Pelastus viime hetkellä

[rita4]

Antti Virolainen

On erikoista Jumalan armoa, jos joku kokee pelastumisen vielä kuolinvuoteellaan. Näin kuitenkin tapahtui keskussairaalassa, jossa vierailin tapaamassa pitkäaikaista tuttavaani.

Eräs uskovainen sisar pyysi minua keskussairaalaan äitiään katsomaan. Vuosikymmenien tuttavuuden aikana olin todennut, että potilas oli aina suhtautunut uskoviin myötämielisesti, ja pitänyt yksinhuoltajana hyvää huolta isosta perhekunnastaan.

Hän oli kuitenkin puutteiden ahdistaessa syyllistynyt moniin laittomuuksiin. Josus hän oli yrittänyt lähteä parannuksen tielle aina siinä epäonnistuen.

Ei elonmerkkejä

Lähdin sairaalaan, vaikkakin vastentahtoisesti. Olin nimittäin kuullut, että potilas ei osoittanut elonmerkkejä, vaikka hän hengittikin. Hän vaikuttikin lasiseinän takana aivan elottomalta, mutta tytär kehotti minua puhumaan äidilleen.

Aloin puhua kutsuen tätä potilasta nimeltä:" Sinä olet tehnyt paljon pahaa. Jumala on armollinen, ja Jeesus on sovittanut sinunkin suuret syntisi ristillä. Taivaan ovi on sinulle auki, jos kadut syntejäsi ja tahdot ottaa Jeesuksen sydämeesi. Jos sinä tajuat puheeni ja haluat tulla Jeesuksen veren puhdistamaksi, niin anna meille jokin merkki. Nosta vaikka kätesi!"

Käsi nousi

Hämmästyksekseni potilaan käsi peiton alta nousi verkalleen ja putosi takaisin. Hän oli antanut merkin. Nyt tiesimme hänen tyttärensä kanssa, että äiti pelastui viime hetkellä.

Tämän kohtaamisen jälkeen potilaan pojantytär vieraili hänen luonaan ja kysyi:" Onko mummon taivasasia kunnossa?" Potilas osoitti sormellaan ylöspäin myöntämisen merkiksi.

Pian tämän jälkeen vanhus muutti pois tästä ajasta. Riemullisin mielin saimme varmuuden siitä, että kohtaamme hänet kirkkakuden maassa.

Lähde: Ristin Kansa lehti nro 11/2019