Suomalainen keskivertomies. Rohkeasti kohti helvettiä!

[rita4]

Tekniikka ja empiirinen tiede kyllästävät länsimaisen ihmisen elämää. Hänen on vaikea uskoa asioihin, joita ei voi kokeellisesti todistaa. Avaruusmies Gagarin teki muutaman kierroksen maapallon ympäri muutaman sadan kilometrin korkeudessa ja julisti ateistisen varmuuden rintaäänellä: ”En nähnyt Jumalaa. Jumalaa ei ole olemassa!”

Se on kuin suomalainen muurahainen kiipeäisi kekonsa laelle, tähystäisi sieltä ja julistaisi suuriäänisesti: En nähnyt Afrikkaa. Afrikkaa ei ole olemassakaan!

Maapallo täynnä

Epäusko hukuttaa ihmisiä helvettiin ehkä enemmän kuin mikään muu synti. Mitä Raamattu sanoo? Mutta pelkurien ja epäuskoisten - - osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema. (Ilm 21:8.)

Voi kuinka suuri on epäuskoisten joukko! Maailma täynnä ihmisiä, jotka eivät usko näkymättömään Jumalaan. He eivät usko, että Raamattu on tosi Jumalan sana, eivät usko, että taivas ja helvetti ovat todellisuutta, eivätkä usko, että meidän on kerran tehtävä elämästämme tili Jumalalle.

Epäusko on synneistä suurin. Se saa meidät pitämään Jumalaa taruolentona ja Raamattua tarukirjana. Se tekee Jeesuksen ristinkuoleman turhaksi. Epäusko on myös perin inhimillistä. Sitä esiintyi jopa Jeesuksen opetuslapsissa.

Suomalaismiehen perikuva

Tuomas oli kuin suomalaisen miehen perikuva. Hän sanoi mahtipontisesti muille opetuslapsille, jotka olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen: Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko. (Jh 20:25.)

Sitten Jeesus ilmestyi Tuomaallekin, ja tämä muuttui hetkessä. Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Mies häpesi mahtailevaa epäuskoansa. Itsevarman miehen tilalle tuli nöyrä uskovainen, joka sanoi: Minun Herrani ja minun Jumalani. (Jh 20:27-29.)

Ei varaa epäuskoon

Ystävä, älä anna saatanan naruttaa itseäsi epäuskolla, esiintyipä se miten tieteellisessä puvussa tahansa. Tiede ja ihmisen järki ulottuvat juuri niin pitkälle, kuin näkymätön Jumala sallii.

Suuret tiedemiehet ovat alati elämän salaisuuden edessä. Sen tähden heistä moni on Jumalaan uskovainen. Jumala on suuri tietokoneohjelmoija. Hän on ohjelmoinut geeneihin ja kromosomeihin etukäteen, minkä näköisiä ja -tapaisia meistä kustakin tulee. Olemme liian suuren Jumalan kanssa tekemisissä, että meillä olisi varaa olla epäuskoisia.

Suurin este

Suomalaisten suurin este pelastuksen tiellä on ihmispelko. Pelkäämme, mitä perheenjäsenet, naapurit, tuttavat ja kyläläiset sanovat, jos me tulemme Jeesukseen uskovaisiksi ja alamme tunnustaa hänen nimeään.

Mitä sanovat työpaikalla työnantajat ja työtoverit? Mitä sanovat kaverit koulussa? Varsinkin peruskoulun kahdella viimeisellä luokalla ja lukion ensimmäisellä luokalla toverit ovat pilkassaan julmia ja säälimättömiä.

Naapurin hymy

Erityisesti uskonasioita häpeää suomalainen keskivertomies. Hän ei millään tahdo antaa sitä kuvaa, että hän suhtautuu myönteisesti uskonasioihin, saati sitten, että hän uskoisi. Hän ei halua menettää kasvojaan. On annettava kuva, että hän on reilu mies, joka tekee rohkeasti taivalta helvettiin.

