Herran pelko

[rita4]

Veli B. Henry

Unohdettu käsite?

Raamatun mukaan rakkaus ja pelko ovat elämäämme eniten hallitsevia vaikuttimia. Rakkaus ja pelko ovat usein toistensa vastakohtia. Tämä on seurausta pelkästään Eedenin puutarhassa tapahtuneesta syntiinlankeemuksesta. Syntiinlankeemus teki rakkaudesta hyvin itsekeskeisen asian, joka ei ilmennä ihmissuhteissa yleensä mitään muuta kuin halua mielihyvän tyydyttämiseen. Pelko sen sijaan oli tarkoitettu alunperin ihmiselle tarpeelliseksi tunteeksi, mutta sekin on vääristynyt epäilykseksi tai kauhistukseksi. Olemmekin tottuneet pitämään pelkoa yksinomaan vahingollisena tuntemuksena.

Yksi Jumalan tärkeimmistä päämääristä uskovan elämässä on palauttaa kohdalleen se, minkä Saatana on vääristänyt tai suistanut raiteiltaan. Jumalan tavoitteena on myös oikean rakkauden ja oikean pelon synnyttäminen meidän sydämiimme. Pelon suhteen on välttämätöntä, että Jumala saa repiä kaiken väärän pelon juurineen pois meidän elämästämme. Juuri tästä on kysymys, kun Raamattu toistuvasti kehottaa meitä: "Älkää pelätkö". Tämä kehotus on mainittu Raamatussa 365 kertaa. Siitä riittää yksi kerta kullekin vuoden päivälle.

Paavalikin vakuuttaa Timoteukselle, että" Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen" (2. Tim. 1:7). Pelkuruuden henki vie meiltä ilon Herrassa ja lamaannuttaa muutenkin kristillisyytemme. Tällainen pelko täytyy hävittää ja sen tilalle täytyy saada oikeaa pelkoa, joka koituu siunaukseksi.

Jeesuksessa voimme nähdä kaikki inhimilliset ominaisuudet täyteydessään. Hänessä myös rakkaus ja viha olivat läsnä alkuperäisessä ja oikeassa muodossaan. Jesaja ennusti: "Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki" (Jes. 11:2). Hebrealaiskirjeen kirjoittaja todistaa samasta asiasta: "Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden" (Hebr. 5:7). Nämä kohdat puhuvat pelosta, jota mekin tarvitsemme. Tähän pelkoon Raamattukin kehottaa meitä toistuvasti. Lue Saarnaaja 12:13 ja 1. Piet. 2:17. Raamattu ei ainoastaan kehota meitä Herran pelkoon, vaan käskee meitä siihen ja muistuttaa meitä siitä. Jobin kirja, Psalmit ja Sananlaskut puhuvat siitä, että Herran pelko on viisauden alku. Herran pelko on viisauden korkein aste.

Psalmeissa Herran pelko yhdistetään siunauksiin ja onneen. Psalmi 128 puhuu esimerkiksi siitä, millainen onni Herraa pelkääväisillä on kodeissaan. Tämä psalmi puhuu oikeastaan kahdesta eri lupauksesta, jotka koskevat Herraa pelkääviä. On olemassa henkilökohtainen, tätä hetkeä koskeva lupaus ja julkinen, tulevaisuutta koskeva lupaus.

a) Tätä hetkeä koskeva lupaus (jakeet 2 ja 3). "Onnellinen sinä, sinun käy hyvin". Tässä puhutaan aviollisesta onnesta ja turvallisuudesta. Kun kolmas jae puhuu viiniköynnöksen hedelmällisyydestä, siinä ei tarkoiteta lasten synnyttämistä, vaan kaikkea sitä, mikä kodissa tuottaa iloa ja onnea. Jakeen todellinen sisältö voidaan ilmasta sanoilla: "talon sydämessä" pitäisi näkyä Jumalan todellisen siunauksen. Herraa pelkäävä ihminen saa kokea kotonaan tarpeittensa täyttymyksen. Hänen lapsensa ovat lisäksi kuin öljypuun vesat. Toisaalla kerrotaan, että öljypuu saa ihmisen kasvot loistamaan (Ps. 104:15). Psalmi kuvaa tilannetta, jossa lapset tuottavat runsaasti iloa vanhemmilleen. Iloisia kasvoja perhepiirissä, pöydän ympärillä - kuinka kaunis kuva ihmisen henkilökohtaisesta onnesta.

