JUMALAN KOULUSSA
Lähetetty: 09.03.2014 12:03Erkki Mäkinen
Ei ole helppoa antautua Jumalalle kokonaan. Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua."
Joskus sanotaan, että meidän ristimme on kiukkuinen eukko tai ukko. Sitä ei ristillä tarkoiteta! Kyseessä on meidän suloinen elämänkumppanimme. Risti sen sijaan tulee siitä, mitä me Jeesuksen tähden elämässämme kärsimme.
Kiitetään puolisostamme Herraa, vaikka hän olisi joskus kiukkuinenkin. Niin sitä joskus pitääkin olla, ei elämästä muuten mitään tulisi. Joskus jotkut uskovat ovat niin arkoja, että jos tulee sanottua tiukasti kotielämässä, he luulevat, että usko on mennyt. Ei ollutkaan voimaa hillitä itseään kiperässä tilanteessa. Olisimme täydellisä, jos kaikissa tilanteissa jaksaisimme hillitä itsemme. Ainakin minä olen niin vajavainen, että en voi taata, milloin kihahtaa. Tarvitsemme paljon Herran armoa.
Ollaksemme otollisia meidän tulee pitää itsessämme virheetön uhri, Kristus Jeesus. Hänen työnsä perusteella me olemme vajavaisina ihmisinä otollisia Jumalalle riippuen siitä, olemmeko vilpittömiä suhteessamme Kristukseen ja ihmisiin. Vaikka kuinka tuntisimme itsessämme vajavuutta ja huonoutta, otollisuutemme on hänessä, kun meillä on halu kilvoitella tällä tiellä niin hyvin kuin osaamme.
Jotkut Jumalan valitsemat miehet ja naiset ovat olleet jo syntymästään ja jopa ennen sitä otollisia Jumalalle. Paavali sanoi, että Jumala valitsi hänet jo äidin kohdusta asti olemaan Jumalalle otollinen. Mooseksesta kerrotaan: "Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli otollinenn Jumalalle." Ennen häntä olivat syntyneet Aaron ja Mirjam samalle äidille, mutta heistä ei sanota tällä tavalla.
Jookebed, Mooseksen äiti laittoi Mooseksen kaisla-arkkuun, että tämä säilyisi hengissä. Faaraon tytär tuli rantaan ja näki Mooseksen. Koska Mooses oli otollinen Jumalalle, hän lähetti faaraon tyttären rantaan peseytymään. Mooseksen sisar Mirjam oli nokkela tyttö. Kun faraon tytär onki lapsen talteen virrasta, Mirjam ehdotti lapselle hebrealaista imettäjää. Ohjelma oli heti valmiina. Näin Mooses pääsi oman äitinsä hoitoon, koska hän oli otollinen Jumalalle. Vasta sitten, kun hänet oli vieroitettu, hänet vietiin faaraon hoviin.
En tiedä, mitä äidin sydämessä liikkui neljänkymmenen vuoden ajan. Ei näyttänyt lupaavalta, mutta äiti varmasti odotti. Toiset neljäkymmentä vuotta kuluivat Midianin papin lammas-katraan perässä. Jos äiti eli vielä silloin, hän varmaan mietti, osuiko hänen arvionsa väärään siinä lapsessa, jonka hän laittoi kaisla-arkkuun.
Lopulta alkoi tapahtua, koska Jumala oli nähnyt Mooseksen otolliseksi. Hänen kuitenkin piti käydä nämä kaksi toisistaan poikkeavaa koulua, ennen kuin hänet hyväksyttiin Jumalan palvelijaksi.
Meidänkin elämässämme saattaa olla kouluja. Toisten elämästä voi olla hyvin ankaraa koulua. Näyttää siltä, että toiset pääsevät paljon helpommalla ja mukavammalla elämässään, mutta toisilla on äärettömän tiukkaa. Aina on paine, ahdistus ja kärsimys yllä. En käsitä, mistä tämä johtuu, Jumala yksin tietää. En ole minäkään leikinteolla selvinnyt elämässäni, on ollut monta tuskaa. Uskoontulostani saakka olen halunnut kuulla Jumalan äänen ja tehdä hänen Sanansa mukaan mahdollisimman pitkälle ja mennä taivaaseen vaikka kilon palasina.