Suomalainen kansanluonne on yliherkkä arvostelulle. Se johtunee siitä, että syvällä on ujoutta, alemmuudentunnetta, hyökkäävyyttä ja monenlaista muuta heikkoutta. Me suomalaiset jukurit emme halua tunnustaa Jeesusta siinä pelossa, että naapuri sattuisi hymyilemään.

Raamattu sanoo asiasta selvästi sanansa: Sen tähden jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta, joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa (Mt 10:32-33.)

Me tiedämme, mitä tästä seuraa. Siitä seuraa kadotustuomio ja ikuinen ero Jumalasta.

Tuomarin edessä

Suun tunnustus leikkaa meidät irti jumalattomasta maailmasta ja vie meidät pelastukseen. Suun tunnustus lohkaisee meidät irti maailman kalliosta. Mitä paraskaan ystävä, naapuri, seurapiirituttava tai ryyppykaveri voi sinä hetkenä, jolloin koko ihmiskunta seisoo tuomiolla Jeesuksen valtaistuimen edessä?

Silloin notkistuvat kaikki polvet tunnustukseen. Maahan kumartuu uppiniskaisinkin ateisti ja jumalankieltäjä Jeesuksen edessä. Sanoohan Raamattu: Niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fl 2:10.)

Silloin ei ole aikaa nauraa naapurin polvistumiselle eikä hänen tunnustukselleen. Kullakin on täysi tekeminen omissa asioissaan. Siinä vaiheessa on liian myöhäistä pyytää Jeesusta pelastamaan. Sekin, joka tulee tuomituksi kadotukseen, joutuu tunnustamaan Jeesuksen valtasuuruuden.

Tavallista vaikeampi tie?

Voi olla, että meille suomalaisille on tässä suhteessa pantu kuljettavaksi tavallista vaikeampi tie, kun olemme luonteeltamme patoutunut kansakunta. Mutta muuta mahdollisuutta pelastukseen ei ole kuin Jeesuksen hyväksyminen. On vain kaksi tietä. Toinen on pelastuksen ja toinen kadotuksen tie.

Usein kuule hoettavan, että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Raamatun mukaan emme kuitenkaan tule omalla uskollamme autuaiksi, vaan hukumme. Autuuden tuo yksin usko Jeesukseen. Raamattu sanoo: Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. (Rm 3:22.)

Helppohintaisella iskulauseella kenties väistämme uskovaisten kysymykset, mutta sillä ei selvitä kuoleman virralla eikä valkoisen valtaistuimen edessä. Siksi hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi (2 Kr 6:1). Tämä on suomalaisenkin ihmisen tie.

Tapio Nousiainen
Yksi ainoa elämä, Päivä, 1980

[rita4]

Maapallo täynnä

Epäusko hukuttaa ihmisiä helvettiin ehkä enemmän kuin mikään muu synti. Mitä Raamattu sanoo? Mutta pelkurien ja epäuskoisten - - osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema. (Ilm 21:8.)

Voi kuinka suuri on epäuskoisten joukko! Maailma täynnä ihmisiä, jotka eivät usko näkymättömään Jumalaan. He eivät usko, että Raamattu on tosi Jumalan sana, eivät usko, että taivas ja helvetti ovat todellisuutta, eivätkä usko, että meidän on kerran tehtävä elämästämme tili Jumalalle.

Epäusko on synneistä suurin. Se saa meidät pitämään Jumalaa taruolentona ja Raamattua tarukirjana. Se tekee Jeesuksen ristinkuoleman turhaksi. Epäusko on myös perin inhimillistä. Sitä esiintyi jopa Jeesuksen opetuslapsissa.

Tuostapa tulikin mieleeni eräs mieshenkilö, joka ihan vasta julisti minulle ylimielisesti, miten uskoni ja usko yleensäkin, niin Jumalaan kuin taivaaseenkin on; täyttä hevosenpaskaa. Tunnen tyypin aika hyvinkin, mutta hänen hengellisyydestään, tai ateistisesta ajattelustaan en ole oikein koskaan päässyt perille kunnolla. Toki minulla on aina ollut tietynlainen käsitys, ettei häntä kiinnosta usko, uskovat eikä Jumala, saati sitten Jeesus ja hänen ristintyönsä ansio.