b) Tulevaisuutta koskeva lupaus (jakeet 5 ja 6). Näissä jakeissa puhutaan julkisesta ja tulevasta tilanteesta, mutta nekin alkavat henkilökohtaisella siunauksella: "Siunatkoon Herra sinua Siionista". Jatkossa puhutaan seurakuntaan kohdistuvasta siunauksesta. "Sinä saat kaikkina elinpäivinäsi nähdä Jerusalemin onnellisena". Mikä vielä enemmän, siunaus ulottuu tulevaisuuteen: "Saat nähdä lastesi lapset". Kun ajattelemme tätä psalmia kokonaisuutena, huomaamme, kuinka se kattaa ihmisen koko elämän, tämän hetken ja tulevaisuuden. Psalmi puhuu onnellisuudesta, joka on Pysyvää eikä ohimenevää.

Mikä on tällaisen onnen salaisuus? Olet varmaan huomannut, että kun Raamattu lupaa henkilökohtaisia tai tulevaisuutta koskevia siunauksia, se puhuu aina ennen lupausta siitä, minkä seurauksia lupaukset ovat. Psalmissa 128 tämä salaisuus löytyy ensimmäisestä jakeesta: "Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä". Ja sitten seuraavissa jakeissa puhutaan niistä siunauksista, joita Herran pelko tuo tullessaan. Jae 4 vakuuttaa vielä: "Katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää". Onnen salaisuus ei ole olosuhteissa eikä toisissa ihmisissä. Kaikki on kiinni siitä, pelkäänkö Herraa.

"Autuas on jokainen". Psalmi puhuu hyvin henkilökohtaisesti. "Näin siunataan mies (kuka tahansa ihminen), joka Herraa pelkää". Jos koen olevani epäonnistunut tai epäkelpo, en löydä ratkaisua ongelmaani olosuhteista tai ihmisistä. Minun on etsittävä ratkaisua itsestäni. Onnen salaisuus on siinä, miten elämme. Psalmin 128 ensimmäinen jae kutsuu meitä pelkäämään Herraa ja sitten vaeltamaan hänen teillänsä. Herran pelon tulee näkyä siten, että olemme kuuliaisia hänelle.

Jae 4 puhuu kuitenkin pelkästä pelosta. Todellinen Herran pelko tuottaa aina Jumalan tahdon mukaista elämää. Sen sijaan ulkoisesti Jumalan tahdon mukainen elämä ei välttämättä takaa sitä, että pelkäämme Herraa. Siksi psalmin kirjoittaja haluaa korostaa pelon tärkeyttä. Jumalan pelkääminen tarkoittaa Jumalan suuruuden ja pyhyyden tunnustamista ja kunnioittavaa luottamusta Jumalaan. Tämä on pelkoa, joka ajaa väärän pelon pois elämästämme. Se on viisauden alkua ja se on yksi hengellisen todellisuuden salaisuuksista.

Herran pelko kuuluu asioihin, jotka ansaitsevat huomiomme. Käytännössä on kuitenkin epätavallista, jos kuulemme kymmenentuhatta rakkaudesta kertovaa saarnaa kohden edes yhden, jossa puhutaan Herran pelosta. Onko Herran pelko unohdettu käsite? Herättääkö käsite "Jumalaa pelkääväinen" samaa kunnioitusta ja ihailua, mitä se joskus on saanut osakseen? Mikä tahansa tilanne onkin, on varmaa, että Herran pelko on yksi Raamatun keskeisistä teemoista.

