Haluan tuntea totuuden. Haluanko elää sen mukaan?

[rita4]

Haluan tuntea totuuden. Haluanko elää sen mukaan?
Al Whittinghill

Ihmisellä on taipumus ajatella, että jos vain voisimme muuttaa maailman, silloin asiat muuttuisivat paremmiksi. Mutta maailma on parantumattomasti turmeltunut eikä voi muokata itseään uudeksi. Seurakunta on kuitenkin toivon paikka, koska sillä on tulevaisuuden avaimet.

”Jos minun kansani tekee jotakin - silloin minä teen jotakin”, sanoo Jumala!
Jumala käyttää lunastettua kansaansa, niitä, joiden sydän kuuluu todella hänelle, olemaan alkuna herätykselle. Se toteutuu, kun he lopulta haluavat kohdata hänen edellytyksensä. Se on yksinkertaisesti toimia vain hänen lupaustensa varassa.

Kun tajuamme suuren tarpeemme meidän on myös nähtävä, että Herra on antanut meille vallan aloitteentekoon.

Jumala on liittouskollinen ja hän kaipaa sitä, että saisi uudistaa ja tuoda meidät oikean siunauksen paikalle. Mutta meidän on oltava valmiit kohtaamaan todelliset kysymykset. Vasta silloin hän voi vuodattaa Henkensä seurakunnan ylle. Silloin hän voi palauttaa sen hengellisen kauneuden ja voiman tilaan.

Jumalan lupaus (2 Ak 7:14) asettaa eteemme joitakin elämämme alueita, joita meidän täytyy käsitellä omakohtaisesti ja seurakuntana.

Ensinnä käsittelyyn tulee nöyryys. On kymmenen heprean kielen sanaa nöyryydestä. Tässä kohtaa sanajuuri tarkoittaa ”polviensa taivuttamista”. Silloin me tulemme Jumalan eteen täydellisesti alamaisina ja vapaaehtoisesti. Tämä on meille uusi kosketus hänen ristiinsä tai murtumiseen! Meidän täytyy kääntyä ylpeydestämme.

Kun suhtaudumme vakavasti Jumalaan ja annamme Pyhän Hengen viedä koko elämämme hänen eteensä, hän kyntää maaperämme ja näyttää viat. Ylpeytemme on ollut suuri este! Kysymys kuuluu: ”Kuka olisi meidän Jumalamme?” Me itse vai Vapahtajamme?

Haluammeko Jumalaa niin paljon, että olemme rehellisiä? Suostummeko taivuttamaan polvemme hänen edessään yhdessä. ”Minun” täytyy alistua ja kukistua, ja meidän täytyy valita se vaihtoehto. Itseluottamus ja ylpeys on käsiteltävä ristin valossa. Se on naamioiden riisumista, hänen valoonsa tulemista, itsemme jättämistä sille, joka hän on.

Kysytään itseltämme: ”Olemmeko koskaan vuodattaneet yhdessä kyyneleitä ylpeytemme takia?” Tämä on se paikka, josta Jumalan mukaan herätyskulun täytyy alkaa. Hän odottaa, että tulemme hänen eteensä, murrumme ja nöyrrymme. Nöyryys vetoaa Jumalan sydämeen. Katso vain hänen lupaustaan nöyrille ja murtuneille (Jes 57:15).

Seuraavaksi tulee käsittelyyn rukous. Se on tärkeä edellytys, joka seuraa ja rakentuu ensimmäiselle. Kahdestatoista rukousta merkitsevästä heprean sanasta tämä tarkoittaa ”tuomita itsensä jatkuvasti Jumalan läsnäolossa”. 1 Piet 4:17:stä luemme, että ”aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta”.

Mitä muuta se on kuin uusi kosketus hänen kruunuunsa tai totuudenmukaisuuteen! Meidän täytyy kääntyä pois kitsaasta rukouselämästä. Se voi olla tuskallista, mutta se on oleellista. Me emme voi rukoilla herätystä, ellemme ole valmiita muuttumaan ikuisesti! Meidän täytyy tunnustaa hänen herruutensa elämäämme, tulla nöyrästi hänen eteensä.

Minkä täytyy muuttua elämässä hänen Sanansa valossa? Kun alistumme hänelle murtuneina ja nöyrinä, Jumala tutkii meidät ja näyttää meille elämänalueita, joiden hän tahtoo muuttuvan. On suostuttava ja tultava hänen puolelleen vastustaen kaikkea elämässä olevaa vastustusta!

Murtunut sydän, jolla on aito halu tulla Jumalan muuttamaksi, on vastustamaton hänelle. Meidän täytyy antaa Jumalan tutkia itsemme tulisilmillään. Kautta Apostolien tekojen ja kirkkohistorian murtuneesta sydämestä lähtenyt epätoivoisen Jumalan kansan rukous on tuonut herätyksen. Siionin täytyy tuntea synnytyskipuja ja antautua hartaaseen ja palavaan rukoukseen, ennen kuin saadaan hedelmää. Kysymys, johon meidän täytyy vastata, on: ”Haluammeko vain tuntea oikein vai elää oikeassa?”

Jatkuu otsikolla: Kaipaan Jumalaa!

