KULMAKIVI

[rita4]

Raine Pitkonen

Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. (Luuk. 20:17)

Jokaisella rakennuksella tässä maailmassa on ollut alkunsa. Merkittäville yhteiskuntaan vaikuttaville momunenteille järjestetään peruskiven muuraustapahtumia. Valuun asetetaan lieriö, joka sisältää rakennuspiirustukset ja muutakin. Olen kuullut, että siihen on pantu rahaakin. Tiedä häntä.

Nykyisin rakennuksen lähtökohta, peruskivi, ei ole niin tärkeä kuin ennen. Aikaisemmin rossipohjaisissa taloissa asetettiin yksi kivi, kulmakivi, yhden talonkulman paikalle. Tuon kiven täytyi olla tukevasti paikallaan heilumatta. Kaikki muut kolme kulmaa laitettiin vaateriin tuon yhden kulman kanssa.

Jos peruskivi, kulmakivi, on epävakaa, ei voi odottaa, että rakenuksesta tulisi koskaan tukeva. Kylmä ja kostea talvikausi heiluttelee sitä helposti sinne tänne. Milloin se on linjallaan, milloin kallellaan.

Jos peruskivelle käy samalla tavalla, talo on toivoton tapaus. Mutta jos kulmakivi pysyy paikallaan, voidaan vielä tehdä korjauksia laittamalla kaikkien tukitolppien alle routavapaata soraa tarpeellinen määrä.

Samoin on meidän hengellisen rakennuksemme laita. Kristuksen tulisi olla, tai ei vain tulisi, vaan hänen täytyy olla meidän rakennuksemme kulmakivi. Kaikki muut pilarit ja kulmat pitää olla vatupassissa, siis suorassa, häneen nähden. Me emme voi hyväksyä muuta rakennusmenetelmää kuin vanha kunnon rossipohjainen rakennusmalli. Sen alapohja on tuulettuva, eikä se kerää hometta uusien oppien myötä.

Palatkoon vanha rakennustapa Jumalan Siioniin niin kuin se on palaamassa omakotitaloihinkin.