Seuraavassa muutamia raamatunkohtia, joissa puhutaan Herran pelosta:

1) Herran pelon määritelmiä:

Job 28:28; Ps. 19:10; Snl. 1:7; 8:13; 9:10; 14:27; 15:33.

2) Kehotuksia Herran pelkoon:

5. Moos. 10:12; Joos. 4:24; Job 13;11; Ps. 2:11; 76:8; 130:4; Jer. 10:7; Hebr. 12:28; Ilm. 14:7; 15:4.

3) Käskyjä Herran pelkoon:

3. Moos.19:14; 5. Moos. 4:10; 6:2; 28:58; Joos. 24:14; 1. Sam. 12:14; 2. Kun. 17:38; 1. Aik.16:30; Ps. 2:11; 33:8; Snl. 3:7; 23:17; 24:21; Saarn. 5:6; 8:12; 12:13; Jes. 8:13; Room.11:20; Ef. 6:5; Fil. 2:12; Kol. 3:22; 1. Piet. 2:17; Ilm. 14:7.

4) Herran pelon tuoma siunaus:

Ps. 15:4; 25:14; 31:20; 33:18; 60:6; 61:6; 85:10; 103:11; 111:5; 112:1; 145:19; 147:11; Snl. 10:27; 14:26; 15:33; 19:23; 22:4; Saarn. 8:12; Mal. 3:16; 4:2; Luuk. 1:50; 2. Kor. 7:2; Ilm.11:18.

Herran pelon olemus

Herran pelko on kunnioitusta. Ymmärrämme sanan sisällön oikein, kun ajattelemme raamatunkohtia, jotka puhuvat vanhempien kunnioituksesta. Todellisuudessa vanhempien kunnioittaminen alkaa kuitenkin olla katoava ilmiö maailmassa. Kunnioitus vanhempia kohtaan puuttuu, koska kunnioitus Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan on kadonnut.

Syynä tähän on se, että ihmiset ovat heittäneet Raamatun syrjään ja tehneet tilalle uusia jumalia. Ihmiset tavoittelevat jumalia, jotka sopivat heidän ajatuksiinsa ja "joihin he voivat uskoa". Yleensä tällaista Jumalaa ei tarvitse pelätä. Kristittyjen keskuudessa tällainen Jumalan pelon puute on hyvin hälyyttävää.

Muistatko kertomuksen liitonarkin paluusta Israelin maahan (1. Sam. 6)? (viite 1) Mikä ilo valtasikaan Beet-Semeksessä nisua leikkaamassa olleet miehet, kun he näkivät liitonarkin tulevan kahden lehmän vetämänä filistealaisten maasta. Nisunleikkaajat uhrasivat lehmät heti Herralle. Kun arkki oli aikoinaan viety pois, oli vaikuttanut siltä, että sitä ei saada koskaan takaisin. Nyt seitsemän kuukauden kuluttua poisviemisestä se kuitenkin ilmestyi israelilaisten keskelle.

Jumalan arkki tuli filistealaisten luota pelkästään lehmien vetämänä, ilman minkäänlaista ihmisen apua. Jumala haluaa osoittaa meille, että mahdottomatkin asiat ovat mahdollisia, kun luotamme häneen ja turvaudumme häneen rukouksessa. Meidän täytyy kuitenkin olla varuillamme, sillä saatamme kohdella pyhiä asioita myös väärin. Tämä tulee esille, kun luemme eteenpäin kertomusta Beet-Semeksen miehistä. Emme tiedä, mikä oli syynä, mutta joka tapauksessa miehet olivat tehneet jotakin väärin Herra kohtaan, kun he olivat katsoneet arkkia (jae 19). Jumala rankaisi näitä miehiä, jotka hetkeä aikaisemmin olivat iloiten uhranneet Herralle. Kenties miehet ihmettelivät, miksi Jumala ei rankaise filistealaisia arkin ryöstämisestä. Itse asiassa Jumala oli kuitenkin jo rankaissut filistealaisia.

