Kuuntele kunnolla

[rita4]

Julkaistu 4.8.2017 16:19
RV

Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi, mutta kuuntelemisen taito tuntuu olevan kovin monelta hukassa. Kuuntelemisen kyky on osa sosiaalisia taitoja. Se on vuorovaikutusta, jolla ilmaistaan kiinnostusta toiseen ihmiseen. Kuunteleminen ei ole synnynnäinen taito, vaan sitä voi ja tulee opetella.

Ennen kaikkea kuunteleminen lähtee asenteesta, päätöksestä antaa toiselle tilaa. Kuuntelija sanoo toiselle: Olet minulle tärkeä ja haluan tietää, miten voit, millaisia ajatuksia sinulla on. Kuunteleminen on rakkautta, toisen arvostamista, myötäelämistä. Jeesuksen kuuntelevaa asennetta kuvaa jo se, että hän kysyi luokseen tulevalta: "Mitä tahdot, että sinulle tekisin?" Kuuntelemisen asenne on hyvin terapeuttinen ja sen ymmärtämistä, etteivät minun asiani ole aina niitä kaikkein tärkeimpiä.

Kuunteleminen lähtee jo siitä, millaisessa asennossa olemme. On hyvä olla avoin, ei kädet puuskassa, ehkä hieman eteenpäin kurottautuneena. Kuuntelija keskittyy siihen, mitä toinen sanoo, ei omiin ajatuksiinsa. Hän ei mieti toisen puhuessa, miten vastaa, vaan pikemminkin sitä, miten saisi toisen kertomaan lisää. Tämän voi tehdä jatkokysymyksillä.

Kuuntelemisen intensiivisyyttä lisää se, että katsomme puhujaa silmiin ja kerromme ilmein ja elein olevamme läsnä. Hyvä kuuntelija ei keskeytä eikä puhu päälle, ellei kyseessä ole puhuja, joka ei itse anna koskaan tilaa muille. Tällaisessa tapauksessa voimme ottaa tilan katkaisemalla toisen puheen napakasti mutta kohteliaasti varsinkin, jos seurueessa on muitakin, joiden tulisi saada sanoa mielipiteensä.

Kun kuuntelet, voit siis osoittaa kuulevasi eleillä, asennolla, nyökkäämällä, inahtamalla, koskettamalla tai muulla vastaavalla läsnä olemisen merkillä. Ellei kuulemasi henkilön tarina ole surullinen, hymyile. Muista sanonta, että meillä on kaksi korvaa, mutta vain yksi suu.

On huvittaa kuulla jonkun kertovan, miten hyvän keskustelun hän kävi esimerkiksi lääkärin, ystävän tai naapurin kanssa. Todellisuudessa toinen osapuoli ei ollut sanonut paljoakaan, mutta hän oli ollut hyvä kuuntelija ja osannut ilmaista kiinnostustaan läsnäolollaan. Loppuvaikutelmaksi jäi kuulluksi tuleminen, ja monelle tämä merkitsee hyvää keskustelua, vaikka kyse oli loppujen lopuksi yksinpuhelusta.

Tunnemme itsemme usein hyvin avuttomiksi, kun toinen kertoo meille ahdistusta aiheuttavasta asiasta, potkuista tai vakavasta sairaudesta, avioerosta tai muista vaikeista aiheista. Tilanne saa monet sanattomiksi tai jopa karttamaan vaikeuksissa olevaa. Tämä on hylkäämistä.

Vaikeissa tilanteissa on parempi olla hiljaa kuin päästää sammakoita suustaan. Neuvominen ei myöskään kuulu kuuntelemiseen. Voimme ottaa osaa toisen suruun henkilöstä riippuen joko koskettamalla, ottamalla kädestä kiinni, laittamalla käden toisen olkapäälle, halaamalla tai sanomalla yksinkertaisesti: ”Otan osaa”.

Kuuntelemisen ydin on olla läsnä toiselle. Parhaimmillaan se on molemminpuolista.

Salme Blomster
Kirjoittaja on Trigonos ry:n toiminnanjohtaja.

[rita4]

Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi, mutta kuuntelemisen taito tuntuu olevan kovin monelta hukassa. Kuuntelemisen kyky on osa sosiaalisia taitoja. Se on vuorovaikutusta, jolla ilmaistaan kiinnostusta toiseen ihmiseen. Kuunteleminen ei ole synnynnäinen taito, vaan sitä voi ja tulee opetella.