En moiti Jumalaa enkä nurise siitä, että olen käynyt vaikeita kouluja. Kun kerran valittelin ja kysyin Jumalalta, olenko tehnyt jonkin synnin, kun elämä on niin raskasta, kuulin sisimmässäni äänen: "Tämä on kaikki vain koulua. Tämä on sitä varten, että ymmärtäisit vastaisuudessa niitä, jotka ovat ahdingoissa ja kärsimyksissä." Sanoin Jumalalle: "Kiitos!" Ja aloin kiittää ahkerasti Jumalaa.
Pian sen jälkeen Jumala asettikin minut avaralle. En tiedä, miten kauan tätä avaruutta kestää, sitä on kestänyt jo vuodesta 1979 alkaen. Olen ajatellut, olenko Jumalan lempilapsi. Eihän Jumalalla ole lempilapsia, mutta tällaiselta joskus tuntuu. Ei elämässäni kaikki ole hyvin, mutta se on hyvin, että saan rakastaa Jeesusta, puhtaasta sydämestä, ja se on tärkeintä. Ei ole häiriötä ihmisten eikä Jumalan kanssa, leipää on joka päivä syötäväksi. Ei sitä joka päivä tietenkään tarvitse syödä, ettei turru niin, ettei kuule enää Jumalan ääntä: tärkeintä.
Mooses oli vaikeuksissa ja ahdistuksissa elämässään, mutta lopputulos oli hyvä. Kolmannen osan elämästään hän oli väkevästi Jumalan käytössä, vaikka oli vajavainen ihminen niin kuin me kaikki olemme. Loppu kaneetti viidennessä Mooseksen kirjassa oli se, että ei enää, Israeliin noussut Mooseksen kaltaista miestä, jonka kanssa Jumala oli niin väkevästi. Tämä kuvaa hänen otollisuuttaan Jumalan edessä. Hän sai johdattaa Jumalan kansan ulos Egyptistä ja kohti luvattua maata.
Meillä jokaisella on jonkinlainen tehtävä elämässämme, kunhan vaan sen löydämme. Kun vain saisimme olla Jumalalle antautuneita koko sydämestämme, evankeliumi menisi vielä väkevämmin eteenpäin. Nyt on Jumalalla mahdollisuuksia, kun hän saa otteen meistä, antaa evankeliumille siivet. Me emme enää pidä silloin kiinni omista oikeuksistamme ja mahdollisuuksistamme. Me vain annamme mennä, annamme hänelle mahdollisuudet ja oikeudet käyttää meidän elämäämme niin kuin hän haluaa.
Kun Jumala saa oikeudet meidän elämäämme, hän käyttää sitä aina valtakuntansa asian hyväksi. "Ne, jotka lihan vallassa ovat, eivät voi olla Jumalalle otolliset", sanoo Jumalan Sana. Siksi meidän kannattaa tehdä täysi pesäero lihan hallitsemaan elämään. Ei pidetä oikeuksistamme kynsin hampain kiinni, ei loukkaannuta, jos meitä ei aina ymmärretä.
"Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki. Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää." (Ps. 51:19) "Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, ja niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi." (Jes. 57:15)
Jumala haluaa asua niissä ihmisissä, joilla on särjetty ja nöyrä henki. Hän tahtoo virvoittaa, tehdä meidät eläväksi uhriksi itselleen. Hän ei halua juntata meitä, vaikka hänestä on joskus vääriä käsityksiä. Hän haluaa tehdä hyvää! "Jeesus vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet, sillä Jumala oli hänen kanssaan."
Otollinen uhri tuli mieleeni, kun luin Kiinan sisämaalähetyksen Hudson Taylorin elämänkerran. Hänestä kerrotaan, että milloinkaan aurinko ei noussut Kiinassa löytämättä häntä polviltaan. Mikä väkevä todistus Jumalan miehestä. Voi, kun meistä voitaisiin sanoa näin! Hänellä oli määrätietoista Jumalan etsintää ja palvontaa. Kivipermantoon oli syntynyt kuopat sille kohdalle, missä hän palveli ja etsi Jumalaa.
