Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa. Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta. Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa. Ps. 142:2-3.
Vuonna 1957 riehui ” aasialaiseksi” nimetty influenssa. Sairastuin siihen. Toivuin hyvin. Kolme viikkoa kului. Äkisti kuin salama taivaalta sain päänsäryn. Kipua en osaa sanoin kuvailla. Kuume kohosi yli 42 asteen, elohopea kuumemittari ei enää mitannut, vaan rikkoutui. Tuolloin lääkäri kävi potilaiden kotona, ja niin tuolloinkin lääkäri haettiin kotiini. Lääkärin kuumemittari hajosi. Muistikuva on, että huusin, ” minä kuolen.” Lääkäri poistui äitini kanssa keittiöön ja lääkäri sanoi äidilleni.” Annan tämän lääkkeen, ja jos se ei 20 minuutin kuluessa laske kuumetta, niin tämä tytär menehtyy.” Lääkäri antoi tabletin ja ojensi vesilasin…nielaisin lääkkeen. 20 minuuttia kului. Kuume alkoi laskea ja päänsärky helpotti. Pian olin jälleen leikkimässä.
Minkä vuoksi otan edellä olevan tilannekuvauksen tähän. Psalmin kirjoittaja sanoo: ” Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa.” Kovassa kivussa oleva huutaa. Kovassa hädässä oleva huutaa. Fyysinen- tai psyykkinen kipu voivat lamauttaa voimat, niin ettei enää jaksa huutaa. Kuuluu vain hiljainen valitus.
Huuto Jumalan puoleen voi olla huokausta. Avuntarvitsija on niin voimaton, ettei jaksa enää muodostaa sanoja, vaan huokailee…
Herra, sinua minä huudan avukseni. Minä sanon: sinä olet turvani, minun perintöosani elävien maassa. Kuule, kuinka vaikeroin, en jaksa enää! Ps. 142:6-7.
Valittaminen ja vaikeroiminen ovat avunpyyntöjä. Näitä voi sanoa raamatullisiksi avunpyynnöiksi. Rukousta. Kuten publikaani, joka löi rintaansa ja sanoi.” Herra ole minulle syntiselle armollinen.” Publikaani oli nöyrä ja eikä puolustellut itseään, vaan tunnusti olevansa syntinen ja tarvitsi armoa. Jumala haluaa, että olemme Hänelle rehellisiä ja vilpittömiä. Jumalan edessä emme voi teeskennellä, eikä näytellä, koska Hän näkee ja tuntee meidät paremmin kuin osaamme kuvitella. Häneltä ei mikään ole salattua. Jumala ei tarvitse meidän siirappisen kauniita lauseita. Hän ei kaipaa sokerikuorrutteista ylistystä…vaan vilpitöntä nöyrää sydäntä, joka kaipaa Jumalan apua ja hoitoa.
Uskon, että tälläkin hetkellä on suuri määrä ihmisiä, jotka valittavat ja vaikeroivat. On kyselijöitä, onko Jumala olemassa, koska ei vastaa avunpyyntöihin? Mikä sellainen Jumala on, joka sallii kärsimyksiä ja ongelmia? Jumala, vastaa kysymykseen.
”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:
vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.” Jes. 59. 1 -2.
Kärsimyksien tarkoitus on viedä meitä lähemmäksi Jumalaa ja huutaa Häntä avuksi. Jumala haluaa, että näemme oman syntisyytemme ja pahat tekomme. Hänen hyvä tahtonsa on, että jokainen menee itseensä ja tutkii itseään. Meidän jokaisen on nähtävä oma syntisyytemme. Olemme kaikki syntisiä Jumalan edessä ja tarvitsemme armoa. Ihmiset peittävät Jumalan kasvot synneillään, niin, ettei Jumala kuule rukouksia.
Herra on armollinen ja laupias. Hän haluaa, jokaisen ihmisen tekevän mielenmuutoksen. Jos teemme vilpittömästi mielenmuutoksen ja kunnioitamme Jumalan sanaa, niin kuin se on Raamattuun kirjoitettu. Jumala rakkaudessaan armahtaa ihmistä ja ihmiskuntaa.
Hän halaa saada olla ihmiselle armollinen ja Hän haluaa pelkästään hyvää. Jumala rakkaudessaan uhrasi Poikansa Jeesuksen ristillä, että ristin uhrityön ansiosta jokaisella on mahdollisuus päästä armoistuimen luokse ja saamme syntimme ja pahat tekomme anteeksi. Jeesuksen ristillä vuotanut veri pesee syntiset ihmiset luntakin valkeammaksi. Veren kautta pääsemme armon avarille laineille ja Kristuksen valoon.
”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Ps. 50:15.
Avun saatuamme, Jumalan yksin ansaitsee kiitoksen ja kunnian, sekä kunnioituksen. Hän on kaiken kiitoksen ja ylistyksen arvoinen. Hän on meidän ylin auktoriteettimme.
”Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun. Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.” Ps. 30:12-13.
Saamme vilpittömästi tuoda kaikki murheemme ja kipumme ja ahdistuksemme Herralle. Hän mielellään kuuntelee ja auttaa vilpitöntä lastaan. Olemme Jumalan luomia ja miksi Hän ei luotujaan auttaisi? Tämä on kristittyjen etuoikeus. Meillä on Jumala, joka auttaa ja kuolemasta vapauttaa. Kristukseen uskovalla on tulevaisuus ja toivo. Saamme, yksin uskosta, yksin armosta, Golgatan työn ansiosta, uskoa, että Hän, joka meissä on aloittanut hyvän työnsä, vie sen hyvään päätökseen.
Jos, kaipaat päästä Jumalan yhteyteen ja saada syntisi anteeksi, niin polvistu ristin juurelle ja pyydä Kristusta elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi. Hän tahtoo pelastaa sinut ja ottaa omakseen. Armo kuuluu sinulle, joka tunnet olevasi syntinen ja haluat vilpittömästi lähteä Kristuksen seuraajaksi.
*) ” Käännä katseesi Jeesukseen / ja hiljenny Herrasi etehen. / Siinä rakkauden Herran Jeesuksen / saa syntinen omakseen.
Suuntaa mielesi Jeesukseen / ja syvälle armonsa syvyyteen. / Sinä turhaks näät kaiken turhuuden / eessä Jeesuksen suuruuden.
Eessä Jeesuksen pyhyyden / nyt ylistän, rukoilen kiittäen. / Jälleen palvoen luona Jeesuksen / tahdon viipyä hetkisen.” Aamen.
*) Melodia:
Helen Howarth Lemmel 1918
Teksti:
Helen Howarth Lemmel 1918
Siionin kanteleeseen tulovuosi:
1999
Tekijänoikeudet
Melodian ja tekstin © Singspiration inc.