Ennen kaikkea kuunteleminen lähtee asenteesta, päätöksestä antaa toiselle tilaa. Kuuntelija sanoo toiselle: Olet minulle tärkeä ja haluan tietää, miten voit, millaisia ajatuksia sinulla on. Kuunteleminen on rakkautta, toisen arvostamista, myötäelämistä. Jeesuksen kuuntelevaa asennetta kuvaa jo se, että hän kysyi luokseen tulevalta: "Mitä tahdot, että sinulle tekisin?" Kuuntelemisen asenne on hyvin terapeuttinen ja sen ymmärtämistä, etteivät minun asiani ole aina niitä kaikkein tärkeimpiä.

Kuunteleminen lähtee jo siitä, millaisessa asennossa olemme. On hyvä olla avoin, ei kädet puuskassa, ehkä hieman eteenpäin kurottautuneena. Kuuntelija keskittyy siihen, mitä toinen sanoo, ei omiin ajatuksiinsa. Hän ei mieti toisen puhuessa, miten vastaa, vaan pikemminkin sitä, miten saisi toisen kertomaan lisää. Tämän voi tehdä jatkokysymyksillä.

Olen aina välillä käynyt lueskelemassa noita Salme siskomme sanoja, kuuntelemisesta, jotka ovat tosi hyviä, sekä ohjaaviakin. Mutta kuinka saada toinen puhumaan asioistan, ja miten osaamme pitää oman suumme kiinni, niin, ettei aleta sitten neuvoa niitä muka meidän hyviä... ainakin omasta mielestämme oikeita ohjeita, siis omia neuvojamme, jolla kyllä takuulla tyrehdytetään toisen halu kertoa sisimpänsä tuntoja enää sen jälkeen yhtään enmpää.

Olenko minä selainen, että minua oikeastikin kiinnostaa se, mitä toiselle kuuluu? Vai onko se vain miellyttämisen tarvetta, ja en ehkä osaakkaan: Vain Kuunnella, keskittyä, vain sen toisen asioihin, eikä omiin mielipiteisiini asioistaan? Kun on oikein paha olla, niin sitä juttua saattaa tulla aikalailla. Tai sitten ei millään saa se toinen avattua suutaan, sanoen mitä on kokenut ja mitä nyt tuntee, kokee, jne..Silloin pitäisi olla sitä taivaallista hienovaraisuuutta, viisauttakin ohjata puhetta oikeaan suuntaan.. kysellä, odottaa..Antaa toiselle aikaa.

Mutta jos ei ole luottamusta sinuun, minuun sillä toisella, tai kun on aikaisemmin kenties kokenut pettymyksiä, kun on koittanut puhua, purkaa sydäntään, eikä olekkaan tullut kuulluksi, vaan se kuuntelija onkin alkanut vain kertoa omia asioitaan, kun olisi pitänyt istua hiljaa rukouksen hengessä ja välittää, osoittaa että häntä todella kiinnostaa mikä painaa toisen sydämellä ja vie elämän halun, ilon, rauhankin pois. Osaanko minä olla toiselle luottamuksen arvoinen, että hän voi ja uskaltaa kertoa minulle ihan mitä vain? Tai oletko sinä sellainen, että sinua pidetään uskollisena, tasapainoisena, herkkänä kuuntelijana?

Minä itse en ainakaan enää tässä iässä pysty luottamaan oikein kehenkään ja siksi minun arimpia asioitani ei kuule kukaan muu, kuin mieheni ja lapseni. Se on surullista, koska minäkin tarvitsisin kuuntelijan, kun on niin monenlaista huolta ja suruakin, mutta minä kerron asiani ja ajatukseni Jeesukselle.Hän ei moiti, eikä heti pyri neuvomaan jotain, ei. Vaan Hän jaksaa kuunnella, vaikka ja kuinka kauan ja lopuksi kun olen saanut purettua sydäntäni, niin Hän antaa ihmeellisen rauhansa sydämeeni sekä poistaa pahan mielen. Sitten taas jaksan, kiitos siitä Herralle!!

Kuuntelemisen intensiivisyyttä lisää se, että katsomme puhujaa silmiin ja kerromme ilmein ja elein olevamme läsnä. Hyvä kuuntelija ei keskeytä eikä puhu päälle, ellei kyseessä ole puhuja, joka ei itse anna koskaan tilaa muille. Tällaisessa tapauksessa voimme ottaa tilan katkaisemalla toisen puheen napakasti mutta kohteliaasti varsinkin, jos seurueessa on muitakin, joiden tulisi saada sanoa mielipiteensä.

Kun kuuntelet, voit siis osoittaa kuulevasi eleillä, asennolla, nyökkäämällä, inahtamalla, koskettamalla tai muulla vastaavalla läsnä olemisen merkillä. Ellei kuulemasi henkilön tarina ole surullinen, hymyile. Muista sanonta, että meillä on kaksi korvaa, mutta vain yksi suu.

Matt. 12:
18 "Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille.
19 Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla.
20 Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.