Arkki vaati kunnioitusta, mutta siihen ei saanut kajota. Beet-Semeksen miehet saivat maksaa kovan hinnan siitä, että eivät osanneet olla oikealla tavalla Jumalan edessä. Tämä on tärkeä kertomus meille kaikille. Kun opimme tuntemaan Jumalan armoa ja ihmeitä, saatamme tulla välinpitämättömiksi hänen pyhyyttänsä kohtaan. Meidän tulee palvella Herraa pelolla ja iloita vavistuksella.

Raamatun Jumala ansaitsee meidän kunnioituksemme. Kunnioitus tulee näkyviin Jumalan ylistämisessä. Johannes puhuu Ilmestyskirjassa (luku 15) niistä, jotka ovat voittaneet ja jotka veisaavat Mooseksen ja Karitsan virttä ja sanovat: "Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi"? Tämän virren veisaajat pelkäsivät Jumalaa ja ylistivät hänen nimeään.

Ylistyksemme on aitoa vasta, kun sydämemme tulvii kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Aito ylistys on siis yksi osoitus Jumalan pelosta. Toinen osoitus siitä on kuuliaisuus. 1. Moos. 22:12 on ensimmäinen kohta Raamatussa, jossa viitataan Jumalan pelkoon. Kohta kertoo Aabrahamin kuuliaisuudesta, kun hän oli valmis uhraamaan lisakin. "Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa", sanoi Herran enkeli Aabrahamille. Ei ole ollenkaan yllättävää, että Jumalan pelko liittyy läheisesti kuuliaisuuteen Jumalan sanaa kohtaan. Voimme kiteyttää käsityksemme Jumalan pelosta toteamalla, että se on kunnioitusta, joka ilmenee ylistyksenä ja kuuliaisuutena.

Jumalan pelon perusta

Ilmestyskirjan 15. luku tuo esiin myös Jumalan pelon perustan. Jumalaa tulee pelätä hänen itsensä takia. Käsityksemme Jumalasta määrää myös ajatuksiamme Jumalan pelosta. "Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi", veisaavat pedon voittajat Ilmestyskirjassa (15:4).

Virressä tunnustetaan Jumalan auktoriteetti ja suuruus. Jumalaa kutsutaan "Herraksi Jumalaksi" ja "Kaikkivaltiaaksi" ja "kansojen kuninkaaksi" (jae 3). Jumalan suuruus tuli ilmi myös Jeesuksessa, kun "suuri pelko valtasi" opetuslapset sen jälkeen, kun Jeesus oli tyynnyttänyt myrskyn (Mark. 4:41).

Jumalaa kutsutaan Ilmestyskirjan virressä myös pyhäksi. Sananlaskuissa (9:10) Herran pelko yhdistetään Pyhimmän tuntemiseen.

Jumalan pelko lähtee siitä, mitä Jumala on, mutta myös siitä, mitä Jumala on tehnyt. "Vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi...kuka ei pelkäisi...sinun nimeäsi" (Ilm. 15:3). Suurin Jumalan teoista on tietenkin se, että hän on lunastanut meidät. Jos samastumme niihin, jotka olivat Jeesuksen ristin luona Golgatalla, emme lainkaan ihmettele, että he pelästyivät suuresti (Matt. 27:54).