Tämäkin mies, jo kohta täysi-ikäinen ns 50v on sairtastellut vaikeitakin sairauksia ja on vain Jumalan armoa ettei hän ole niihin kuollut. Mutta viina ja pilkkapuheet, kiroaminen uskovia, ym vaan pysyvät tärkeinä, vaikka onkin työkuntoinen, mutta vapaapäivät kuluu sen "pulloystävän" seurassa näymmä rattoisasti ja hän pilkkaa meitä uskovia vaikka ja minkälaisilla lisänimillä, niin kuin maailman ihmiset toki useinkin tekevät, kun luulevat olevansa fiksumpia ja ties mitä.

Sitten on naisia, joille ei kelpaa usko, ei saa puhua uskosta eikä Jeesuksestakaan heille, vaan he täräyttävät tiukan vasta mirleipiteen jos meet sanoon heille jotain hengellistä. Ei he usko myöskään mihinkään luomiseen, Jumalaan, tai että on taivas ja helvetti ja että: ne ovat vielä todellisia, ei fiktioita, tai uskovien luulottelua. He elävät epäuskossaan niin voimakkaasti, johon itse saatana on heidät kietonut ja sokaissut, että on erittäin vaikeaa heitä koittaa evankelioida millään tavalla. Ja eihän se onnistukaan, jos me omassa voimassa, tai viisaudessamme sitä koitamme tehdä, ehei! Vaan me rakkaat tarvitsemme taivaallista viisautta ja voimaa, rohkeuttakin, sekä halua itse viipyä Raamatun ääressä, rukouksessa, elää parannuksenteossa päivittäin sekä tietenkin suostua kuolemaan itselleen ja tämän maailman tarjonnalle, oli se sitten telkka, kännykkä, face, tai mikä muu tahansa, joka vie aikamme pois seurustelemasta Jeesuksemme kanssa päivittäin..

Matt. 10:
16 Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.
17 Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat;
18 ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille.
19 Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.
20 Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.

Mark. 16:
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
19 Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
20 Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.

Laitoin nuo pari Raamatunpaikaa mitä sydämelleni kuin nousi. Mutta mikä myöskin nousi sydämelleni oli ajatus, joka ei ole minun keksintöäni, eikä ihmisten sanoja, vaan Hän on Pyhän Hengen kautta auttava meitä olemaan oikealla tavalla ja oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja kun Jumala, Isämme saa meitä johdattaa, niin Hän antaa meille henkeemme sanoja; mitä puhua, tai miten kohdata jotain ihmistä, ja näin ollen saamme tuoda heille niitä evankeliumin tärkeitä ja ravitseviakin murusia, joita Isä tahtoo heillekin antaa mutusteltavakseen, kun se uho ja ylimielisyys väistyy, silloin, kun ei enää olekaan ketään, kukaan kuuntelemassa heitä, katselemassa, tai kirjoittamassa heille, tms.. Silloin, he toivottavasti menevät edes hetkeksi itseensä ja miettivät; mitä se toinen sanoi..

Rakkaus ei tee koskaan lähimmäiselle pahaa, siis pyrkikäämme rakastamaan vaikeitakin ihmisiä, pilkkaajiammekin ja niitä, joille ei näytä kelpaavan heng asiat, vaan he torjuvat ne, tai pilkkaavat meitä niistä/ niillä. Koska vain Jumalan rakkaus voi yksin sulattaa kovankin jään ja roudan, vastustuksen, vaientaa uhoamisenkin. Älkäämme siis väsykö tekemään hyvää ja olemaan Herran käytettävissä, kun Hän tahtoo meitä tavalla tai toisella käyttää, sekä antaa sanoja, ideoita, mitä vain joilla voimme lähestyä noita vastustajiamme rakkauden ja anteekisannonkin asein, ja uskon vakaasti, että pystymme jokainen siihen, Jos me vain niin tosissamme tahdomme. Ei anneta yhdenkään joutua kadotukseen meidän välinpitämättömyytemme takia, tai pelkuruutemme, katkeruutemme, anteeksiantamattomuutemme, tms takia, eihän?!

