Kaitatie kirkastuu kirkastumistaan
Lähetetty: 21.04.2024 08:47Rantasaari Liisa 4.4.2019.
”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.”
Sananlaskut 4:18. KR 33/38,
Horisontin takaa nouseva aurinko ensin kajastaa, ja vähitellen kirkastuu. Kirkastuminen jatkuu aina keskipäivään, jolloin se on kirkkaimmillaan.
Vanhurskaiksi sanotaan henkilöitä, jotka ovat saaneet kaikki menneisyyden rikkomukset anteeksi. Jeesuksen kallis maahan vuotanut veri, on puhdistanut syyttävän omantunnon. Jumala Kristuksessa on julistanut syntisen syyttömäksi. Armahdetusta syntisestä tulee vanhurskas, Kristuksen Golgatan ristin työn ansiosta. Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa sovittanut kaikki. Jeesuksen seuraajaksi lähtenyt ihminen, kulkee vanhurskasten polkua. Jumalan Sana on tuominnut, jokaisen syntiseksi. Mutta Jumala Kristuksessa tahtoo armahtaa syntisen. On suurta Jumalan rakkautta ja armoa, saada kulkea kapeaa taivastietä.
Synnintiellä kulkeminen on vauhdikasta. Pois tieltä risut ja männyn kävyt, nyt mennään. Nautitaan maailman iloista ja nautinnoista. Leveä tie levenee, eikä kaikille riitä leveä tie, sekin käy kapeaksi. Kompuroidaan tieltä ojiin.
Leveä tie ei kirkastu, vain päinvastoin mitä pidemmälle sitä tietä kulkee, aina pimeämpää tulee. Raamatun sana sanoo, ” että se on lopulta kuoleman tie.” Kuoleman tie johtaa pimeyteen, se johtaa kadotukseen. Ikuiseen eroon valkeudesta. Kristus Jeesus on maailman valo. Joka Häntä seuraa, ei pimeydessä vaella.
” Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 12. 46 – 48. KR 33/38.
Jokainen, joka kuulee Jeesuksen sanat, ja niitä noudattaa, saa uskon lahjaksi. Yksikään meistä ei voi nostaa rintaansa ja sanoa, olevansa kelvollinen Kristukselle. ”Jokainen, joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon,” on Jeesus luvannut. Armahdettuna ja syyttömäksi julistettuna, lähdemme kulkemaan Kristuksen seurassa. Jeesuksen seuraajan tie on kaita tie. ” Tässä on tie, sitä käykää.” Jes. 30: 21. KR 33/38.
Tien opasteina on Jumalan sanan totuudet. Jotka Jumalan sanaa noudattavat, eivät eksy pois oikealta tieltä. Kaidantien kulkijan tie ei ole helppo tie. Se on suoratie, mutta paljon on kiviä tiellä. Kivet ovat meille joko lankeemukseksi tai siunauksiksi. Kivien tarkoitus on meitä kasvattaa, Kristuksen tuntemisessa. Isojen kivien kohdalla pysähdymme. Elämässä vastaan tulevat ongelmat. Äkkipysähdykset, herättävät tarkistamaan olenko pysynyt kaidantien Johtajan seurassa? Liian helposti alamme vilkuilla sivuillemme. Tahtoisimme levittää tietä vähän helpommaksi kulkea. Teemme silloin monia mutkia, ja tie tulee entistä vaikea kulkuisemmaksi.
Tämän ajan tien levittäjiä ovat liberaaliteologit. Heidän mielestään Jumalan sanassa on virheitä. He kyseenalaistavat Jumalan iäti kestävän, muuttumattoman sanan. He kyselevät, ” onko Jumala todella näin sanonut?” Tekevät omia johtopäätöksiään, ja keventävät Jumalan Sanan.
Toisia tien levittäjiä ovat, monet harhaoppiset opettajat. Heille Jumalan sana on osa totuutta. He kyllä puhuvat kauniita sanoja. Heille Jumalan sana on vikojen etsimisen väline. Kaikki ja kaikessa on vikaa. Kuitenkaan nämä opettajat, eivät itse elä puhdasta elämää Jumalan edessä. He eivät tutki itseään, kuten Raamatun sana kehottaa, he tutkivat vain toisia. Kuitenkin meidän on jokaisen pidettävä oma sydän puhtaana. Oma tontti on tärkeitä hoitaa. Nämä saavat monet eksymään kaidalta tieltä, he tekevät monia mutkia tiehen. Pian ihmiset ovat epävarmoja, keneen uskoa, koska kaikissa on vikaa? Ainut viaton on Jeesus Kristus. Meissä ihmisissä on omat vikamme, emmekä kaikista pääse eroon tässä ruumiissa ollessamme. Täydellisyys alkaa päästyämme perille kirkkauteen.