Jumalan pelon puuttuminen johtaa helposti siihen, että teemme vain sitä, mitä haluamme. Naadab ja Abihu olivat Aaronin poikia ja Israelin pappeja, mutta toivat silti ensimmäisessä papillisessa toimessaan vierasta tulta Herran eteen (3. Moos. 10:1-2). (Edellisen luvun viimeisessä jakeessa kerrotaan, kuinka tuli lähti Herran tyköä ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta. Alttarilla olevan tulen ei pitänyt koskaan sammua [3. Moos. 6:12-13].) Toisaalta voimme lukea, että pappien piti tehdä kaikki juuri niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. Naadab ja Abihu tekivät syntiä ja saivat rangaistukseksi kuoleman. Naadabin (nimi tarkoittaa "vapaamielistä") ja Abihun tarina osoittaa meille, että kaikki tavat palvella Jumalaa eivät kelpaa Jumalalle. "Jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa" (Joh. 4:24). Jumalan kunnioituksen täytyyasua sydämissämme eikä vain huulillamme (Jes. 29:13). Jumalan ratkaisu Naadabin ja Abihun kohdalla tuntuu kohtuuttomalta, mutta Ananiaalle ja Safiralle kävi Uudessa testamentissa samalla tavalla (ks. Apt. 5:1-11). Molemmissa tapauksissa seurakunta oppi, että sen täytyy olla ja toimia Jumalaa varten eikä päinvastoin.

Jumalan pelon seuraukset

Kun mietimme, mitä Jumalan pelko vaikuttaa meidän elämässämme, huomaamme ensinnäkin, että se varjelee meitä synniltä. Paavali puhuu Jumalan pelon puutteesta siteeraamalla psalminkirjoittajaa: "...ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä" (Room. 3:18). Ei ole lainkaan yllättävää, että Raamattu puhuu Jumalan pelosta suojamuurina pahaa vastaan (ks. Snl. 3:7; 8:13; 16:6). Herran pelko antaa meille halua ja voimaa taistella moraalisen ja hengellisen puhtauden puolesta. "Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa" (2. Kor. 7:1).

Lisäksi Jumalan pelko ohjaa suhteitamme ja suhtautumistamme eri asioihin. Etesolaiskirjeessä on jakso, joka puhuu lähes kaikista mahdollisista ihmissuhteista kotona tai työelämässä. Paavali aloittaa aiheen sanomalla: "Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa" (Ef. 5:21, ks. myös Kol. 3:22). Kun Herran pelko saa hallita elämäämme, kaikki ihmissuhteet asettuvat kohdalleen. Kun pelkäämme Herraa, meidän ei tarvitse pelätä ketään eikä mitään muuta. Mahtavana esimerkkinä tästä olivat heprealaiset kätilövaimot, joista kerrotaan 2. Mooseksen kirjan alussa. Faarao oli määrännyt, että kaikki israelilaisten poikalapset piti surmata, mutta kätilövaimot eivät totelleet määräystä, koska he pelkäsivät Jumalaa (ks. 2. Moos. 1:15-21 ).

Kolmanneksi Herran pelko tuo meille Jumalan siunauksen. Herran pelon kautta pääsemme osallisiksi kaikkineen suurimmista Raamatun lupaamista siunauksista. "Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät" (Ps. 25:14). Suuri hyvyys on talletettu Herraa pelkääväisille (Ps. 31:20).

Herran pelko ei vie meitä lain tai ihmisten orjuuteen, vaan todelliseen vapauteen tehdä sitä, mikä on hyvää ja mikä on oikein eli siihen, mikä on mieluista Jumalalle ja parasta meille. Herran pelko poikkeaa täysin kaikista niistä peloista, jotka saavat alkunsa jostakin muusta kuin Jumalan Hengestä. Vapaus, josta maailman ihmiset puhuvat, on vain ilmausta heidän orjuudestaan, vaikka vain hyvin harvat ovat valmiita tämän myöntämään.

Jumalan pelko oli hyvin luonteenomaista Nehemialle. Koska Nehemia antoi Herran pelon hallita elämäänsä ja tekojansa, hän ei säikähtänyt niitä, jotka pyrkivät estämään Jerusalemin muurien uudelleen rakentamisen. Jatkuvan pilkan (ks. Neh. 4:3) ja panettelun (Neh. 6:1-9) alla monet muut olisivat jättäneet työn sikseen. Mutta Nehemia näki kaiken vastustuksen keskellä Israelin Jumalan, sen, jota hän pelkäsi enemmän kuin mitään muuta.