[rita4]

Kaipaan Jumalaa! Tuore kosketus on enemmän kuin apu

Mikäli haluamme nähdä, että Jumala toimii (herätyksessä ja hengellisen siunauksen uudistamisessa), meidän on nöyrtymisen ja rukouksen lisäksi etsittävä hänen kasvojaan ja käännyttävä omilta teiltämme:

3. Meidän täytyy etsiä hänen kasvojaan. Tämä on kolmas ehto armon tiellä.

Me olemme ehkä etsineet hänen kättään, apuaan, lahjojaan tai siunaustaan; mutta tämä ehto vaatii, että me etsimme Jumalaa hänen itsensä takia - tunteaksemme hänet.

Opimme tuntemaan toiset persoonat kasvokkain. Heprean kielessä tämä sana ”etsiä” on hyvin voimakas. Se on tuore kosketus hänen kutsunsa kanssa eli se on läheisyyttä

Meidän täytyy kääntyä tahdottomuudesta. ”Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hb 11:6.)

Tämä on asennetta, jossa Jumalaa itseään kaivataan pyhällä epätoivolla, ja johon liittyy kiihkeä pakko saada olla yhteydessä hänen kanssaan. Meillä on halu tuntea ja kunnioittaa häntä. Hab 1:13 sanoo meille, että hänellä on niin puhtaat silmät, ettei hän voi katsoa pahaa, ja ettei hän voi katsoa syntiä.

Meidän on tultava kumouksellisiksi ja etsittävä häntä sydämellä, joka haluaa lähestyä Jumalaa ”totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa”. (Hb 10:22.)

Meillä tulee olla kaipaus vaeltaa hänen kasvojensa valkeudessa ja tuntea hänen hyväksyntänsä ja yhteytensä siunaus. Koska me tiedämme, että Herramme ei voi sietää syntiä läsnäolossaan, meidän tulee pyrkiä ”puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta” (2 Kr 7:1.) ja pysymään hänen suosiossaan. Seurakunnan täytyy kaivata epätoivoisesti Jumalaa itseään, eikä vain sitä, mitä hän voi tehdä meille.

4. Meidän tulee kääntyä pahoilta teiltämme. Neljänneksi, tässä Jumalan innoittamassa järjestyksessä on tuo tärkeä käytännön askel, joka on toiminta.

Useimmat meistä eivät kutsuisi teitään ”pahoiksi”, koska me olemme seurakunnan jäseniä ja melko kunniallisia. Mutta kun alan rehellisesti nöyrtyä ja etsiä todella rukoillen hänen kasvojaan, huomaan varmasti, että monet niistä asioista, joille olen antanut oikeutuksen ja joita kutsunut pelkiksi ”heikkouksiksi”, ovat todellisuudessa ”pahuutta”. Sana sanoo meille, että pahan ihmisen täytyy hylätä tiensä ja jumalattoman ajatuksensa.

Jumalan pyhän olemuksen valossa monet asiat, joita me pidimme harmittomina, täytyykin yhtäkkiä hänen läsnäolossaan käsitellä syntinä. Tämä on tuore kosketus hänen luonteeseensa eli pyhyyteensä!

Meidän täytyy kääntyä saastaisuudesta. Pienistä asioista tulee nyt suuria ja ”helmasynneistä” inhottavia meille sen valossa, kuka hän on. Emme voi enää puolustella itseämme, emmekä syyttää toisia tai ”näytellä kuuroa”. Meidän täytyy toimia sen totuuden pohjalta, jonka Jumala on näyttänyt meille.

Pyhän Hengen todistukseen täytyy vastata käytännössä. Meidän täytyy tulla avoimiksi hänen tahdolleen. Tämä on todella sen todellisuutta, mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa, ja hänen pyhyytensä läsnäolo on aidoin koetin sen suhteen, onko työ todella lähtöisin Jumalasta vai ei. Tuottaako se pyhyyttä tai tuoko se kunniaa hänelle? Olemmeko me valmiit kohtaamaan tämän ehdon?

Kuinka me vastaamme nyt, kun olemme jälleen nähneet Toisen Aikakirjan 7:14:n lupauksen? Tästä jakeesta on sävelletty musiikkia, siitä on keskusteltu, sitä on tutkittu ja saarnattu ja jopa ripustettu kotien ja kirkkojen seinille kauniissa kehyksissä. Mutta ennen kuin me suhtaudumme siihen vakavasti ja pyrimme vastaamaan koko sydämestämme näihin Jumalan antamiin vaatimuksiin, me jäämme kauaksi taivaasta tulevasta herätyksestä!

Kukaan ei kaipaa herätystä seurakunnalle enemmän kuin hän, joka antoi itsensä sen puolesta, jotta se voisi olla tahraton morsian hänelle! Missä tahansa ja milloin tahansa Jumalan kansa on mennyt polvilleen ja ottanut tämän jakeen sydämelleen, Jumala ei ole koskaan jättänyt pitämättä lupausta siunauksestaan. Jumala on luvannut!

Tämä on aikamme suuri tarve. Antakoon jokainen meistä itsensä kokonaan seurakunnan valmistamiseksi todelliseen herätykseen. Ja alkakoon se minusta. ”Oi Herra, hämmästyköön maailma sinun kirkkauttasi ja kaivatkoon se sinun tuntemistasi nähdessään Jumalan kansan jälleen pukeutuvan sinun pyhyytesi kauneuteen ja täyttyessään sinun rakkaudellasi.”

Al Whittinghill
Sydämen huuto herätyksen
puolesta
4.08 Cove, Asheville, NC.