Jotenka ei kaikkia opettajia saa uskoa. Pitää pureskella huolellisesti heidän opetus. Tutkia Jumalan sanan valossa, kestääkö opetus Pyhän Hengen läpivalaisun?
Tämänkin kirjoituksen saa ja pitää tutkia Jumalan sanalla. Olen vain vajavainen ihminen, ja teen virheitä. Kasvan vielä kristittynä, en ole täysikasvuinen. Antakoon Kristus kasvattaa, armossaan ja Hänen tuntemisessaan.
Ei kaksi ilman kolmatta. Lopunajan vaikea ilmiö ovat myös profeetat, jotka korottavat itsensä Jumalan asemaan. He ovat vääriä kristuksia. Joita pitää karttaa. He opettavat tunnusteoin ja ihmein, valheen kaikella voimalla. Ihmiset juoksevat näiden perässä. Jeesus itse sanoi, ”jos joku sanoo, että täällä on Kristus tai tuolla, niin älkää uskoko, älkää menkö heidän peräänsä.” (ulkomuistista lainattu.) Näitä valheopettajia ja profeettoja oli alkuseurakunnan aikaan, lopun aikana ne lisääntyvät. Koska he tahtovat eksyttää, mikäli valitutkin. Jumala sallii väkevän eksytyksen ihmisille, näin nähdään, mitä tekoa uskomme on? Kestämmekö koetuksen? Pysymmekö vahvoina uskossa, mitä Jeesus Kristus sanassaan opettaa? Tunnemmeko Jumalan sanan kirjoitukset ja Hänen voimansa?
” Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia.” Matt. 7: 15. KR 33/38.
Ihmeet ja merkit, eivät ole pääasia, ei edes ihmisen parantuminen. Tärkeintä on sielun pelastuminen kadotukselta.
Näillä valheprofeetoilla on pelottelutaktiikka. Jos kyseenalaistat heidän toimintaansa, sanot arvostelevan sanan heistä. He ovat niin ” suuria profeettoja”, että antavat arvostelijoille kuoleman tuomiota.
Pyhän Hengen toiminnassa ei ikinä langeta kuolemantuomiota, eikä kirouksia. Kaikki tuomiovalta on yksin Jumalalla. Jumala yksin on Korkein ja Pyhä. Hänen on valta voima ja kirkkaus.
Pyhä Henki, Jumalan Henki on lempeä ja nöyrä sydämeltään.
Kaitatie ja Jeesuksen tarjoama pelastussanoma ei ole suosittua. Ihmiset eivät ymmärrä, miten Kristuksen seuraajan elämä on rikasta ja yltäkylläistä. Kristityn elämässä on haasteita ja ongelmia…niitä kiviä. Ne ovat osa siitä rikkaasta elämästä, jonka Kristus antaa. Kun elämä on yltäkylläistä, se on vaihtelevaa, siihen kuuluvat vastoinkäymiset, jos myöskin siunaukset. Taloudellinen rikkaus ja materia, eivät kasvata meitä ihmisinä, eikä vie meitä lähelle Herraa.
Kaidantien kulkija joutuu nöyrtymään. Hänen on mentävä ahtaasta portista sisälle. Omat hyvät tekomme, ja ansiomme eivät mahdu ahtaasta portista. Onko tässä syy, etteivät monet ole halukkaita ottamaan Jeesusta Kristusta Vapahtajaa todesta? Jumalan armolahja ei kelpaa.
” Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7. 13- 14. KR 33/38.
Vaikka kaita tie on vaivalloinen kulkea, matkalainen saa joka päivä uutta voimaa. Matkalle lähtevä varustetaan Pyhällä Hengellä ja voimalla. Maailma menee pimeyttä kohti. Elävästi uskossa Kristukseen oleva ihminen, ei pelkää maailman pimenemistä.
Olemme huolettomia, koska olemme kauttakulku matkalla. Jumalan seurakunta on aina ollut matkalla. Meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia. Olemme ” outoja”, mutta liian hyviä tälle maailmalle, siksi Kristus tahtoi vetää yhteyteensä. Pelastaa meidät synnin maasta. Sinä lukijani olet Jumalalle rakas, sinäkin olet liian hyvä tälle maailmalle. Etkö vielä tunne Kristusta ja Pyhän Hengen voimaa elämässäsi?
Etsi Kristusta, pyydä Häntä sydämeesi. Jeesus sanoo, ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6: 37. KR 33/38.
Kaitatie kirkastuu kirkastumistaan. Sydänpäivänä olemme Kristuksen luona, kirkkauden maassa. Missä ei ole muutosta, eikä aikaa. Pyrkikäämme tuntemaan Herra ja Hänen voimansa. Annetaan Kristuksen tehdä työtään meissä, niin että saamme olla vanhurskaita loppuun saakka. Saakoon Pyhä Henki kirkastaa meille Kristusta.
