Hedelmistään puu tunnetaan
Lähetetty: 04.03.2025 11:05Rantasaari Liisa 18.2.2025.
”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä.
Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois’.” Luuk. 13:6-9.
Jeesuksen viikunapuu vertaus on kertoo miehestä, jonka puutarhassa kasvoi hedelmätön puu. Puutarhuri seurasi kolme vuotta, tuottaako puu hedelmää. Hedelmää tuottamaton puu miehen mielestä vei voiman maasta, ja ansaitsi kaataa pois. Puutarhuri vastasi: ” Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää.”
Viikunapuu tuottaa hedelmää säännöllisesti 10 kuukauden ajan. Kolmena ensimmäisenä vuonna se ei tuota hedelmää. Seuraavat kolme vuotta se tuottaa hedelmiä, mutta niitä ei saa poimia. Puun pitää saada vahvistua. Nyt puu on kuusi vuotta vanha, eli seitsemäntenä vuonna sen pitää jo tuottaa hedelmiä. Kuitenkin seitsemännen vuoden hedelmät on pyhitettävä Herralle. Puutarhuri oli kolmena vuonna käynyt etsimässä hedelmiä, mutta puu ei niitä tuottanut. Puu oli jo yhdeksän vuoden ikäinen, eikä tuottanut hedelmää. Miehen mielestä puun saa jo kaataa, mutta puutarhuri lupaa muokata maata ja lannoittaa sitä, jospa se ensi vuonna tekee hedelmää.
Viikunapuu vertaus kuvaa, miten armollinen on Jumala meitä kasvattaessaan. Saamme rauhassa kasvaa ja vahvistua uskossa ja palvelutyöhön. Voimme peilata omaa elämäämme, minkälaista hedelmää se on tuottanut? Niin kuin puu ei kanna hedelmää itseään varten, vaan toisia varten. Meidän menestyksemme ei ole tarkoitettu meitä itseämme varten, vaan palvellaksemme lahjoillamme lähimmäisiä. Liian helposti pröystäilemme menestyksestä, kuinka meillä on kaikkea yllin kyllin. Miten helposti otamme kunnian itsellemme jos työ menestyy Herran elopellolla. Jumala ei anna kunniaa ihmisille.
Taivaassa ei kysytä, miten paljon annoit varojasi, luontaisia lahjojasi tai aikaasi? Jumalan kasvojen edessä olemme pienellä paikalla. Jumala kykenee näkemään, minkälaista hedelmää todellisuudessa tuotimme.
Jos hedelmä on heikkolaatuista tai olematonta, Jumala joutuu punnitsemaan, annetaanko vielä aikaa kasvaa ja vahvistua, vai kaadetaanko pois? Vuodessa voi muuttua kasvu, Hän on kärsivällinen. Meidät on istutettu Jumalan viinitarhaan. Jumala kasvattaa meitä armollisesti ja pitkämielisesti. Kun aika on sopiva, Hän antaa valtuudet palvella toinen toisiamme. Hän kuitenkin ajoittain tarkistaa sydämemme tilaa, minkälainen se on? Joutuuko Hän meitä muokkaamaan lisää?
Voimme vähän vaikuttaa itse, miten kasvamme uskossa ja Kristuksen tuntemisessa, ja mitä kasvu saa aikaan? Olemme kaikesta huolimatta Isän hoidossa ja Hän hyvä puutarhuri kasvattaa meitä hyvän tahtonsa mukaan. Olemme yhteistyössä Herran kanssa. Tahdommeko tehdä Hänen kanssaan yhteistyötä, se jää meidän itsemme päätettäväksi. Jumala ei tee mitään väkisin. Jos Herran rakkaus ja armo saa meissä vaikuttaa, niin alamme tuottaa hyvää hedelmää Puutarhurillemme, ja lähimmäisille. Siunaus ympäröi meidät, ja Kristuksen rakkauden lämpö säteilee ympäristöön. Lähimmäiset saavat poimia hyviä hedelmiä ympäriltämme, jotka tuottavat iloa ja antavat voimaa vaeltaa uskossa ja toivossa, ajassa joka muuten on monin tavoin täynnä kriisejä ja ongelmia.
Jos torjumme Jumalan antaman kasvun, silloin me kuivetumme ja alamme näivettyä ja kuihtua. Tällainen puu ottaa voimaa muilta mutta ei anna itse mitään. Kuihtunut, myrkyllinen ihminen vie voimat kaikilta, ennemmin tai myöhemmin. Kristus tahtoo antaa sydämiimme rakkauden, joka tuottaa hyviä hedelmiä. Herra Jeesus hoitaa meitä, ja hoidettuina saamme kasvaa Hänen armossaan ja tuntemisessaan. Saakoon Jeesus siunata meitä ja antakoon meille kasvun, joka tuottaa hyvää hedelmää tässä ajassa. Palkka maksetaan perillä Isän kodissa. Aamen.