Jo toimintansa alkuvaiheessa (1:5) Nehemia sanoi Jumalasta: "...sinä suuri ja peljättävä." Myöhemmin (5:9) hän nuhteli Jerusalemin ylimyksiä ja esimiehiä sanomalla: "Teidänhän tulisi vaeltaa meidän Jumalamme pelossa". Nehemia myös kieltäytyi tekemästä joitakin asioita, koska "minä pelkäsin Jumalaa" (5:15). Hän asetti linnanpäälliköksi Hananjan, "sillä hän oli luotettava mies ja pelkäsi Jumalaa enemmän kuin moni muu" (7:2).

Jumalan pelko antoi Nehemialle voimaa ja tyydytystä (ks 8:10). Jumalan pelko auttoi häntä kohtaamaan kaikki mahdolliset vastoinkäymiset. Jumala oli antanut Nehemialle tehtävän (2:12), mutta tämän tehtävän toteuttaminen yritettiin tehdä tyhjäksi seitsemän eri kertaa kateuden (2:10), pilkan (2:19), halveksunnan (4:1-3), vehkeilyn (4:7,8), ristiriitojen (5:7-12), salajuonien (6:5-7) ja soluttautumisen (13:4-9) avulla. "Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu" (Snl. 29:25). Jumalan pelko saa sinut liikkeelle ja tekemään jotakin, mitä Paavali kirjoitti galatalaisille: "Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija" (Gal. 1:10).

--------------------------------------------------------------

1. Liitonarkki puhui Jumalasta. Arkin sisällä oli Jumalan pyhä laki, ilmaus pyhän Jumalan luonteesta. Arkki puhui myös siitä, mitä Jumala oli tehnyt. Arkin päälle armoistuimesta kohoaviksi oli tehty kaksi kerubia, joiden kasvot oli käännetty armoistuinta kohti. Ensimmäisen kerran luemme kerubeista 1 .Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa, kun Jumala asetti miekkaa kantavat kerubit Eedenin puutarhan itäpuolelle vartioimaan elämän puun tietä. Arkkiin tehdyillä kerubeilla ei kuitenkaan ollut miekkaa ja niiden silmät katsoivat kiinteästi armoistuinta, vuodatettua verta kohti. Veri vei heiltä kaiken huomion. Jumala oli tehnyt jotakin uutta. Hän oli tehnyt jotain sellaista, joka oli asettanut hänen vihansa ja luonut jatkuvan yhteyden ihmiseen. Taivaan palvova katse on kiinnitetty ikuisiksi ajoiksi teurastettuun karitsaan. Niille, jotka ylistävät Jumalaa arkin edessä, arkki ei ollut osoituksena ainoastaan Jumalasta ja Jumalan sovitustyöstä, vaan myös siitä, mitä Jumala vaati ihmisiltä. Jos kysymme, mitä hän vaatii meiltä, on vastaus kaksijakoinen. Hän edellyttää, että pysymme hänen yhteydessään Kristuksen veren varassa. Lisäksi hän edellyttää, että ymmärrämme, että meidät on kutsuttu pyhään elämään. Tästä käsin meidän tulee vaeltaa. Näky ei saa sammua, vaan sen tulee vahvistua. Vaeltakaamme uskossa ja kuuliaisuudessa, ristin välittömässä läheisyydessä.

[rita4]

Mietin, mitä on oikeasti; Herran pelko? Ja miksi siitä ei enää haluta puhuttavan missään jumalanpalveluksessa tms, puheessa..? Onko se pelottelua? Vaiko tuomion julistamista toisille? Emmekö me 2000 luvun uskovat, tai uskomattomatkaan enää kuin tarvitse opetusta Herran pelosta ja sen tärkeydestä jokaiselle ihmiselle, mutta varsinkin uskoville? Näinkö?