Matt. 5:
43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

[rita4]

Suomalaismiehen perikuva

Tuomas oli kuin suomalaisen miehen perikuva. Hän sanoi mahtipontisesti muille opetuslapsille, jotka olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen: Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko. (Jh 20:25.)

Sitten Jeesus ilmestyi Tuomaallekin, ja tämä muuttui hetkessä. Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Mies häpesi mahtailevaa epäuskoansa. Itsevarman miehen tilalle tuli nöyrä uskovainen, joka sanoi: Minun Herrani ja minun Jumalani. (Jh 20:27-29.)

Ei varaa epäuskoon

Ystävä, älä anna saatanan naruttaa itseäsi epäuskolla, esiintyipä se miten tieteellisessä puvussa tahansa. Tiede ja ihmisen järki ulottuvat juuri niin pitkälle, kuin näkymätön Jumala sallii.

Suuret tiedemiehet ovat alati elämän salaisuuden edessä. Sen tähden heistä moni on Jumalaan uskovainen. Jumala on suuri tietokoneohjelmoija. Hän on ohjelmoinut geeneihin ja kromosomeihin etukäteen, minkä näköisiä ja -tapaisia meistä kustakin tulee. Olemme liian suuren Jumalan kanssa tekemisissä, että meillä olisi varaa olla epäuskoisia.

Suurin este

Suomalaisten suurin este pelastuksen tiellä on ihmispelko. Pelkäämme, mitä perheenjäsenet, naapurit, tuttavat ja kyläläiset sanovat, jos me tulemme Jeesukseen uskovaisiksi ja alamme tunnustaa hänen nimeään.

Mitä sanovat työpaikalla työnantajat ja työtoverit? Mitä sanovat kaverit koulussa? Varsinkin peruskoulun kahdella viimeisellä luokalla ja lukion ensimmäisellä luokalla toverit ovat pilkassaan julmia ja säälimättömiä.

Jotenkin tuo otsikko kuin nousi ylemmäksi muita ja koitankin jotain tuoda mitä sitten sydämelleni nouseekin; Herra mua siinä auttakoon Henkensä kautta!

Olen nyt miettinyt sitä, miten vaikeaa juuri miehisen suomalaismiehen on nöyrtyä, tunnustaa ettei jaksa, pärjää, osaa yksin ilman Jumalaa, jne.. Pitää esittää kovaa, pärjäävää, osaavaakin ja ettei mikään hetkauta häntä, vedä jalkoja altaan ja laita polvistumaan ristin juurelle...Niinpä niin..

Mulla on ollut nyt jo jonkin aikaa sellainen ajatus eräästä miehestä, ja miehistä, jotka eivät vielä ole tulleet herätykseen ja niin väkevään synnintuntoon, joka laittaisi parannuksen paikalle ja kun Jumala sitten antaa etsikkoaikansa, ja viimeinkin tahtoisi pelastua. Näen usein rukouksessa; kuin sydämen ja siellä sisällä on vaikka ja millaista kipua, tuskaa, murhetta, pettymyksiä, synnin tahroja, ehkä jopa hylkäämisenkin tunnetta ja ties ja mitä. Ja perisuomalainen mies koittaa peittää sen kaiken mitä pelkää, tai jopa odottaa jotain vieläkin, tai mitkä asiat saavatkin hänet karttamaan uskovia ja samalla siis Herraa Jeesustakin, niin ne on useinkin monet erilaiset asiat, elämäntilanteet ja kokemukset, ikävätkin asiat, katkeruus, viha, anteeksiantamattomuus ym ovat kuin laittaneet sulkemaan sydämensä oven kaikelta hyvältä ja oikealtakin, Herralta Jeesukseltakin.

