Nisunjyvän kuolema ja armo

[rita4]

Tero Hokkanen

Jeesuksen elämästä kului huomattavan suuri osa täysin normaaleissa toiminnoissa. Hän ei tehnyt ensimmäisinä 30 elinvuotenaan yhtään ihmettä. Hänen elämänsä ei näyttänyt poikkeavan kenenkään muun elämästä niin paljoa, että edes Hänen veljensä olisivat uskoneet, että Hän on Jumalan voideltu silloin, kun Jeesus alkoi tehdä ihmeitä. Silti Jeesus eli koko tämän ajan tarkoin Jumalan suunnitelmassa ilman yhtäkään syntiä Jumalan täysi mielisuosio koko ajan päällään. Hän kantoi joka päivä ristinsä jo ennen kuin se konkretisoitui Via Dolorosalla.

Ennen kuin Jeesus sai voitelun evankeliumin julistamiseen, Pyhä Henki vei Hänet 40 päivän paastoon ja koviin koettelemuksiin erämaahan. Tuona aikana Jeesus valmistautui kärsimyksissään julistustoimintaan. Me haluaisimme usein saada voitelun Jumalalta, mutta harvemmin olemme valmiit kärsimään ja valmistautumaan tuohon tehtävään niin kuin Jeesus teki. Emme ole kuitenkaan suurempia kuin itse kaiken Mestari. Emme siis voi saada tuota voitelua alistamatta elämäämme Jumalan suunnitelmaan ja siinä kohtaamiimme vaikeuksiin.

Jeesuksen elämän päämäärä ei kuitenkaan ollut ainoastaan elää puhdasta elämää, vihkiytyä Herralle niin, että ihmeet ja merkit seuraavat, vaan, olla uhrikaritsa maailman syntien edestä. Ennen kuin Hän olisi siihen kelvollinen, Hänen tuli alistua kuuliaisuuteen ristin kuolemaan asti ja antaa elämänsä tämän maailman edestä. Nisunjyvän tuli siis kuolla.

Pelastetusta Jeesuksen seuraajaksi

Ennen kuin jatkat tämän kirjoituksen lukemista, ymmärrä, että kun uskot sydämessäsi, että Jumala on Jeesuksen kuolleista herättänyt, ja suullasi tunnustat, että Hän on Herra, sinä pelastut. Jumala ei vaadi muuta pelastaakseen sinut. Voit siis omistaa pelastusvarmuuden ja rauhan Jumalan kanssa.

Jos kuitenkin haluat vihkiytyä Hänen palvelukseensa, sinun tulee ottaa ristisi joka päivä ja seurata Häntä. Silloin olet Hänelle otollinen. Silloin voit myös uskoa, että Hänen suunnitelmansa voi saada sinussa täyttymyksen aina niin pitkälle kuin annat Pyhän Hengen viedä sinua. Ikävä kyllä me ymmärrämme usein väärin Jumalan kutsumuksen. Siksi pyrimme kaikin keinoin eroon rististä, tuosta meille niin tärkeästä asiasta, ja samalla mitätöimme Jumalan suunnitelman näiltä osin. Kuitenkin risti on se väline, jota Jumala käyttää kasvattaessaan ja nöyryyttäessään meitä.

Ristin tie

En ota kantaa siihen, mitä risti konkreettisesti on ja mitä se ei ole, siitä kun on monenlaisia oppeja. Varmasti se kuitenkin on jotain, jota voimme kantaa tai olla kantamatta. Jeesuskin kantoi ristinsä vapaaehtoisesti Golgatalle, ei Hänen tarvinnut mennä sinne omien syntiensä tähden.

Ristin tie ei näytä inhimillisesti loisteliaalta, vaan päinvastoin tappion tieltä. Kun Jeesus riippui ristillä, ei kukaan puolustanut Häntä eikä kukaan julistanut Hänen voittoaan, eivät edes Hänen läheisimpänsä, äitinsä ja opetuslapset. Päinvastoin useimmat heistä olivat paenneet paikalta tai jopa kieltäneet Mestarinsa. Jos Jeesuksen piti kulkea tämä tie sovittaakseen juuri näiden em. poloisten syntien lisäksi niidenkin synnit, jotka Hänet ruoskivat ja ristiinnaulitsivat, kuinka paljon ennemmin meidän, jotka olemme syntisiä, tulee kulkea väärinymmärrysten ja nöyryytysten tie, mikäli haluamme olla todelliseksi hyödyksi kanssaveljillemme ja -sisarillemme.

Et ole yksin

Kun joudut syyttä läheistesi hylkäämäksi ja syyttämäksi, muista, että tämän tien kulki myös Job menetettyään kaiken omaisuutensa ja perheensä, Jeesuksesta puhumattakaan. Muista, ettei Jeesuksesta tuntunut hyvältä, kun ihmiset pilkaten kyselivät, missä on Hänen Jumalallinen voimansa, kun Hän riippui ristillä ja teki kuolemaa. Eikä Jobista tuntunut hyvältä, kun hän kaapi paiseitaan ruukunpalasilla inhimillisesti katsoen täydessä pimeydessä. Tähän nämä miehet kuitenkin joutuivat toteuttaessaan Jumalan tahtoa elämässään. Muista näitä miehiä sinä päivänä, kun olet läheistesikin hylkäämä ja sinulta tivataan, mitä syntiä olet tehnyt, kun elämäsi on joutunut tähän jamaan. Tai tilanteessa, kun sairastat tai olet vararikon partaalla.

