Hyvä puu tekee hyvää hedelmää

[rita4]

Mirjami Huhtilainen

Jeesus sanoo: "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. " (Joh. 15: 1-8)

Jeesus itse valitsi opetuslapsensa, että he menisivät ja kantaisivat hedelmää. Tänäkään päivänä kukaan ei voi tulla hänen tykönsä, ellei Isä häntä vedä. Sitä, joka hänen tykönsä tulee, hän ei työnnä luotaan pois.

Meidät on oksastettu jaloon viinipuuhun

Monta kertaa meistä tuntuu, että meissä ei näy hyvää hedelmää. Joskus yritämme itse tehdä sitä. Aito Hengen hedelmä kasvaa itsestään, kun olemme oksastettuina elävässä viinipuussa. Tahdomme olla kerran perillä Jeesuksen luona. Siksi me valvomme ja rukoilemme niin kuin Herra Jeesus meitä kehotti.

"Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä, sillä monta tulee minun nimessäni. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä." (Matt. 7:15-17)

Että he yhtä olisivat

Tänä päivänä puhutaan myös paljon siitä, että he yhtä olisivat. Emme voi yhtyä kuitenkaan maailman henkeen emmekä mihinkään maailmallisuuteen. Uskonnollisuus pukeutuu helposti hengelliseen kaapuun. On vain ulkoista muotomenoa, toimintaa ja ohjelmaa. Pelastumme yksin armosta, mutta siihen kuuluu parannuksen tekeminen ja kuuliaisuus. Näistä ei puhuta nykyään paljoa.

"Joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Kun tulimme uskoon, kävimme uskovien kasteella ja halusimme täyttyä Pyhällä Hengellä. Nyt kuitenkin olemme yhtä niden kanssa, jotka uskovat, että lapsikaste pelastaa. Ekunemiassa hyväksymme vieraan evankeliumin. Kannattaa itse ottaa selvää, mihin se johtaa loppujen lopuksi.

Valvokaa!


Uskova on oksastettu Kristukseen

Meidän on valvottava tässä asiassa. "Mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?" On tärkeää, että itse luemme ja tutkimme Jumalan Sanaa ja rukoilemme päivittäin. Sanassa kysytään, löytyneekö maan päältä uskoa, kun Jeesus tulee.

Kun kuljemme valvoen, saamme kuulua siihen laumaan, jota itse Herra Jeesus, Hyvä Paimen, johdattaa. "Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni." (Joh. 10: 26,28)

Ulkopuolella maailman leirin

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut."(Joh. 15:12) Jeesus osoitti, että hänen omansa joutuvat kulkemaan ulkopuolella maailman leirin.

" Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.

Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.

Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt." (Joh. 15: 19-21)

Pysykää lujina!

Monet eksytysten aallot kulkevat kirkkojen keskellä. Ne, jotka haluavat pitää kiinni Jumalan Sanasta sellaisenaan, joutuvat syrjittäviksi ja parjattaviksi jopa seurakunnan keskellä.

Herra puhdistaa seurakuntansa ja yhdistää omansa. Hän tahtoo korjata ja eheyttää rikkoutuneet oksat. Hän oksastaa uudellen, läkitsee, parantaa.

" Ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman", ja ne, " jotka häneen katsovat, säteilevät iloa."

Pian uskomme muuttuu näkemiseen. " Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." (Gal. 5:1)

Valona maailmassa

Meillä on vastaus Jeesuksesta tälle hukkuvalle maailmalle. Jeesus antoi meille tehtävän viedä ilosanomaa eteenpäin: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille."

Herra kutsuu meitä rukoukseen. Liha on heikko, ja aina löytyy muuta tekemistä, mutta kun ottaa aikaa, Herra vahvistaa ja auttaa rukoilemaan.

Paljon on armolahjoja, joita hän tahtoisi antaa meille, että olisimme valmiit palveluksen työhön. Näin tämä elämä, uutta luova elämän neste virtaa viinipuusta oksiin, jotka saavat kantaa hyvää hedelmää iankaikkisuutta varten.

[rita4]

Jeesus sanoo: "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. " (Joh. 15: 1-8)

Jeesus itse valitsi opetuslapsensa, että he menisivät ja kantaisivat hedelmää. Tänäkään päivänä kukaan ei voi tulla hänen tykönsä, ellei Isä häntä vedä. Sitä, joka hänen tykönsä tulee, hän ei työnnä luotaan pois.

Aivan ihana tuo Raamatun mukainen vertaus viinipuusta ja sen hedelmistä. Kannanko minä hedelmää, joka näkyy ja maistuu hyvälle? Vai onko hedelmäni kitkerää sekä ruman näköistä, josta ei kukaan edes uskoisi minun olevan Jeesuksen seuraaja, siis uskova? En voi, enkä edes haluakkaan puhua tässä kohdin kuin vain itselleni. Jos yksi sormi näyttäisikin jotakin muuta, niin ne 4 sormea osoittavat itseäni ja siksi minulla ei ole edes halua, tai varaa osoitella muita, vaan ja ainoastaan voin vain tarkistaa asia rukoukseen mennen ja oman sydämeni Jumalani eteen tuoden, paljastaen.

