ilosanoma.munfoorumi.com

Esa Kuusinen

Kysymys kuuluu, mikä estää sinua seuraamasta Jeesusta. Minä tiedän omat esteeni, jotka aikanaan estivät seuraamasta Jeesusta. Tähän kysymykseen voi vain itse vastata. Matt. 19:16-21 kertoo Jeesuksen ja rikkaan nuorukaisen kohtaamisesta. Juutalaiset luulivat, että kun rikkautta kertyy, se on Jumalan siunausta. Varmasti se on sitäkin, mutta joskus voi joutua luopumaan jostakin asiasta, jota pitää täytenä siunauksena, että voi seurata Jeesusta. Ei hän tiennyt, mihin Jeesus häntä on viemässä, kotinsa varallisuuden hän tiesi. Esteitä on toki paljon muitakin kuin rikkaus.

Meidän valintamme paljastavat sydämemme asenteet ja arvot. Jokainen valinta, jonka teet, paljastaa jotain sinusta. Jos tiedän, että joku asia tulee esteeksi minun ja Jeesuksen välille, minun ja seurakunnan välille, minun täytyy uskoa, että valintani on väärä. Minun kohdallani Jeesus tarjosi pelastusta, mutta minä en ollut valmis laittamaan pois tiettyjä asioita. Jeesus odotti ja odotti, kymmenen vuotta, jospa minun mieleni muuttui. Ja niin kävi.

Jeesus asetti rikkaalle nuorukaiselle kovan rajan; mene ja myy kaikki. Mutta raja voi olla vieläkin kovempi. Kun jossain päin maailmaa tunnustautuu Jeesuksen seuraajaksi, siitä maksaa hengellään. Rajaksi voi tulla myös humanismi, voidaan kunnioittaa erilaisia uskontoja niin paljon, että Jeesus ei voi tulla elämään Herraksi. Mielellämme olisimme niin humaaneja, että kaikkien mahdollisten uskontojen kanssa seuraisimme Jeesusta, mutta se ei käy.

Esteenä voivat olla myös perinteet. Perheemme perinteet, sukumme uskonnollisuus, ihmispelot, sukulaissuhteet voivat olla valtavia esteitä. Ilman näitä voisi helpommin ratkaista iankaikkisen elämän kysymyksen. Ne voivat sitoa ihmistä. On paljon hyviä asioita maailmassa, jotka voivat saada aikaan sen, ettei vielä ehdi keskittyä hengellisiin asioihin. Hyvätkään asiat eivät ole minkään arvoisia sen rinnalla, kun saa uuden elämän Jeesukselta.

Työnnä kaikki sivuun, mikä on esteenä uskoontulolle, kasteelle menolle, seurakuntaan liittymiselle ja Jeesuksen seuraamiselle. Esteet eivät ole minkään arvoisia siihen verrattuna, mitä saa tilalle.

Kysymys kuuluu, mikä estää sinua seuraamasta Jeesusta. Minä tiedän omat esteeni, jotka aikanaan estivät seuraamasta Jeesusta. Tähän kysymykseen voi vain itse vastata. Matt. 19:16-21 kertoo Jeesuksen ja rikkaan nuorukaisen kohtaamisesta. Juutalaiset luulivat, että kun rikkautta kertyy, se on Jumalan siunausta. Varmasti se on sitäkin, mutta joskus voi joutua luopumaan jostakin asiasta, jota pitää täytenä siunauksena, että voi seurata Jeesusta. Ei hän tiennyt, mihin Jeesus häntä on viemässä, kotinsa varallisuuden hän tiesi. Esteitä on toki paljon muitakin kuin rikkaus.

Meidän valintamme paljastavat sydämemme asenteet ja arvot. Jokainen valinta, jonka teet, paljastaa jotain sinusta. Jos tiedän, että joku asia tulee esteeksi minun ja Jeesuksen välille, minun ja seurakunnan välille, minun täytyy uskoa, että valintani on väärä. Minun kohdallani Jeesus tarjosi pelastusta, mutta minä en ollut valmis laittamaan pois tiettyjä asioita. Jeesus odotti ja odotti, kymmenen vuotta, jospa minun mieleni muuttui. Ja niin kävi.

