Ihmisen suhteessa Jumalaan Jumala on uskollinen osapuoli

[rita4]

Raamatussa ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta verrataan usein avioliiton osapuolten keskinäiseen suhteeseen. Se tapa millä avioliittoon yhteiskunnassamme nykyisin suhtaudutaan, on vienyt pohjan pois Raamatun vertaukselta. Avioliitto-sana ei enää merkitse samaa kuin silloin, kun Raamattu kirjoitettiin. Emme siksi saa helposti kiinni vertauksen opetuksesta.

Kun Raamattu kirjoitettiin, avioliitto oli turvallisin ja kestävin ajateltavissa oleva suhde kahden ihmisen välillä. Nykyisin avioliitto ei välttämättä ole sitä, mitä Raamattu sillä tarkoitti. Tämä täytyy pitää mielessä, kun tätä Raamatun vertausta käytetään. Vertaus koskee Raamatun ajan avioliittoja.

Kun Jumala aloittaa suhteen ihmisen kanssa ja lupaa rakastaa tätä ja antaa tälle anteeksi kaikki ja kaikissa oloissa, Jumala ei toimi arvaamattomana, oikuttelevana tai mieleltään muuttuvana osapuolena. Jumala ei rakkaudessaan horjahtele eikä hän milloinkaan unohda, mitä hän on luvannut. Hän pitää sanansa. Hänen sanansa ovat lujat kuin vuoret.

Hepr. 13:5 sisältää Jumalan oman vakuutuksen: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"

Tämän Jumalan lupauksen sisältämää alkuperäistä kreikankielistä sisältöä on miltei mahdotonta suomentaa, sillä se korostaa Jumalan lupauksen luotettavuutta niin voimakkaasti.

Lause sisältää kolminkertaisen vakuutuksen siitä, että Jumala ei hylkää. Asian voisi sanoa jotenkin näin: Ei, ei, ei, sellaista ei milloinkaan tapahdu, että hylkäisin sinut. Minä en sinua jätä, en hylkää missään oloissa enkä koskaan. En jätä, en kiellä, en kadota, en hylkää sinua.

Jakeessa 1. Sam. 12:22 on profeetta Samuelin selitys tälle Jumalan suhtautumiselle ihmisiin: ” Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansaksensa."

Turvallisuuden syy ei ole ihmisessä vaan Jumalassa.” Herra ei tahto hylätä”, ilmoittaa profeetta. Jumala on tällainen. Hän ei tahdo tehdä sellaista. Mikään voima maailmassa ei saa häntä muuttamaan tahtoaan.

Jeesus sanoo: "Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.---Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."(Joh. 6:37; 39-40.)

Kun Jumalan ja hänen turvaavan ihmisen keskinäistä suhdetta verrataan Raamatussa avioliiton osapuolten suhteeseen, vertailukohta on – parhaimmillaankin – väärinkäsityksille altis. Mikään avioliitto ei ole täydellinen. Tämän takia Jumalan ja ihmisen välinen suhde eroaa vertauskuvasta huolimatta siitä, että vertailukohtana olisi hyväkin avioliitto. Koska Jumalan ja ihmisen välisessä liitossa toinen osapuoli on jumalallinen, itse Jumala, tämä suhde on jotakin paljon turvallisempaa ja ihmeellisempää kuin avioliitto.

Epätäydellinen osapuoli voi Jumala suhteessaankin rikkoa lupauksiaan, mutta riippumatta siitä, mitä epätäydellinen ihminen on ja tekee, täydellinen Osapuoli ei ihmissuhteissaan riko lupauksiaan. Epätäydellinen osapuoli voi lähteä liitosta, mutta täydellinen Jumala ei milloinkaan lähde ja jätä ihmistä.

Täydellinen Jumala ei toimi tyrannin tavoin eikä siksi orjuuta liiton toista osapuolta, ihmistä, eikä hän sido toista estääkseen tätä lähtemästä. Mutta täydellinen Jumala säilyy aina horjumattomana kallion kaltaisena lujana lupaustensa pitäjänä.

Uskollinen Jumala säilyy aina samanlaisena kuin isä Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta. Kertomuksen isän tavoin Jumala aina odottaa pois lähtenyttä takasin luokseen. Hän juoksee aina luokseen palaavan tulijan luo ja syleilee tätä, vaikka tämä olisi tuhlannut saamansa rahat ja särkenyt isänsä sydämen jättämällä hänet. Palaajalle Jumala antaa takaisin sen aseman, mikä tällä oli ennen lähtöään.

Tämän apostoli Paavali kokosi Kolossalaiskirjeeseensä muotoon: ”Teidätkin - - hän on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet” (Kol. 1:21-23.)

Grantley Morris
(Suom. ja ed. POM)