Olkoon puheittemme sisältönä ristiinnaulittu Jeesus Kristus

[rita4]

Meeri Auramo

Olen mielenkiinnolla lukenut kirjaa, jossa on haastateltu muutamia ihmisiä siitä, kuinka he ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen. Jokaisen kohdalla –Jumalan sanalla – kuultuna tai luettuna – on ollut ratkaiseva vaikutus. Kun he ovat saaneet kokea elävän yhteyden Herran Jeesukseen, heistä on tullut rohkeita ja innokkaita evankeliumin eteenpäin viejiä. He kertovat, että entiset vihollisetkin voivat olla rakkaita veljiä ja sisaria Jeesuksen tähden. Jumalan sanalla on valtava voima.

Eräänä aamuna Raamattua lukiessani pysähdyin miettimään seuraavia Paavalin sanoja: ”Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.” (Gal.6:14).

Mieleeni tuli heti toinenkin sanan paikka, sekin Paavalin suusta: ”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna."(1 Kor. 2:2)

Kunpa meillä uskovina olisi yhtä suora kurssi kuin Paavalilla!

Jeesus ja Hänen ristinkuolemansa on tärkeintä, mitä täällä ajassa tarvitsemme. Vanha testamentti viittaa lukemattomia kertoja tulevan Pelastajan uhrikuolemaan. Se on Uuden testamentin keskeisin sisältö. Ilmestyskirjassa kerrotaan, että perillä taivaassa ylistetään Karitsaa, joka on teurastettu.

Kun kenelle hyvänsä meistä annetaan tilaisuus julistaa, todistaa tai selittää Raamatun sanaa, olkoon puheittemme keskeisin sisältö ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.

Martti Luther kirjoittaa, ettei omalletunnolle saa saarnata mitään lakia eikä käsille mitään evankeliumia. Ihminen pelastuu ainoastaan uskon kautta Jeesukseen, ei minkään teon kautta. Tekoja tarvitsemme palvellessamme lähimmäisiämme, ei pelastuksen saamiseksi.

Elävässä elämässä huomaamme, kuinka vaikeaa näiden asioiden erottaminen toisistaan on. Tarvitsemme hyvän Jumalan armoa ottaaksemme vastaan täyden syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä.

Taivaan ovella ei ole vastassa Pietari avaimineen. Ratkaiseva asia on, onko nimemme Elämän kirjassa. Jos olemme täällä ajassa tulleet Jeesuksen omiksi, on viimeisellä tuomiolla Vapahtajamme meidän tuomarimme. Hän lausuu meille: "Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti." (Matt. 25: 34)

Vanhan virren sanoin:

Ei teoilla autuutta ansaita voi,
me lahjaksi autuuden saamme.
Siis Herraamme, koska hän elämän toi,
me uskossa turvautukaamme.
Oi Herra, armahda meitä.

Nyt valvomaan rohkaise,
Jumalani, ja oikein suo aikani käyttää,
niin että on öljyä lampussani,
kun maan ääret huuto tuo täyttää:
Nyt Herramme Kristus jo saapuu

Valoisaa Herramme tulon odotusta!

[rita4]

Eräänä aamuna Raamattua lukiessani pysähdyin miettimään seuraavia Paavalin sanoja: ”Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.” (Gal.6:14).

Mieleeni tuli heti toinenkin sanan paikka, sekin Paavalin suusta: ”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna."(1 Kor. 2:2)

Kunpa meillä uskovina olisi yhtä suora kurssi kuin Paavalilla!

Tässä on juuri se ajatus, joka on nyt puhutellut minua ja olen kokenut olevani samalla, kuin Herran puhuttelussa, sekä opetuksessaan asian tiimoilta.

Kuinka paljon on puhetta uskosta, evankeliumista, on erilaisia puhujia, jotka puhuvat Jeesuksesta ja mitä tulee tapahtumaan (jotkut ovatkin jääneet kiinni vain Jeesuksen tulemukseen) mutta se tärkein; Ristin sanoma onkin jäämässä pois, on vain Jeesus nimi; ilman ristin työtään, veren evankeliumia.

Moni haluaa olla suuri julistaja, tai evankelista ja puhua /julistaa milloin mitäkin uninäkyään, tms.. koroittaa ja samalla kuin itseään, miten saa olla Herransa käytössä. On toki hienoa, kun uskova saa ja voi olla Herransa käytössä ( en kadehdi, ehei). Mutta se vaatii nöyryyttä ja totuudessa pysymistä, lihan tahdon kuolettamista, niin ettei tule tarvetta päteä, olla jotakin suurta ja erikoista.. Koska lihamme niin helposti tahtookin olla jotakin, sanoa miten asia on, tai pitäisi olla.. (tunnustan sen löytyneen usein itsestänikin)

Kerskaammeko me Herramme Sanan ja tahdon tuojina: rististä? Vai kerskaammeko siitä, mitä olemme kenties nähneet, tai kuuleet, kokeneet, tms..? Haluammeko olla jotakin parempaa, pyhempää, erikoisempaa kuin muut? Jos näin on, niin silloin ylpeys ja vallanhalu, pätemisen tarve viekin meitä eteenpäin ja risti unohtuu, tai käy kovin köykäiseksi ja kaikki muu mitä koemme tulee tärkeämmäksi, paremmaksi julistaa..

Tässä on vaara kuulijakunallekin, koska evankeiumin ja Raamatun totuus kyllä löytyy, mutta sekaan on tullut muutakin, väärää, lihaa, ristin sanoman hylkäämistä, sekä veren evankeliumi jätetään pois, ja tilalle tulee kaikkea muuta tarpeetonta uskoamme ajatellen, kun meitä kuitenkin kutsutaan kilvoittelemaan uskossamme, jotta saavuttaisimme sen Voittopalkinnon, taivas osuuden kerran kirkkaudessa. Tilalle onkin tullut itsensä Jumalan miehenä, tai naisena koroittaminen, joka ei rakenna yhdebnkään kuulijan uskoa, saa vain mieltymään kaikkeen jännään, tai jopa väärään..

Jeesus ja Hänen ristinkuolemansa on tärkeintä, mitä täällä ajassa tarvitsemme. Vanha testamentti viittaa lukemattomia kertoja tulevan Pelastajan uhrikuolemaan. Se on Uuden testamentin keskeisin sisältö. Ilmestyskirjassa kerrotaan, että perillä taivaassa ylistetään Karitsaa, joka on teurastettu.

Kun kenelle hyvänsä meistä annetaan tilaisuus julistaa, todistaa tai selittää Raamatun sanaa, olkoon puheittemme keskeisin sisältö ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.

Gal. 3:
1 Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

2 Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?

3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?

4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut.

5 Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,

6 samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?

7 Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.

8 Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi".

9 Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.

10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee".

11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta".

12 Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä".

13 Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -

14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.