Otanpa tähän sunnuntaiaamun pohdintaani tästä pikkasen. Mikä estää meitä uskovina seuraamasta Jeesustamme? Ja mikä estää vielä uskosta osatonta, ehkä kyllä uskonnollisuudessa (käännynnäisenä) elävää tulemasta Jeesuksen jalkojen juureen ja antamaan elämäänsä, sydäntään 100%;sesti Jeesukselle?

Koska liian usein huomaan ainakin itsessäni, miten Jeesuksen seuraaminen ei aina ole sitä mitä sen mielestäni ja Raamatun sanankin mukaan pitäisi olla. Toki olen paljon kuullut muiden ihmisten mielipiteitä siitä, että: elänkö ja olenko enää edes uskossakaan, koska en toimi useinkaan ihmisten tahtomalla tavalla, mutta sellaiset puheet pyrin aina jättään omaan arvoonsa. Tee sinäkin samoin jos olet törmännyt arvostelijoihin ja tiedät sydämessäsi, että olet jo oikealla tiellä ja parhaasi mukaan pyrit elämään uskoasi todeksi sekä seuraamaan Herraa Jeesusta! Rauha sydämessämme kyllä paljastaa millä tiellä olemme..

Mutta kuitenkin nyt ajattelen enempikin uskosta vielä osatonta, jota Jeesus kyllä kutsuu pelastukseen ja muutokseen, mutta, joka ei ole vielä oikein ns valmis astumaan uskovan saappaisiin.

Olen nyt saanut mahtavan mahdollisuuden seurata ja hiukka avittaakin erästä miestä kun Herra otti pois häneltä terveyden ja siitä lähti prosessi käyntiin ja lähestulkoon ateistisen ajattelun omaava henkilö alkoi pienin askelin etsiä, löytää sen mitä hän on kuulemma minussa nähnyt seuratessaan uskoani (ohhoh, näkyykö uskoni sittenkin ulkopuoliselle? ) Toki ton kommentin kuulin häneltä ½v Herran Jeesuksen kutsun pelastuksen tielle lähtemiseen jälkeen ja ei hän ole edelleenkään uskossa, mutta olen hyvin toiveikas viime viikkoisista yhteydenotoistamme päätellen..

Mutta, nämä maailman huolet ja ilot tahtovat viedä häntäkin kauemmaksi ja huokaankin syvään, kun sielunvihollinen on niin ovela, että: se kyllä osaa puhua ja pelotellakin, sekä tuoda muita helpotuksen asioita ihmisen elämään, jotka muka auttaa ja riittää poistamaan ahdistusta ja kipua ym.. Just?

Oletko sinä rakas ystäväni mahdollisesti etsikonajassa, niin kuin minunkin hyvin tuntemani mieshenkilö? Koetko, että uskonasiat ovat jollain tavalla alkaneet sinuakin kiinnostaa, etkä olekaan enää niin kielteinen ja ehdoton, ettei ne kuulu sulle, tai ettet tarvitse niitä, vaan pärjäät omillasi?

Onko siis Hyvä Paimen, Jeesus kristus, Jumalan Poika alkanut kutsua sinua pelastukseen ja muutokseen. Älä pelkää! Ei Hän tahdo sinulle mitään pahaa, vaikeaa, vaan ja ainoastaan Herran Jeesuksen tahto on saada kaikki ihmiset kerran luokseen taivaaseen, myöskin sinut ystäväiseni. Me toki itse kukin teemme omat valintamme ja ketäänhän ei pakoteta ottaan pelastusta vastaan, eli; Tulemaan katumukseen ja syntiensä tuntemisen paikalle, jossa kokee tarvitsevansa Jeesuksen veren puhdistusta sydämeensä ja muutosta elämän asenteisiinsa ym..Mutta Jumalan tahto on, että; kaikki ihmiset pelastuisivat! Mikä sinun valintasi on?

