KATSEESI JEESUS, KUN KOHDATA SAIN

[rita4]

Riitta Heinonen

Itkun teitä, kivisiä polkuja yksin kulkiessani, kyynelvirtain puronvarsia kahlatessani, havahdun ja pysähdyn, näen edessäni Kristuksen kasvot. Ne eivät ole kirkastetut, voittajan kruunuun kruunatut vaan verta vuotavat ja tuskien täyttämät kasvot. Silloin tajuan paljastavan totuuden. Eivät nuo veripisarat niinkään vuotaneet muiden tähden vaan minun tähteni, minun syntieni tähden.

Sinä astuit taivaan loistosta alas outoon paikkaan, vieraaseen maahan, täyttämään Isäsi tahdon. Siksi sinä tiedät, mikä on ihmisen osa synnin ja kuoleman maassa ja tahdot kantaa taakoitetun kuormia.

Sinä, Jeesus kuljit oman Via Dolorosasi, tuskien taipaleen, yksin, valittamatta, siunaten ja vainoojiasi rakastaen. Sinä armahdit viereltäsi ristin ryövärin viimeisellä hetkellä ja huomioit omistasi loppuun asti. Sinä osoitit äitisi sen opetuslapsen hoitoon, joka oli ollut sinulle aina rakas, ennen kuin joit maljasi pohjaan asti.

Sinä, viaton uhrikaritsa, teit työsi loppuun asti kuuluttamatta itsellesi kunniaa. Sinä sait Isäsi mielisuosion.

Kun seison ja katselen Kristuksen kasvoja, huomaan hänen katseessaan säälin ja aidon rakkauden, jonka kaltaista tämä maailma ei tarjoa. Se sulattaa sydämeni surun, pehmittäen sen maaperän, karkottaen murheeni. Sieltä kuului hiljainen kiitoslaulu, ylistys puhkeaa kukkaan, aito ilo Vapahtajastani.

Sinä, Jeesus, tiedät kaiken elämästäni paremmin kuin kukaan muu. Kuljethan vierelläni ilon poluilla ja itkun soilla rämpiessäni. Minun suruni on pientä, kun sain katsella sinun taakkaasi, Jeesus. Niin paljon sait kärsiä tähteni. Kiitollisuus ja rauha laskeutuu sydämeeni, kun Jeesus, katseesi kohdata sain.

Täällä alhaalla Jeesus Herrani vaelsi - Lasse Heimonen