Ja kun olen rukouksessa niin itken hengessä sitä kovuutta, kylmyyttä, välinpitämättömyyttä, sekä halua elää maailman ruhtinaan orjana ollen ja siis synnistä: iloa ja onnea, rauhaa, ehkä jopa rakkauttakin kuin etsien.. Ja kun sitä ei saa, tai löydä, niin ovi sydämeensä pysyy yhä lujemmin vain suljettuna; evankeliumin sanomalta, ilosanomalta, joka kertoisi miten Jeesus armahtaa, rakastaa jokaista ihmistä ja antaa anteeksi synnit, kunhan vain antaa Hänen (Jeesuksen) astua, tulla sydämensä puhdistajaksi verellään. Mutta eihän miehinen mies itke, eikä näytä tunteitaan, saati nörry ja tule heikoksi, Jeesusta tarvitsevaksi, sekä toisia ihmisiäkin tarvitsevaksi..Eheei! Vaan tahdotaan vain olla: Mies; kova ja ehdoton ja hempeilyt kuuluu vain hameväelle, ei miehiselle suomalaismiehelle, sehän ois jo ihan noloa ja häpeäkin. Voi voiih!

Mutta mitä olen saanut useasti kuin nähdä rukouksessa ollessani ja rukoillessani sen sydämen aukasemista jne..? Olen nähnyt pienet avaimet ja mitkä avaimet ne on, koska tuo mies on kuin heittänyt jo aikoja sitten sydämensä avaimet menemään, hukaaan ja lukkokin sydämessään on alkanut kuin ruostua, ettei sitä helposti edes voi avata..(Kun hän luulee ettei kukaan sitä ovea voi avata jos hän heitti jo avaimetkin pois) Mutta ei joko ymmärrä, tai vielä tiedä, että; Jumala voi avata minkälaisen sydämen lukon tahansa jos Hän vain niin tahtoo ja saa siihen luvankin. Pakolla Hän ei koskaan mene sinne, vaan tarvitsee siihen ihmiseltä aina luvan, koska se on aina antaa kuitenkin ihmiselle annetun vapauden ja mahdollisuuden jopa kieltäytyä tapahtuvaksi, niin silloin se ovi jää kiinni ja lukkoon ja loppu onkin sit surullinen silloin sellaisen ihmisen elämässä ja sydän pysyy täytettynä kaikelle sille mikä ei ole Jumalammekaan tahto ja joka ei vie koskaan taivaan kotiinkaan, kirkkauteen. Vain yksin Jeesuksella on se avain jolla voidaan avata sydämien ovet ja puhdistaa ne, sekä antaa iankaikkinen elämä, toivo kerran taivaastakin, jos ihminen vain siihen suostuu ja niin tahdomme.

Niin näin pienet avaimet ja kuulin sanat; "Minulla on aina jokaista ihmissydäntä varten myöskin vara-avaimet!" Ja ne on todellakin Mestarimme kädessä pienet avaimet ja niillä Hän avaa sen sydämen lukon, vaikka se oiskin jo alkanut ruostua, kuiva, niin hänen öljynsä onkin sellaista öljyä, joka puhdistaa sen sydämen ruosteisimmankin lukon ja saa auki sen ja pääse sydämen kammioihin puhdistamaan sitä verellään ja Hengelläänkin, jotta hän sitten voisi vielä kerran ihan astua sinne asumaankin ja jäädä sinne asumaan Henkensä kautta..

Minua se näky siunaa valtavasti, kun niin helposti itsekin kuin ajattelee, että kaikki on jo kuin menetetty, koska uskoanasiat ei kiinnosta. Mutta samalla olen saanut kuin tajuta ja huomata miten Jumala alkaakin puhua sille ihmiselle eri tavoin.. Ja jos Herra suo, niin sekin mies vielä tahtoo muuttua, tulla uskoon, pelastua, saada syntinsä anteeksi ja alkaa elää Herramme tahdon mukaistakin elämää, johon ei enää kuulu maailman huvit ja iloliemet, tms..Sitä rukoilen!