Ei ole helppoa antautua Jumalalle kokonaan. Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua."
Joskus sanotaan, että meidän ristimme on kiukkuinen eukko tai ukko. Sitä ei ristillä tarkoiteta! Kyseessä on meidän suloinen elämänkumppanimme. Risti sen sijaan tulee siitä, mitä me Jeesuksen tähden elämässämme kärsimme.
Kiitetään puolisostamme Herraa, vaikka hän olisi joskus kiukkuinenkin. Niin sitä joskus pitääkin olla, ei elämästä muuten mitään tulisi. Joskus jotkut uskovat ovat niin arkoja, että jos tulee sanottua tiukasti kotielämässä, he luulevat, että usko on mennyt. Ei ollutkaan voimaa hillitä itseään kiperässä tilanteessa. Olisimme täydellisä, jos kaikissa tilanteissa jaksaisimme hillitä itsemme. Ainakin minä olen niin vajavainen, että en voi taata, milloin kihahtaa. Tarvitsemme paljon Herran armoa.
Ollaksemme otollisia meidän tulee pitää itsessämme virheetön uhri, Kristus Jeesus. Hänen työnsä perusteella me olemme vajavaisina ihmisinä otollisia Jumalalle riippuen siitä, olemmeko vilpittömiä suhteessamme Kristukseen ja ihmisiin. Vaikka kuinka tuntisimme itsessämme vajavuutta ja huonoutta, otollisuutemme on hänessä, kun meillä on halu kilvoitella tällä tiellä niin hyvin kuin osaamme.
Jotkut Jumalan valitsemat miehet ja naiset ovat olleet jo syntymästään ja jopa ennen sitä otollisia Jumalalle. Paavali sanoi, että Jumala valitsi hänet jo äidin kohdusta asti olemaan Jumalalle otollinen. Mooseksesta kerrotaan: "Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli otollinenn Jumalalle." Ennen häntä olivat syntyneet Aaron ja Mirjam samalle äidille, mutta heistä ei sanota tällä tavalla.
Jookebed, Mooseksen äiti laittoi Mooseksen kaisla-arkkuun, että tämä säilyisi hengissä. Faaraon tytär tuli rantaan ja näki Mooseksen. Koska Mooses oli otollinen Jumalalle, hän lähetti faaraon tyttären rantaan peseytymään. Mooseksen sisar Mirjam oli nokkela tyttö. Kun faraon tytär onki lapsen talteen virrasta, Mirjam ehdotti lapselle hebrealaista imettäjää. Ohjelma oli heti valmiina. Näin Mooses pääsi oman äitinsä hoitoon, koska hän oli otollinen Jumalalle. Vasta sitten, kun hänet oli vieroitettu, hänet vietiin faaraon hoviin.
En tiedä, mitä äidin sydämessä liikkui neljänkymmenen vuoden ajan. Ei näyttänyt lupaavalta, mutta äiti varmasti odotti. Toiset neljäkymmentä vuotta kuluivat Midianin papin lammas-katraan perässä. Jos äiti eli vielä silloin, hän varmaan mietti, osuiko hänen arvionsa väärään siinä lapsessa, jonka hän laittoi kaisla-arkkuun.
Lopulta alkoi tapahtua, koska Jumala oli nähnyt Mooseksen otolliseksi. Hänen kuitenkin piti käydä nämä kaksi toisistaan poikkeavaa koulua, ennen kuin hänet hyväksyttiin Jumalan palvelijaksi.
Meidänkin elämässämme saattaa olla kouluja. Toisten elämästä voi olla hyvin ankaraa koulua. Näyttää siltä, että toiset pääsevät paljon helpommalla ja mukavammalla elämässään, mutta toisilla on äärettömän tiukkaa. Aina on paine, ahdistus ja kärsimys yllä. En käsitä, mistä tämä johtuu, Jumala yksin tietää. En ole minäkään leikinteolla selvinnyt elämässäni, on ollut monta tuskaa. Uskoontulostani saakka olen halunnut kuulla Jumalan äänen ja tehdä hänen Sanansa mukaan mahdollisimman pitkälle ja mennä taivaaseen vaikka kilon palasina.
