Mitä arvostan eniten?
Lähetetty: 16.11.2025 08:12Olavi Peltola
Kuinka monesti olenkaan hiljaa rukoillen viipynyt Paavalin itsetunnustuksen äärellä. Siinä hän sanoo:
”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen” (Apt. 20:24)
En ole uskaltanut ajatella, että olisin valmis Paavalin tavoin vaikka kuolemaan Kristuksen veritodistajana. Tuskin sellaisessa koetuksessa kestäisin. Mutta sitä olen pyydellyt, että kaikista heikkouksistani huolimatta tärkein asia minulle olisi kestää uskossa Jeesukseen elämäni loppuun asti. Sitähän tuo ”juoksun täyttäminen” tarkoittaa.
Viimeisessään kirjeessään ennen mestaustaan Paavali sanoi tämän asian näin: "Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt."(2 Tim. 4:7)
Mikään ei ole sen kauhistuttavampaa kuin kadottaa usko Kristukseen enkä koskaan uskostani saa olla itsevarma! Vanhaa sanontaa käyttäen oma liha, maailma Perkele tekevät kaikkensa, että sydämeni luottamus Kristukseen ensin järkkyisi ja sitten sammuisi.
Jatkuvasti joudun myös kyselemään, olenko todella saanut Herralta Jeesukselta todistamistehtävän, sitähän tässä käytetty sana virka tarkoittaa. Sanatarkasti käännettynä virka tarkoittaa palvelua (kreik. diakonian). Herra ei ole antanut minulle vain uskoa – usko on aina hänen lahjansa.
Uskon mukana Herra on antanut myös tehtävän, palvelun. Olen tullut uskoon määrättyä tarkoitusta varten ja se tarkoitus toteutuu silloin kun palvelen.
Paavali määritteli myös oman palvelunsa sisällön. Mutta voinko ajatella, että tämän palvelun sisältönä myös minun kohdallani olisi Jumalan armon evankeliumista todistaminen? Enhän voi todistaa sellaisesta, mikä ei ole minulle kirkastunut.
On ihmeitten ihme, jos näen Jumalan armon evankeliumin suurempana ja tärkeämpänä kuin koko elämäni ja hyvinvointini. Kun Paavali oli vuosia kamppailut hänen lihaansa raastavan pistimen, Saatanan enkelin kanssa, hän sai – vastauksena pyyntöihinsä – vapautua pistimestä mutta se tapahtui toisella tavalla kuin hän ehkä odotti: ”Minun armossani on sinulle kyllin” (2. Kor. 12:9), sanoi Herra apostolille.
Armo on suurempi kuin kaikki minua kohdanneet vaikeudet, ongelmat ja ahdistukset. Armo riittää suurimmankin tuskan voittamiseen!
Voin kyllä laulaa Simo Korpelan sanoin: ”Armoa kaik’ on armoa vaan.” Mutta olenko syvästi vakuuttunut myös vaikeina hetkinä siitä, että armo riittää. Vakuuttuneisuus on ihme. Simo Korpela jatkaakin vakavasti: ”Jos minut heität, siihen mä jään, Häipyen usvana yön pimeään. Työni on turha, vaivani suotta, Vaikka mun aikani ois tuhat vuotta, Armotta Herran mun työni on suotta” (Hgl. 183).
On suuri ihme, jos voin ja osaan tunnustaa ja tuoda esiin Jumalan armon evankeliumin suuruuden ja ratkaisevan merkityksen aivan kaikessa.
Kuinka monesti olenkaan hiljaa rukoillen viipynyt Paavalin itsetunnustuksen äärellä. Siinä hän sanoo:
”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen” (Apt. 20:24)
En ole uskaltanut ajatella, että olisin valmis Paavalin tavoin vaikka kuolemaan Kristuksen veritodistajana. Tuskin sellaisessa koetuksessa kestäisin. Mutta sitä olen pyydellyt, että kaikista heikkouksistani huolimatta tärkein asia minulle olisi kestää uskossa Jeesukseen elämäni loppuun asti. Sitähän tuo ”juoksun täyttäminen” tarkoittaa.
Viimeisessään kirjeessään ennen mestaustaan Paavali sanoi tämän asian näin: "Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt."(2 Tim. 4:7)
Mikään ei ole sen kauhistuttavampaa kuin kadottaa usko Kristukseen enkä koskaan uskostani saa olla itsevarma! Vanhaa sanontaa käyttäen oma liha, maailma Perkele tekevät kaikkensa, että sydämeni luottamus Kristukseen ensin järkkyisi ja sitten sammuisi.
Jatkuvasti joudun myös kyselemään, olenko todella saanut Herralta Jeesukselta todistamistehtävän, sitähän tässä käytetty sana virka tarkoittaa. Sanatarkasti käännettynä virka tarkoittaa palvelua (kreik. diakonian). Herra ei ole antanut minulle vain uskoa – usko on aina hänen lahjansa.
Uskon mukana Herra on antanut myös tehtävän, palvelun. Olen tullut uskoon määrättyä tarkoitusta varten ja se tarkoitus toteutuu silloin kun palvelen.
Paavali määritteli myös oman palvelunsa sisällön. Mutta voinko ajatella, että tämän palvelun sisältönä myös minun kohdallani olisi Jumalan armon evankeliumista todistaminen? Enhän voi todistaa sellaisesta, mikä ei ole minulle kirkastunut.
On ihmeitten ihme, jos näen Jumalan armon evankeliumin suurempana ja tärkeämpänä kuin koko elämäni ja hyvinvointini. Kun Paavali oli vuosia kamppailut hänen lihaansa raastavan pistimen, Saatanan enkelin kanssa, hän sai – vastauksena pyyntöihinsä – vapautua pistimestä mutta se tapahtui toisella tavalla kuin hän ehkä odotti: ”Minun armossani on sinulle kyllin” (2. Kor. 12:9), sanoi Herra apostolille.
Armo on suurempi kuin kaikki minua kohdanneet vaikeudet, ongelmat ja ahdistukset. Armo riittää suurimmankin tuskan voittamiseen!
Voin kyllä laulaa Simo Korpelan sanoin: ”Armoa kaik’ on armoa vaan.” Mutta olenko syvästi vakuuttunut myös vaikeina hetkinä siitä, että armo riittää. Vakuuttuneisuus on ihme. Simo Korpela jatkaakin vakavasti: ”Jos minut heität, siihen mä jään, Häipyen usvana yön pimeään. Työni on turha, vaivani suotta, Vaikka mun aikani ois tuhat vuotta, Armotta Herran mun työni on suotta” (Hgl. 183).
On suuri ihme, jos voin ja osaan tunnustaa ja tuoda esiin Jumalan armon evankeliumin suuruuden ja ratkaisevan merkityksen aivan kaikessa.