”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.”
Sananlaskut 4:18. KR 33/38,
Horisontin takaa nouseva aurinko ensin kajastaa, ja vähitellen kirkastuu. Kirkastuminen jatkuu aina keskipäivään, jolloin se on kirkkaimmillaan.
Vanhurskaiksi sanotaan henkilöitä, jotka ovat saaneet kaikki menneisyyden rikkomukset anteeksi. Jeesuksen kallis maahan vuotanut veri, on puhdistanut syyttävän omantunnon. Jumala Kristuksessa on julistanut syntisen syyttömäksi. Armahdetusta syntisestä tulee vanhurskas, Kristuksen Golgatan ristin työn ansiosta. Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa sovittanut kaikki. Jeesuksen seuraajaksi lähtenyt ihminen, kulkee vanhurskasten polkua. Jumalan Sana on tuominnut, jokaisen syntiseksi. Mutta Jumala Kristuksessa tahtoo armahtaa syntisen. On suurta Jumalan rakkautta ja armoa, saada kulkea kapeaa taivastietä.
Synnintiellä kulkeminen on vauhdikasta. Pois tieltä risut ja männyn kävyt, nyt mennään. Nautitaan maailman iloista ja nautinnoista. Leveä tie levenee, eikä kaikille riitä leveä tie, sekin käy kapeaksi. Kompuroidaan tieltä ojiin.
Leveä tie ei kirkastu, vain päinvastoin mitä pidemmälle sitä tietä kulkee, aina pimeämpää tulee. Raamatun sana sanoo, ” että se on lopulta kuoleman tie.” Kuoleman tie johtaa pimeyteen, se johtaa kadotukseen. Ikuiseen eroon valkeudesta. Kristus Jeesus on maailman valo. Joka Häntä seuraa, ei pimeydessä vaella.
” Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 12. 46 – 48. KR 33/38.
Jokainen, joka kuulee Jeesuksen sanat, ja niitä noudattaa, saa uskon lahjaksi. Yksikään meistä ei voi nostaa rintaansa ja sanoa, olevansa kelvollinen Kristukselle. ”Jokainen, joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon,” on Jeesus luvannut. Armahdettuna ja syyttömäksi julistettuna, lähdemme kulkemaan Kristuksen seurassa. Jeesuksen seuraajan tie on kaita tie. ” Tässä on tie, sitä käykää.” Jes. 30: 21. KR 33/38.
Tien opasteina on Jumalan sanan totuudet. Jotka Jumalan sanaa noudattavat, eivät eksy pois oikealta tieltä. Kaidantien kulkijan tie ei ole helppo tie. Se on suoratie, mutta paljon on kiviä tiellä. Kivet ovat meille joko lankeemukseksi tai siunauksiksi. Kivien tarkoitus on meitä kasvattaa, Kristuksen tuntemisessa. Isojen kivien kohdalla pysähdymme. Elämässä vastaan tulevat ongelmat. Äkkipysähdykset, herättävät tarkistamaan olenko pysynyt kaidantien Johtajan seurassa? Liian helposti alamme vilkuilla sivuillemme. Tahtoisimme levittää tietä vähän helpommaksi kulkea. Teemme silloin monia mutkia, ja tie tulee entistä vaikea kulkuisemmaksi.
Tämän ajan tien levittäjiä ovat liberaaliteologit. Heidän mielestään Jumalan sanassa on virheitä. He kyseenalaistavat Jumalan iäti kestävän, muuttumattoman sanan. He kyselevät, ” onko Jumala todella näin sanonut?” Tekevät omia johtopäätöksiään, ja keventävät Jumalan Sanan.
Toisia tien levittäjiä ovat, monet harhaoppiset opettajat. Heille Jumalan sana on osa totuutta. He kyllä puhuvat kauniita sanoja. Heille Jumalan sana on vikojen etsimisen väline. Kaikki ja kaikessa on vikaa. Kuitenkaan nämä opettajat, eivät itse elä puhdasta elämää Jumalan edessä. He eivät tutki itseään, kuten Raamatun sana kehottaa, he tutkivat vain toisia. Kuitenkin meidän on jokaisen pidettävä oma sydän puhtaana. Oma tontti on tärkeitä hoitaa. Nämä saavat monet eksymään kaidalta tieltä, he tekevät monia mutkia tiehen. Pian ihmiset ovat epävarmoja, keneen uskoa, koska kaikissa on vikaa? Ainut viaton on Jeesus Kristus. Meissä ihmisissä on omat vikamme, emmekä kaikista pääse eroon tässä ruumiissa ollessamme. Täydellisyys alkaa päästyämme perille kirkkauteen.