En moiti Jumalaa enkä nurise siitä, että olen käynyt vaikeita kouluja. Kun kerran valittelin ja kysyin Jumalalta, olenko tehnyt jonkin synnin, kun elämä on niin raskasta, kuulin sisimmässäni äänen: "Tämä on kaikki vain koulua. Tämä on sitä varten, että ymmärtäisit vastaisuudessa niitä, jotka ovat ahdingoissa ja kärsimyksissä." Sanoin Jumalalle: "Kiitos!" Ja aloin kiittää ahkerasti Jumalaa.
Pian sen jälkeen Jumala asettikin minut avaralle. En tiedä, miten kauan tätä avaruutta kestää, sitä on kestänyt jo vuodesta 1979 alkaen. Olen ajatellut, olenko Jumalan lempilapsi. Eihän Jumalalla ole lempilapsia, mutta tällaiselta joskus tuntuu. Ei elämässäni kaikki ole hyvin, mutta se on hyvin, että saan rakastaa Jeesusta, puhtaasta sydämestä, ja se on tärkeintä. Ei ole häiriötä ihmisten eikä Jumalan kanssa, leipää on joka päivä syötäväksi. Ei sitä joka päivä tietenkään tarvitse syödä, ettei turru niin, ettei kuule enää Jumalan ääntä: tärkeintä.
Mooses oli vaikeuksissa ja ahdistuksissa elämässään, mutta lopputulos oli hyvä. Kolmannen osan elämästään hän oli väkevästi Jumalan käytössä, vaikka oli vajavainen ihminen niin kuin me kaikki olemme. Loppu kaneetti viidennessä Mooseksen kirjassa oli se, että ei enää, Israeliin noussut Mooseksen kaltaista miestä, jonka kanssa Jumala oli niin väkevästi. Tämä kuvaa hänen otollisuuttaan Jumalan edessä. Hän sai johdattaa Jumalan kansan ulos Egyptistä ja kohti luvattua maata.
Meillä jokaisella on jonkinlainen tehtävä elämässämme, kunhan vaan sen löydämme. Kun vain saisimme olla Jumalalle antautuneita koko sydämestämme, evankeliumi menisi vielä väkevämmin eteenpäin. Nyt on Jumalalla mahdollisuuksia, kun hän saa otteen meistä, antaa evankeliumille siivet. Me emme enää pidä silloin kiinni omista oikeuksistamme ja mahdollisuuksistamme. Me vain annamme mennä, annamme hänelle mahdollisuudet ja oikeudet käyttää meidän elämäämme niin kuin hän haluaa.
Kun Jumala saa oikeudet meidän elämäämme, hän käyttää sitä aina valtakuntansa asian hyväksi. "Ne, jotka lihan vallassa ovat, eivät voi olla Jumalalle otolliset", sanoo Jumalan Sana. Siksi meidän kannattaa tehdä täysi pesäero lihan hallitsemaan elämään. Ei pidetä oikeuksistamme kynsin hampain kiinni, ei loukkaannuta, jos meitä ei aina ymmärretä.
"Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki. Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää." (Ps. 51:19) "Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, ja niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi." (Jes. 57:15)
Jumala haluaa asua niissä ihmisissä, joilla on särjetty ja nöyrä henki. Hän tahtoo virvoittaa, tehdä meidät eläväksi uhriksi itselleen. Hän ei halua juntata meitä, vaikka hänestä on joskus vääriä käsityksiä. Hän haluaa tehdä hyvää! "Jeesus vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet, sillä Jumala oli hänen kanssaan."
Otollinen uhri tuli mieleeni, kun luin Kiinan sisämaalähetyksen Hudson Taylorin elämänkerran. Hänestä kerrotaan, että milloinkaan aurinko ei noussut Kiinassa löytämättä häntä polviltaan. Mikä väkevä todistus Jumalan miehestä. Voi, kun meistä voitaisiin sanoa näin! Hänellä oli määrätietoista Jumalan etsintää ja palvontaa. Kivipermantoon oli syntynyt kuopat sille kohdalle, missä hän palveli ja etsi Jumalaa.