Unohtumaton kokemus
Lähetetty: 07.05.2020 15:37Paavo Riikonen
Uskonelämän aikana voi tapahtua lankeemuksia. En kertoisi tätä, jos en itse olisi kokenut sitä todeksi. Armollinen Jumala kuitenkin seuraa omiaan ja sanoo:" En minä sinua hylkää enkä jätä sinua."
Herra seurasi minua ja huomasi, että olen murheellinen ja rauhaton, koska maailma oli saanut otteen elämästäni. Sain kokea unohtumattoman hetken vuonna 1972. Kuuluin silloin Helsingin Vapaaseurakuntaan, mutta kokouksissa käyminen oli täysin tyrehtynyt.
Kuoroa johtamaan
Soitin silloiselle seurakuntamme paimenelle Lauri Niemelälle ja kysyin, voisiko hän poistaa minut seurakunnan jäsenyydestä, koska olen niin syntinen, että haisenkin pahalle. Hän vastasi minulle:
- Eipäs nyt hätäillä, sillä Jumala haluaa puuttua sinun elämääsi. Sinua tarvitaan juuri nyt, sillä kuoromme johtaja Lempi Kärkkäinen on saanut sydänkohtauksen eikä voi johtaa kuoroa. Evankelioimiskokoukset ovat meneillään, tule ja auta meitä. Minä otan vastuun sinusta, jos tästä seuraa jotakin kahnausta. Meillä on kaksi ulkolaista puhujavierasta. Toinen on englantilainen genekologian tohtori, joka jätti tehtävänsä ja toimii nyt kiertävänä julistajana ympäri maailmaa. Toinen on norjalainen saarnaja, evankelista Aril Edvardsen. Olemme saaneet hyvän tulkin, Jouko Neulasen.
Johtaja astuu ovesta
Lupauduin mukaan. Seurakunnan kuoro oli paastonnut ja rukoillut, että Herra lähettäisi heille johtajan. Eräs kuorolaisista oli nähnyt näyn, että ovesta astuu kuorolle johtaja.
Rukoushuoneeseen oli kaksi ovea, ja minä astuin sisään juuri siitä ovesta, jonka Jumala oli näyttänyt sisarelle.
Astelin arkana kuorokorokkeelle, istuin kuoron oikealle puolelle, ja kuorolaiset ottivat minut lämpimästi vastaan. Alkulaulun ja aloituspuheenvuoron jälkeen kuoro lauloi tutun laulun Kirkas aamu pian koittaa.
Kaksi enkeliä
Alkoi tapahtua jotakin sellaista, mitä en ollut koskaan ennen kokenut. Pieni viisi-tai kuusivuotias poika alkoi puhua voimakkaasti kielillä ja huusi kovalla äänellä:
-Äiti, Paavo-sedän luona on kaksi enkeliä.
Minä hyppäsin heti korokkeelta alas ja menin alttarille. Pyysin, että minun syntini julistettaisiin anteeksi.
Tämän jälkeen norjalainen saarnaaja nousi puhujan paikalle tulkin kanssa. Odotimme, että saisimme kuulla saarnaa, mutta yllättäen saarnaaja alkoi itkeä eikä pystynyt puhumaan mitään. Tulkki piti evankelistaa kiinni olkapäästä ja yritti tietysti rohkaista, mutta saarnasta ei tullut mitään.
Raavaita miehiä alttarille
Tulkki pyysi englantilaista puhujaa Michael Harrya puhujanpaikalle, ja tämä asettui tulkin toiselle puolelle. Harry oli jonkin aikaa hiljaa ja purskahti sitten itkuun. Tulkki oli ihmeissään, mutta kohta hänkin alkoi itkeä. Henki oli murtava, ja Jumalan Hengen läsnäolo oli käsin kosketeltava.
Parvekkeelta alkoi tulla raavaita miehiä kädet ylhäällä itkien, ja he polvistuivat alttarille. Koko yleisö nousi ylös, ja ihmiset pyyhkivät silmiään rientäen alttarille.
Alttari täyttyi useaan otteeseen. Vieralijat pystyivät tulkin välityksellä palvelemaan, ja rukouspalvelua kesti kauan aikaa. Matkaliittoa uudistettiin, ja Herra ilmestyi voimallisesti kuten aluksi oli pyydettykin.
"En sinua hylkää"
Ajelin täynnä riemua kotiin Karjaalle ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Yhdessä menimme iltakokoukseen, joka oli todistuskokous. Sain itsekin antaa todistuksen uudistumisestani. Molemmat vierailijat pitivät lyhyen mutta tulisen saarnan.
Kuoro lauloi lopuksi toisen valitsemani laulun, Suuri voittoisa Kuningas Jeesus on. Tuossa kokouksessa koitti todella kirkas aamu monen kohdalla. Uskon, että kokousväki sai tämän kokea.