Jotenka ei kaikkia opettajia saa uskoa. Pitää pureskella huolellisesti heidän opetus. Tutkia Jumalan sanan valossa, kestääkö opetus Pyhän Hengen läpivalaisun?
Tämänkin kirjoituksen saa ja pitää tutkia Jumalan sanalla. Olen vain vajavainen ihminen, ja teen virheitä. Kasvan vielä kristittynä, en ole täysikasvuinen. Antakoon Kristus kasvattaa, armossaan ja Hänen tuntemisessaan.
Ei kaksi ilman kolmatta. Lopunajan vaikea ilmiö ovat myös profeetat, jotka korottavat itsensä Jumalan asemaan. He ovat vääriä kristuksia. Joita pitää karttaa. He opettavat tunnusteoin ja ihmein, valheen kaikella voimalla. Ihmiset juoksevat näiden perässä. Jeesus itse sanoi, ”jos joku sanoo, että täällä on Kristus tai tuolla, niin älkää uskoko, älkää menkö heidän peräänsä.” (ulkomuistista lainattu.) Näitä valheopettajia ja profeettoja oli alkuseurakunnan aikaan, lopun aikana ne lisääntyvät. Koska he tahtovat eksyttää, mikäli valitutkin. Jumala sallii väkevän eksytyksen ihmisille, näin nähdään, mitä tekoa uskomme on? Kestämmekö koetuksen? Pysymmekö vahvoina uskossa, mitä Jeesus Kristus sanassaan opettaa? Tunnemmeko Jumalan sanan kirjoitukset ja Hänen voimansa?
” Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia.” Matt. 7: 15. KR 33/38.
Ihmeet ja merkit, eivät ole pääasia, ei edes ihmisen parantuminen. Tärkeintä on sielun pelastuminen kadotukselta.
Näillä valheprofeetoilla on pelottelutaktiikka. Jos kyseenalaistat heidän toimintaansa, sanot arvostelevan sanan heistä. He ovat niin ” suuria profeettoja”, että antavat arvostelijoille kuoleman tuomiota.
Pyhän Hengen toiminnassa ei ikinä langeta kuolemantuomiota, eikä kirouksia. Kaikki tuomiovalta on yksin Jumalalla. Jumala yksin on Korkein ja Pyhä. Hänen on valta voima ja kirkkaus.
Pyhä Henki, Jumalan Henki on lempeä ja nöyrä sydämeltään.
Kaitatie ja Jeesuksen tarjoama pelastussanoma ei ole suosittua. Ihmiset eivät ymmärrä, miten Kristuksen seuraajan elämä on rikasta ja yltäkylläistä. Kristityn elämässä on haasteita ja ongelmia…niitä kiviä. Ne ovat osa siitä rikkaasta elämästä, jonka Kristus antaa. Kun elämä on yltäkylläistä, se on vaihtelevaa, siihen kuuluvat vastoinkäymiset, jos myöskin siunaukset. Taloudellinen rikkaus ja materia, eivät kasvata meitä ihmisinä, eikä vie meitä lähelle Herraa.
Kaidantien kulkija joutuu nöyrtymään. Hänen on mentävä ahtaasta portista sisälle. Omat hyvät tekomme, ja ansiomme eivät mahdu ahtaasta portista. Onko tässä syy, etteivät monet ole halukkaita ottamaan Jeesusta Kristusta Vapahtajaa todesta? Jumalan armolahja ei kelpaa.
” Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7. 13- 14. KR 33/38.
Vaikka kaita tie on vaivalloinen kulkea, matkalainen saa joka päivä uutta voimaa. Matkalle lähtevä varustetaan Pyhällä Hengellä ja voimalla. Maailma menee pimeyttä kohti. Elävästi uskossa Kristukseen oleva ihminen, ei pelkää maailman pimenemistä.
Olemme huolettomia, koska olemme kauttakulku matkalla. Jumalan seurakunta on aina ollut matkalla. Meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia. Olemme ” outoja”, mutta liian hyviä tälle maailmalle, siksi Kristus tahtoi vetää yhteyteensä. Pelastaa meidät synnin maasta. Sinä lukijani olet Jumalalle rakas, sinäkin olet liian hyvä tälle maailmalle. Etkö vielä tunne Kristusta ja Pyhän Hengen voimaa elämässäsi?
Etsi Kristusta, pyydä Häntä sydämeesi. Jeesus sanoo, ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6: 37. KR 33/38.
Kaitatie kirkastuu kirkastumistaan. Sydänpäivänä olemme Kristuksen luona, kirkkauden maassa. Missä ei ole muutosta, eikä aikaa. Pyrkikäämme tuntemaan Herra ja Hänen voimansa. Annetaan Kristuksen tehdä työtään meissä, niin että saamme olla vanhurskaita loppuun saakka. Saakoon Pyhä Henki kirkastaa meille Kristusta.