Rebekka Hyny
Seisoin avantouintilaiturilla, katsellen sulavan jään reunoja. Pumppu pyöritti vettä ja vesi virtasi voimalla jään alle. Mietin, kuinka vesi virtaa siellä jään alla ja koko ajan sulattaa jäätä siinä virratessaan. Kuva alkoi voimakkasti puhua Jumalasta, elävän veden virroista, joista Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumissa:
Joka uskoo minuun, niiin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat. Joh. 7:38
Tämä on hengellinen kuva Pyhästä Hengestä, joka tulee asumaan meihin, kun uskomme Jeesukseen, haluamme alkaa elämään hänen kanssaan. Kuinka monenlaista jäätä, kiveä, meidän sydämemme ympärillä voi ollakaan, niin että koko sydän on kuin kiveä. Jossain syvällä on kaipaus, tässäkö on kaikki, eikö elämällä ole muuta tarjottavaa. Saatan etsiä iloa, lohdutusta, sisältöä monenlaisista, hyvistäkin asioista, mutta lopulta kuitenkin ne jättävät tyhjäksi. Ehkä olen kulkenut Jumalan kanssa jo vuosia, vuosikymmeniä, samaa rataa, kuin kuivaa erämaata aivan kuin Israelin kansa aikoinaan ja uupuneena mietin, missä ovat Jumalan lupaukset elämästä, jospa jo pääsisisnkin taivaankotiin.
Tuo jään alla virtaava vesi, siinä on voimaa, sillä on vaikutusta. Samoin Jumalan Pyhä Henki, elävä vesi, sinussa, minussa, alkaa virrata sisimmässäni, kun vain annan Hänelle luvan. Voi olla monenlaisia esteitä, ehkä sydämeni on kivettynyt katkeruuden, vihan, anteeksi antamattomuuden seurauksena.
Kun Jumala alkaa puhua, se on kaunista, lempeää, mutta lujaa ja tahdon vain sanoa Hänelle: Herra, murra minun esteeni, sulata kivisydämeni, tahdon elää sinussa! Silloin Hän alkaa sulattamaan minua, jää katoaa, olen vapaa!
[Lähde; Selänne lehti nro 15]
Laitan tämän laulun tähän loppuun vielä: Pertti Kallio Sinut Jeesus kohdata tarvitsen