Ja näitä miehisiä, kovaksi keitettyjä miehiä näen ympärilläni tosi paljon, joilla aivan takuulla on se pienen pojan sydän ja mieli, herkkyyskin jossain jo kuin taakse heitettynä, mutta ei unohdettuna. Vaan se voi vielä tulla esiin ja alkaa elää pienen pojan tavoin; Herralle Jeesukselle sydämensä kyllyydestä puhuen, rukoilen, eläen, iloitenkin ja kertoa evankeliumia niille toisillekin miehisille miehille, ettei kannata esittää kovaa jätkää, vaan herkkyys on sallittu miehillekin. Mieskin saa itkeä ja olla heikko, arka, pelokaskin ym..

Onhan meille kaikille niin miehille kuin naisillekin annettu sydämiimme aukko, jonka voi täyttää ainoastaan Jeesuksen rakkaus ja kun Hän saa luvan tulla sydämiin asumaan, sekä puhdistaa se, ne sydän sydänverellään, jonka vuodatti jokaisen ihmisen syntien tähden kerran siellä Golgatalla keskimmäisellä ristillä. Niin että; jokaisella on mahdollisuus saada Hänen ihanassa nimessään (Jeesus) ja ristinsä sovintoveressään syntinsä anteeksi ja näin ollen kokonaan; uuden elämän Hänessä ja Hänen kauttaan.

Ja ei tartte koskaan joutua itkemään kadotuksessa, kun ei uskaltanut tai vain halunnut pelastua, uskoa uskovia siis antaa elämäänsä Kristukselle Jeesukselle. Sillä, siellä pahassa paikassa on ikuinen elämä myöskin,(koska jokaisella ihmisellähän on kuolematon sielu, joka jää elämään fyysisen kuolemammekin jälkeen, kun verenkierto lakkaa ja sielumme siirtyy siihen paikkaan, minkä vallitsimme jo eläessämme; joko Karitsan häitä odottaen; pelastettuina ja puhdistettuina synneistämme, tai sitten: kadotuksen avautumista, ikuista tulijärveä..)Se on ikuinen kärsimyksen paikka ja sinne en tahtoisi yhdenkään ihmisen koskaan joutuvan, vain koska hylkäsi Jumalan rakkauden: Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ja Päätti olla ottamatta vastaan pelastusta ja syntiensä sovitusta, uutta elämää Kristuksessa Jeesuksessa, sekä yli ymmärryksemme käyvää rauhaansakin, jonka Hän lahjoittaa (kaikki on ansaitsematonta armoa ja lahjaa) uudestisyntyneeseen sydämeen uskon ratkaisunsa myötä. Se rauha kestää pahimmatkin myrskyt ja koetukset, koska sen on antava itse Jumala, Isä, Kaikkivaltias, kaikkien Luoja ja Pelastaja sydämiimme!

Naapurin hymy

Erityisesti uskonasioita häpeää suomalainen keskivertomies. Hän ei millään tahdo antaa sitä kuvaa, että hän suhtautuu myönteisesti uskonasioihin, saati sitten, että hän uskoisi. Hän ei halua menettää kasvojaan. On annettava kuva, että hän on reilu mies, joka tekee rohkeasti taivalta helvettiin.

Suomalainen kansanluonne on yliherkkä arvostelulle. Se johtunee siitä, että syvällä on ujoutta, alemmuudentunnetta, hyökkäävyyttä ja monenlaista muuta heikkoutta. Me suomalaiset jukurit emme halua tunnustaa Jeesusta siinä pelossa, että naapuri sattuisi hymyilemään.

Raamattu sanoo asiasta selvästi sanansa: Sen tähden jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta, joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa (Mt 10:32-33.)

Me tiedämme, mitä tästä seuraa. Siitä seuraa kadotustuomio ja ikuinen ero Jumalasta.