Mutta ihmispelko taas valtaa alaa ja tarve miellyttää ihmistä. Muttei välttämättä kuitenkaan; miellyttää Jumalaamme? Pelkäämme sairautta, vaikeuksia, ihmisuhteen katkeamista, onnettomuutta, sotaa, tauteja, ja montaa muutakin asiaa. Pelkäämme ehkä kuolemaakin ja tahdomme elää vielä kauan, kokea onnea, iloa, rauhaa, terveyttä, rakkautta, tms.. Mutta missä on Jumalan pelko sydämistämme? Minunkin sydämestäni? Onko sitä?

Jumalan pelkohan on; Hänen kunnioittamistaan! Ja kun me tahdomme kunnioittaa, arvostaa, rakastaa Jumalaamme, niin silloinhan me myöskin tahdomme kuin suostua tottelemaan Häntä, sekä Sanaansakin ja nöyrtyä ylhäisyydestämme, ylpeästä luonteestamme ja lihamme tahdostakin luopua. Vai tahdommeko? Tarvitseeko ja sitäkö Isä Jumala meiltä omiltaan odottaa, toivoo?! Kyllä!

2. Kor. 5:
1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.
10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

11 Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

Halusin laittaa tuon Raamatun paikan meille tähän ja toivonkin, että; se laittaisi sinutkin miettiin omaa suhtautumistasi Jumalaamme ja Hänen Sanaansa, tahtoonsa, niin kuin se on alkanut yhä enenevässä määrin puhua jopa minunkin heikon vaeltajan sydämelle; kehottaen pelkäämään vain ainoastaan Jumalaa, eikä ihmistä, joka voi puhua pahaa, loukata, tms.. Mutta Jumala voi hukuttaa meidät helvettiin. Eikö se ole paljon pahempi juttu, kuin suutaan louksuttavat ihmiset/uskovat sisaret tai veljet, jotka koittavat painaa mielesi maahan, puhua sinusta oman näkemyksensä mukaista tietoa muillekin, ja saada sinut mustamaalattua mahdollisimman monien silmissä. Mutta he eivät voi kuitenkaan hukuttaa sanoillaan sinua helvettiin, vaan vain olla jopa vihollisen apurina, jottei: työsi, jonka sait Herraltasi onnistuisi, etenisi, vahvistuisi, ..Mutta, sen minkä Herra Jeesus on jo sinussa aloittanut (työnsä), niin kuule ei ne sua voi tallata jalkoihinsa, tuhota, pilata työtehtävääsi. He voivat vain ehkä hiukan hidastaa asioita, mutta Eivät estää, ei koskaan..Siitä Herrasi kyllä pitää huolen!

Älä heitä pelkää! Vaan pelkää vain ja ainoastaan Jumalaa ja katso rohkeasti noihin, joiden sydän on pimeys saanut uskomaan olevansa sinua hurskaampia ja parempia Isäsi silmissä. Ei he päätä; millainen olet, koska he eivät pysty näkemään sydämeesi, niin kuin Jumala sinut näkee ja tuntee. Katso vain yksin Ristille ja Jeesukseen ja kiitä, kun Hän on kanssasi ja tuntee sinut ja tahtoo vahvistaa sydäntäsi, sekä antaa sinulle tehtäviään: saadaksesi olla sellaisena kuin nyt oletkin (yrittämättä itse muuttaa itseäsi; Anna Herran Hengen muuttaa sinua Isän tahdon mukaisesti) Herran käytössä ja käytettävissään.

Laitan vielä tuon tutun Raamatunpaikan rohkaisemnaan juuri Sinua vainottu ja pilkattu, peloteltu uskova sisko, tai veli. Pysy Jeesuksen omana ja lähellä veristä ristiä; joka ikinen elämäsi päivä ja hetki, niin pelastat sielusi ja sinua kuulevienkin sielut kadotukselta ja harhaan menneiltä opettajilta.

Matt. 10:
17 Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat;
18 ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille.
19 Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.
20 Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.

21 Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.
22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
23 Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.

24 Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä.
25 Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!
26 Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

27 Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.

28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
29 Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
30 Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.
31 Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.