”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä.
Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois’.” Luuk. 13:6-9.
Jeesuksen viikunapuu vertaus on kertoo miehestä, jonka puutarhassa kasvoi hedelmätön puu. Puutarhuri seurasi kolme vuotta, tuottaako puu hedelmää. Hedelmää tuottamaton puu miehen mielestä vei voiman maasta, ja ansaitsi kaataa pois. Puutarhuri vastasi: ” Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää.”
Viikunapuu tuottaa hedelmää säännöllisesti 10 kuukauden ajan. Kolmena ensimmäisenä vuonna se ei tuota hedelmää. Seuraavat kolme vuotta se tuottaa hedelmiä, mutta niitä ei saa poimia. Puun pitää saada vahvistua. Nyt puu on kuusi vuotta vanha, eli seitsemäntenä vuonna sen pitää jo tuottaa hedelmiä. Kuitenkin seitsemännen vuoden hedelmät on pyhitettävä Herralle. Puutarhuri oli kolmena vuonna käynyt etsimässä hedelmiä, mutta puu ei niitä tuottanut. Puu oli jo yhdeksän vuoden ikäinen, eikä tuottanut hedelmää. Miehen mielestä puun saa jo kaataa, mutta puutarhuri lupaa muokata maata ja lannoittaa sitä, jospa se ensi vuonna tekee hedelmää.
Viikunapuu vertaus kuvaa, miten armollinen on Jumala meitä kasvattaessaan. Saamme rauhassa kasvaa ja vahvistua uskossa ja palvelutyöhön. Voimme peilata omaa elämäämme, minkälaista hedelmää se on tuottanut? Niin kuin puu ei kanna hedelmää itseään varten, vaan toisia varten. Meidän menestyksemme ei ole tarkoitettu meitä itseämme varten, vaan palvellaksemme lahjoillamme lähimmäisiä. Liian helposti pröystäilemme menestyksestä, kuinka meillä on kaikkea yllin kyllin. Miten helposti otamme kunnian itsellemme jos työ menestyy Herran elopellolla. Jumala ei anna kunniaa ihmisille.
Taivaassa ei kysytä, miten paljon annoit varojasi, luontaisia lahjojasi tai aikaasi? Jumalan kasvojen edessä olemme pienellä paikalla. Jumala kykenee näkemään, minkälaista hedelmää todellisuudessa tuotimme.
Jos hedelmä on heikkolaatuista tai olematonta, Jumala joutuu punnitsemaan, annetaanko vielä aikaa kasvaa ja vahvistua, vai kaadetaanko pois? Vuodessa voi muuttua kasvu, Hän on kärsivällinen. Meidät on istutettu Jumalan viinitarhaan. Jumala kasvattaa meitä armollisesti ja pitkämielisesti. Kun aika on sopiva, Hän antaa valtuudet palvella toinen toisiamme. Hän kuitenkin ajoittain tarkistaa sydämemme tilaa, minkälainen se on? Joutuuko Hän meitä muokkaamaan lisää?
Voimme vähän vaikuttaa itse, miten kasvamme uskossa ja Kristuksen tuntemisessa, ja mitä kasvu saa aikaan? Olemme kaikesta huolimatta Isän hoidossa ja Hän hyvä puutarhuri kasvattaa meitä hyvän tahtonsa mukaan. Olemme yhteistyössä Herran kanssa. Tahdommeko tehdä Hänen kanssaan yhteistyötä, se jää meidän itsemme päätettäväksi. Jumala ei tee mitään väkisin. Jos Herran rakkaus ja armo saa meissä vaikuttaa, niin alamme tuottaa hyvää hedelmää Puutarhurillemme, ja lähimmäisille. Siunaus ympäröi meidät, ja Kristuksen rakkauden lämpö säteilee ympäristöön. Lähimmäiset saavat poimia hyviä hedelmiä ympäriltämme, jotka tuottavat iloa ja antavat voimaa vaeltaa uskossa ja toivossa, ajassa joka muuten on monin tavoin täynnä kriisejä ja ongelmia.
Jos torjumme Jumalan antaman kasvun, silloin me kuivetumme ja alamme näivettyä ja kuihtua. Tällainen puu ottaa voimaa muilta mutta ei anna itse mitään. Kuihtunut, myrkyllinen ihminen vie voimat kaikilta, ennemmin tai myöhemmin. Kristus tahtoo antaa sydämiimme rakkauden, joka tuottaa hyviä hedelmiä. Herra Jeesus hoitaa meitä, ja hoidettuina saamme kasvaa Hänen armossaan ja tuntemisessaan. Saakoon Jeesus siunata meitä ja antakoon meille kasvun, joka tuottaa hyvää hedelmää tässä ajassa. Palkka maksetaan perillä Isän kodissa. Aamen.