Jumala antoi voiton kaipaaville omilleen. Kallis ystäväni, mikäli koet olevasi kylmentynyt uskossasi, tässä on lääke uuteen palavuuteen. Herra sanoo tänäkin päivänä: "En minä sinua hylkää enkä jätä." •
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 4/2020
Uskonelämän aikana voi tapahtua lankeemuksia. En kertoisi tätä, jos en itse olisi kokenut sitä todeksi. Armollinen Jumala kuitenkin seuraa omiaan ja sanoo:" En minä sinua hylkää enkä jätä sinua."
Herra seurasi minua ja huomasi, että olen murheellinen ja rauhaton, koska maailma oli saanut otteen elämästäni. Sain kokea unohtumattoman hetken vuonna 1972. Kuuluin silloin Helsingin Vapaaseurakuntaan, mutta kokouksissa käyminen oli täysin tyrehtynyt.
Kuoroa johtamaan
Soitin silloiselle seurakuntamme paimenelle Lauri Niemelälle ja kysyin, voisiko hän poistaa minut seurakunnan jäsenyydestä, koska olen niin syntinen, että haisenkin pahalle. Hän vastasi minulle:
- Eipäs nyt hätäillä, sillä Jumala haluaa puuttua sinun elämääsi. Sinua tarvitaan juuri nyt, sillä kuoromme johtaja Lempi Kärkkäinen on saanut sydänkohtauksen eikä voi johtaa kuoroa. Evankelioimiskokoukset ovat meneillään, tule ja auta meitä. Minä otan vastuun sinusta, jos tästä seuraa jotakin kahnausta. Meillä on kaksi ulkolaista puhujavierasta. Toinen on englantilainen genekologian tohtori, joka jätti tehtävänsä ja toimii nyt kiertävänä julistajana ympäri maailmaa. Toinen on norjalainen saarnaja, evankelista Aril Edvardsen. Olemme saaneet hyvän tulkin, Jouko Neulasen.
Johtaja astuu ovesta
Lupauduin mukaan. Seurakunnan kuoro oli paastonnut ja rukoillut, että Herra lähettäisi heille johtajan. Eräs kuorolaisista oli nähnyt näyn, että ovesta astuu kuorolle johtaja.
Rukoushuoneeseen oli kaksi ovea, ja minä astuin sisään juuri siitä ovesta, jonka Jumala oli näyttänyt sisarelle.
Astelin arkana kuorokorokkeelle, istuin kuoron oikealle puolelle, ja kuorolaiset ottivat minut lämpimästi vastaan. Alkulaulun ja aloituspuheenvuoron jälkeen kuoro lauloi tutun laulun Kirkas aamu pian koittaa.
Kaksi enkeliä
Alkoi tapahtua jotakin sellaista, mitä en ollut koskaan ennen kokenut. Pieni viisi-tai kuusivuotias poika alkoi puhua voimakkaasti kielillä ja huusi kovalla äänellä:
-Äiti, Paavo-sedän luona on kaksi enkeliä.
Minä hyppäsin heti korokkeelta alas ja menin alttarille. Pyysin, että minun syntini julistettaisiin anteeksi.
Tämän jälkeen norjalainen saarnaaja nousi puhujan paikalle tulkin kanssa. Odotimme, että saisimme kuulla saarnaa, mutta yllättäen saarnaaja alkoi itkeä eikä pystynyt puhumaan mitään. Tulkki piti evankelistaa kiinni olkapäästä ja yritti tietysti rohkaista, mutta saarnasta ei tullut mitään.
Raavaita miehiä alttarille
Tulkki pyysi englantilaista puhujaa Michael Harrya puhujanpaikalle, ja tämä asettui tulkin toiselle puolelle. Harry oli jonkin aikaa hiljaa ja purskahti sitten itkuun. Tulkki oli ihmeissään, mutta kohta hänkin alkoi itkeä. Henki oli murtava, ja Jumalan Hengen läsnäolo oli käsin kosketeltava.
Parvekkeelta alkoi tulla raavaita miehiä kädet ylhäällä itkien, ja he polvistuivat alttarille. Koko yleisö nousi ylös, ja ihmiset pyyhkivät silmiään rientäen alttarille.
Alttari täyttyi useaan otteeseen. Vieralijat pystyivät tulkin välityksellä palvelemaan, ja rukouspalvelua kesti kauan aikaa. Matkaliittoa uudistettiin, ja Herra ilmestyi voimallisesti kuten aluksi oli pyydettykin.
"En sinua hylkää"
Ajelin täynnä riemua kotiin Karjaalle ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Yhdessä menimme iltakokoukseen, joka oli todistuskokous. Sain itsekin antaa todistuksen uudistumisestani. Molemmat vierailijat pitivät lyhyen mutta tulisen saarnan.
Kuoro lauloi lopuksi toisen valitsemani laulun, Suuri voittoisa Kuningas Jeesus on. Tuossa kokouksessa koitti todella kirkas aamu monen kohdalla. Uskon, että kokousväki sai tämän kokea.
Jumala antoi voiton kaipaaville omilleen. Kallis ystäväni, mikäli koet olevasi kylmentynyt uskossasi, tässä on lääke uuteen palavuuteen. Herra sanoo tänäkin päivänä: "En minä sinua hylkää enkä jätä." •
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 4/2020