Muista, että juuri näin Jumala on saattanut suunnitella ja että Hän on valmistanut myös pääsyn näistä vaikeuksista ajallaan. Toki joskus kärsimme omien syntiemme tähden. Tällöinkin voimme tehdä parannuksen ja turvautua Hänen armoonsa. Onneksi Jumalan suunnitelma ei normaalisti ole sitä, että aina vain kärsimme samoissa vaikeuksissa, vaan se, että kun vaikeudet ovat tehneet tehtävänsä elämässämme, meidät vapautetaan niistä.

Armon sanoma

Yksi syy siihen, että Herra sallii voimakkaita ahdistuksia elämäämme, on se, että oppisimme, että Jumala antaa kaiken armostaan. Armon sanoma on helpommin sanottu kuin sisäistetty. Jos olet ollut kuuliainen, antanut aikaasi, varojasi tai palvellut Herraa, et voi odottaa, että sinua siunattaisiin sillä perusteella.

Kerran erään ystäväni annettua rahaa hyvään tarkoitukseen ja autettuaan lähimmäistään hänelle tuli hurskas ajatus: "Olenpa tehnyt hyvää, ehkäpä saan siunauksen Herralta!". Kun hän saapui autolleen, hän huomasi, että sen katon päällä oli hypelty niin, että katto oli painunut sisään. Ja kun mies kohtasi vielä pari muuta ongelmaa, hänen ajatuksensa muuttuivat katkeriksi: "Tämänkö siitä saa, kun palvelee Herraa?"

Tuo ystäväni ei muistanut kiusauksen hetkellä, että Herra ei ole velvollinen siunaamaan sillä perusteella, että olemme tehneet hyvää. Meidän on myös muistettava, että juuri silloin, kun teemme Jumalan tekoja, saatana alkaa kovan vastustuksen. Jumala haluaa kuitenkin antaa meille suojan perkeleen hyökkäyksiä vastaan, mutta sekin tapahtuu Hänen armostaan. Kaikki - siis myös hengellinen sota - kulminoituu Jumalan armoon. On silti hyvä muistaa, ettei Jumala unohda hyviä tekojamme, vaan eräänä päivänä saamme niistä armon palkan.

Kärsimykset opettavat kuuliaisuutta

Kaikkein rankimpien koetusten tarkoituksena on viedä meidät tilanteeseen, jossa vain Jumalan armo voi meidät pelastaa. Kun Jeesus taisteli Getsemanessa ja lopulta antoi henkensä Golgatalla, hän teki sen kerta kaikkiaan meidän edestämme. Alkukielessä sana "antoi" tarkoittaa kokonaan pois antamista. Hän luovutti henkensä Jumalan käsiin tuossa tilanteessa. Sen suurempaa rakkautta ei ole kuin, että antaa henkensä toisten edestä.

Tarvitsiko Jeesuksen oppia mitään maan päällä vaeltaessaan? Raamatun mukaan Hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä Hän kärsi. Eikö ole häkellyttävää, että Jeesuksen tuli oppia kuuliaisuus kärsimysten kautta? Jos Hänen tuli se oppia näin, niin kuinka paljon ennemmin meidän tulee se oppia kärsimysten kautta. Tämä onkin yksi kärsimysten tarkoitus.

Jos siis haluat olla kuuliainen, ole valmis kärsimään yhdessä Mestarisi kanssa. Ja kun kärsimme, ei ole tarkoitus, että koko maailma saa tietää, kuinka paljon kärsimme! Ei Jeesuskaan avannut suutaan, kun Hänet vietiin ristille. Tämä tosin ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi jakaa murheitamme muiden uskovien tai sielunhoitajien kanssa, vaan sitä, ettei meidän tule esiintyä hyvin hurskaina ja hakea väärää myötätuntoa muilta, kun kärsimme. Lopulta paras lohduttaja on kuitenkin Herra itse.

Tarvitsemme kärsimyksiä siis monesta syystä: Jumalan armon ja kuuliaisuuden oppimiseen sekä murtumiseen. Kaikista kärsimyksistä huolimatta olemme turvallisesti Herran käsissä, kunhan vain suostumme Hänen teihinsä. Kaikissa vaikeuksissasi opit tuntemaan Jumalan rakkauden ja mikä parasta, opit rakastamaan Herraa.

Uskon, että arvokkain asia, minkä voimme maan päällä saada, on rakkaus- ja luottamussuhde Jeesukseen. Tätä et voi oppia, jollei uskoasi ja jumalasuhdettasi koetella. Ja mitä suuremmat koettelemukset, sitä parempi tulos ja palkka. Antaudutaan siis Hänen armoonsa ja annetaan Jumalan pelastaa ja muuttaa meidät. Se johtaa nisunjyvän kuolemaan ja rikkaaseen elämään niin täällä kuin tuonpuoleisessa.