Minä itse aikoinaan viivyttelin kutsunsa vastaanottamista ja minun piti käydä katsomassa teholla kuolemaa silmästä silmään ja vielä senkin jälkeen meni yli 2v ennenkuin suostuin antaan elämääni kokonaan Jeesukselleni.Ja niin usein sitä saatan vieläkin oikein kuin pysähtyä miettiin, että: Jos oisin silloin tajunnut mitä on elämä Herran Jeesuksen seurassa, omanaan, niin miksi ihmeessä mä sitä vetkuttelin ja siirsin ja siirsin ja etsikkoaikojakin tuli 3 kpl, kunnes Jumala antoi minun ymmärtää hyvinkin selvästi että uutta kutsua ei sitten enää tule jos nyt taaskin hylkään kutsunsa tulla uskoon. Se laittoi pienelle ja aralle paikalle, koska halusin olla uskova ja päästä myöskin kerran taivaan kotiin, jossa jo moni rakkaani on..

Ja sanon koko pienellä sydämelläni, niin kuin varmasti kaikki uskoon tulleet, että: Miksi en jo aikaisemmin tehnyt sitä ratkaisua, koska elämä Herran Jeesuksen seurassa on niin turvallista ja hyvää. Ja se mitä muka piti ilona, se muuttuikin aivan uudenlaiseksi iloksi, joka on kestävää ja pysyvää, sekä se yli ymmärryksen käyvä rauha sydämessä kestää ja pysyy, vaikka elämässä olisi minkälaisia myrskyjä tahansa. Turva Jumalassa on parasta mitä minulle on tapahtunut, kiitos siitä Herrallemme! Amen!

Hän on toki pitkämielinen ja suuri armossaankin, mutta ei Hän iankaiken kuitenkaan kutsu, vedä puoleensa, ei. Vaan se ratkaisun paikka on tehtävä, tai käy niin kuin on niin monille, aivan liian monille käynyt, että: etsikkoaikansa loppui ja Jumala ei enää kutsukaan omakseen, pelastukseen.

Tämä ei ole pelottelua, ei. Miksi haluaisin pelottelemalla saada jonkun tekeen ratkaisunsa? Eihän sellaisesta uskonratkaisusta olisi mitään hyötyä, koska uskossa eläminen olisi siloin vain kurjaa ja kuivaa, pakkopullaa.. Tahdonkin vain sanoa sen minkä löydät kyllä Raamatustakin, siis sen totuuden, ettei Herra iankaiken kuitenkaan sinua kutsu omakseen. Vaan on tehtävä valinta, joko; ihmispelon tms takia päättää kaikesta huolimatta siltikin tehdä se ratkaisu. Tai sitten: jatkaa samaan malliin koskaan edes tulematta ristinsä juurelle ja saamatta siellä syntejäänkään anteeksi Jeesuksen ihanassa ja siunatussa nimessä ja veressä.

Ja kuka hakee minut, sinut pois kun kuolema kohtaa, koska jokaisessa ihmisessähän on; Ikuinen Sielu, joka ei koskaan kuole. vain savimajamme maatuu mutta sielu sirtyy sinne; minkä ratkaisun ihminen teki vielä eläessään ja on vain 2 paikkaa mihin se siirtyy ja sen valinnan me jokainen ihminen joudumme tekemään täällä alhaalla vielä eläessämme.

Valinta on Aina ihmisellä itsellään. Ihmispelon takia sitä ei kantsi jättää kuitenkaan tekemättä, tai siirtää, tai jopa luopua taivaspaikastaan..sen takia. Sillä meistä kukaan ei voi tietää seuraavaa päivää, ei edes seuraavaa hetkeäänkään, että; onko elossa, vaiko ei.. Kun aika päättyy, niin silloin ei enää voi ratkaisua tehdä, ei. Vaan se on aina tehtävä mahdollisimman pian, sitä aina vaan siirtämättä vanhuuteen tms..

1. Tess. 5:24 Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.

Kristus kadulla kulkee-Asko Leino