Me saamme kaikki tulla ristinsä [Jeesuksen] juurelle, eteensä, siis, mennä sinne verisen Golgatan ristin juurelle, polvistua siinä ja pyytää Isää osoittamaan ja kertomaan meille, että: Onko meissä Hänen tahtomaansa hyvää hedelmää? Ja jos ei ole, niin: miten asia pitää korjata, eli; "Miten voisimme alkaa kantaa sitä hyvääkin hedelmää elämässämme?"

Se ei onnistu omassa voimassamme, vaikka kuinka päättäisimmekin ja haluaisimme, vaan tarvitsemme siihen Pyhän Hengen apua, johdatusta, neuvoja, joita Hän antaa sieltä Herran sydämeltä. Koska PH aina tahtoo kirkastaa Kristusta Jeesusta.

Olen miettinyt tuota hengen hedelmää ja miten se alkaa näkyä, kuulua, maistuakin uskosta? Uskon, että yksi tärkeä pointti on se, kun tahdomme palvella Elävää Jumalaa, olla Sanalleen, sekä tahdolleenkin kuuliaisia, sekä palvella lähimmäisiämme rakkauden käskyn mukaisesti. Nöyrtyä Herran edessä, etsien kasvojaan/tahtoaan, sekä suostua kuolemaan omalle lihamme tahdolle, sekä antaa anteeksi vainoojillemme, ja niille, joiden takia mahdollisesti masennumme, loukkaannumme, itkemme, petymme, tms. Ja jätämme silloin helposti rukousvartiommekin, jolloin liha alkaa elää, ja ehkä katkeruus, kateus, inho, kiukku, tms.. Jolloin emme siinä tilassa voisikaan olla ystävällisiä, tai kantaa hyvää hedelmää, koska sydämemme on haavoittunut, rikki, murheellinen taii .. mitä vain ikävää.

Toinen ihminen, uskovakin voi loukata meitä niin syvältä, että se kipu ja suuttumus saattaa aiheuttaa meissä sellaista mustuutta, jossa ei valon pilkkeitä juurikaan näy. Sehän on vihollisenkin tahto ja se voikin usein käyttää toista uskovaa aiheuttamaan toiselle uskovalle sen murheen ja satuttaa syvältä, jottei messä todellakaan näkyisi, tai maistuisi Herran työ, rakkaus, anteekisantonsa kantama hyvä hedelmä. Vaan meistä heijastuukin vetäytyminen pois uskovien yhteydestä, kun toisen nälväsy, väärät tai rumat sanansa loukkasi niin syvältä, tai kun sinut tahdotaan erottaa pyhien joukosta ja osoittaa miten väärämielinen olet, kun et alistu srk päättäjien tahtoon ja et suostu heitä tottelemaan, palvelemaan, pelkäämään, sekä: luopumaan siitä minkä Jumala on antanut, näyttänyt, puhunut, johdattanut, tms..

Jeesus ei koskaan työnnä etsivää, kaipaavaa, rikkinäistä, pettynyttä, haavoitettua, loukatuksi tullutta, tms luotaan, ei! Vaan Hän tulee lähelle, lohduttaa, rohkaisee, vahvistaa ja auttaa pääsemään ylitse siitä; mikä murehdutti mielemme. Hän vain odottaa, että: me tulemme eteensä, ja polvistumme eteensä ristin juurelle sekä tahdomme olla avoimia, rehellisiä, sekä tahdomme muuttua ja kuolla kaikesta huolimatta itsellemme ja kestää koetus, vaikka se ois ollut kuinka paha, tosi kova ja kurjakin. Hänessä me saamme avun, voiman ja lohdutuksen ja pystymme jälleen antamanan anteeksi, unohtamaan, sekä menemään eteenpäin uskontiellämme Hänen seurassaan kulkien, ollen. Hän vahvistaa ja puhdistaa meitä, jotta voisimme kantaa sitä hedelmää, joka virvoittaa muitakin kanssamatkaajia ja maailmassakin vielä eläviä, kertoen Jeesuksen rakkaudesta syntinsä tunnustavalle..

Pysykää lujina!

Monet eksytysten aallot kulkevat kirkkojen keskellä. Ne, jotka haluavat pitää kiinni Jumalan Sanasta sellaisenaan, joutuvat syrjittäviksi ja parjattaviksi jopa seurakunnan keskellä.

Herra puhdistaa seurakuntansa ja yhdistää omansa. Hän tahtoo korjata ja eheyttää rikkoutuneet oksat. Hän oksastaa uudellen, läkitsee, parantaa.

" Ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman", ja ne, " jotka häneen katsovat, säteilevät iloa."

Pian uskomme muuttuu näkemiseen. " Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." (Gal. 5:1)

Laitanpa vielä tämän laulun, jota kuuntelen; Maailmamme muuttuu Asko Pollari