uskot eikä mikään muu ihmisen puolelta ansioksi. Paraskin ihminen on luonnostansa ”Jumalan kirkkautta vailla”.
Kun kerran näin on, ja sen todistaa Jumalan sana ja uskovan kokemus todeksi, niin ei sovi meidän salaisestikaan sydämessämme laskea perustusta mihinkään muuhun pelastuskeinoon eikä tavoitella mitään muuta kuin yksin Jumalan pelastuskeinoa, joka on Kristus.
E.W. Pakkala (1878-1945)
kirjassaan Iankaikkinen elämä, 1937.
Pakkalan vaikutus Suomessa oli viime vuosisadan puoliväliin asti hengellisesti niin suuri, että häntä kutsuttiin ”koko Suomen kappalaiseksi”.
