Miten pelastava usko löydetään?
Lähetetty: 18.05.2018 13:39LIISA RANTASAARI 12.5.2018.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” Joh. 1: 12. KR 33/38.
Raamattu on realistinen kirja. Raamattu kertoo, että synti on katkaissut yhteyden Jumalaan ja Luojaamme. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,” Room. 3: 23. KR 33/ 38. Yksikään meistä ei voi sanoa, olevansa synnitön. Koska Raamattu sanoo, ” kaikki ovat syntiä tehneet.” Puolustelemme, ”olen hyvä ihminen ja teen hyviä tekoja. Milloinkaan en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa. Minua ei voi sanoa syntiseksi.” On loukkaavaa puhua synnistä ja syyllisyydestä. Loukkaa tai ei, mutta on päivän selvää, että olemme kaikki syntiä tehneet ja siten syntisiä. Olemme Jumalan kirkkautta vailla. Jumalan kirkkaus poistui ihmisestä syntiinlankeemuksessa. Jumalan Pyhän Hengen valo poistui, koska tahallisesti Jumalan tahtoa rikkovan sydämessä, asuu paholainen. Hän on Jumalan tekojen vastustaja.
Ihmiskunnan syntyhetkellä ei ollut pimeyttä. Jumala loi kaiken valoisaksi ja kauniiksi. Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että ihminen eläisi, yhteydessä Hänen kanssaan. Kaikki oli Eedenin paratiisissa kaunista ja tasapainoista. Näin oli alussa. Vieläkin löytyy kaunista ja hyvää, kaikki kauneus ei ole hävinnyt. Kuitenkin päivittäin kuulemme uutisista, ettei maailmassa kaikki olekaan hyvin. Ihminen on väkivaltainen. Viha raivoaa maailmassa. Ihmiset taistelevat toisiaan vastaan. Kaikki viha, väkivalta ja pahuus, ovat paholaisen tekoja. Menetettyään puhtauden, ihmisestä tuli paholaisen tekojen välittäjä. Jumala ei vihaa yhtäkään ihmistä, eikä tee väkivaltaa kenellekään. Hänellä on aina rauhan ajatukset ihmisiä kohtaan.
Jumala rakastaa ihmisiä, olemme Hänen kätensä tekoa. Jumala tahtoo, että ihminen elää Hänen yhteydessään. Rakkaudessaan Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Jeesus Kristus kuoli ristillä ja sovitti meidän syntimme ja pahat tekomme. Kristus Jeesus kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi,” Jes. 53: 8. KR 33/38.
Paras uutinen on, että Jeesus ristin kuolemansa jälkeen, nousi ylös kuolleista. Näin Jeesus osoitti, ettei elämä pääty kuolemaan, vaan jatkuu ikuisesti. Kristuksen sovitustyö, avasi tien Jumalan yhteyteen. Synti estää meitä pääsemästä iankaikkiseen elämään. Syntimme on sovitettu ja armon ovi Kristuksessa avattu. Pääsemme Isän yhteyteen ja Hänen lapsikseen, Kristuksen armon ja rakkauden ansiosta. Kristus odottaa nyt, hyväksytäänkö sovitus, jota Hän tarjoaa? Kristus kävi rauhan neuvottelut ristillä Isän Jumalan kanssa, sinun ja minun puolesta.
Monet kyselevät, onko elämällä mitään tarkoitusta? Onko Jumalaa olemassa? Miksi Jumala sallii niin paljon sotia ja kärsimyksiä? Onko Jumala todella rakkauden Jumala? Elämällä on tarkoitus ja päämäärä. Elämämme tarkoitus on, että tässä ajassa, tämän elämän aikana, tekisimme sovinnon Jumalan kanssa. Ottaisimme vastaan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Kristuksen verellä syntisen omantunnon puhdistanut, on vapaa synneistään ja kaikista pahoista teoistaan. Suu puhdistuu kiroilusta ja valehtelusta. Sanavarasto raivataan kaikista likaisista sanoista puhtaaksi. Yksin tekomme eivät ole likaisia. Mikä asenne meillä on syntiin ja väärämielisiin tekoihin, se näkyy elämämme kautta ulospäin. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sisältä sydämestä, lähtevät pahat teot ja ajatukset.
” Ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.” Mark. 7: 15. Käsitämme, että maailmassa olevat likaiset toimintamallit, saastuttavat meidät. Sydämen, ja elämän ollessa vilpittömästi Kristuksen hallinnassa, maailmassa olevat elämäntavat, eivät meihin tartu. ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.” 1. Joh. 5: 18. Uudestisyntynyt ihminen ei tee tietoisesti syntiä. Pyhä Henki meissä varjelee meitä, ettei meihin tartu maailman pahuus. Uskoaan ja itseään valvova ihminen on Pyhän Hengen vaikutuspiirissä, Jeesus on tässäkin esikuva. Hän söi ja joi fariseusten ja syntisten kanssa. Jeesus oli jatkuvasti syntisten seurassa. Hänestä saamme ottaa oppia. Uskovaa ei ole tarkoitettu elämään erakon elämää. Meitä ei ole tarkoitettu pelastumisen jälkeen olemaan vain ” omien seurassa.” ei pidä jäädä seurakuntien seinien sisälle. Ihmiset eivät tule hengellisiin tilaisuuksiimme, jos annamme ymmärtää olevamme, ” parempaa väkeä.” Olemme pelastettuinakin, synnit anteeksi saaneita ihmisiä. Me emme ole pyhimyksiä, eikä sellaisia meistä koskaan tule. Parasta on pitää matalaa profiilia.
Joka itsensä ylentää, hänet alennetaan. Terve itsensä arvostaminen, on tervettä kristillisyyttä. Kristittynä eläminen ei ole itsestään selvää, eikä ole siten ylpeyden aihe. On suurta Jumalan armoa, että saa löytää Jeesuksen ja päästä Jumalan lapseksi, ja taivaan perilliseksi. Hyvä on pitää mielessä, tunne oma arvosi, mutta anna arvo toisellekin. Olemme vielä matkalla ja seuraamme Jeesusta. Nyt elämä on meille Kristus ja Hänen kuolemansa on meidän voitto. Meistä ei tule täydellisiä enkeleitä. Jatkamme Jeesuksen seuraajina oppilaina. Opetusta ja kasvamista tarvitsemme loppuun saakka. ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” 1. Kor. 13: 12.
Tehtäväksemme on annettu, olla ihminen ihmiselle. Rakastaa ja johdattaa elämällämme, ihmisiä Kristuksen omiksi. Tehtävämme on antaa tietoa paremmasta elämästä. Maailma parhaimmillaankin tarjoaa, vain hetkellistä iloa ja rauhaa, sekä onnea. Todellinen elämän onni ja vapaus saadaan Jeesukselta Kristukselta. Hänen antama ilo ja rauha kestävät, elämässä ja kuolemassa. Pelastus-sanoma on rakkauden sanomaa, rakastavasta Jumalasta ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Hänestä, syntisten Vapahtajasta. Kristuksen omalla on päämääränä ikuisuus, iankaikkinen elämä Kristuksen kanssa. Uudestisyntynyt Jumalan lapsi, alkaa elää elämää, joka kirkastaa Kristusta. Uskova alkaa tuottaa elämällään kunniaa Jumalalle. Alkaa elää elämää, joka on siunaukseksi lähimmäisilleen. Jeesuksen omina olemme palvelijoita, jotka rakastamme Jeesuksen rakkaudella ihmisiä. Meidän tehtävänä on näyttää, kuka on syntisten Vapahtaja. Johdattaa ihmisiä puhdistuslähteelle, Kristuksen luokse. Lohduttaa murheellisia, itkeä itkevien kanssa. Iloita iloitsevien kanssa. Hoiva ja huolenpito olivat Jeesuksen maanpäällisen elämän tehtävät. Löytyykö Evankeliumien sanomasta, että Jeesus olisi lyönyt ihmisiä?
Monesti me uskovat syyllistymme lyömään kanssapalvelijoitamme. Lakihenkinen uskova, omistaa ”vikoilun” armolahjan. Hän löytää kaikesta sanomista, kaikissa on vikaa. Tueksi otetaan Raamatun Sana. Näin sanan säilä lyö uskottavammin, koska tukeudutaan väärällä tavalla Jumalan Sanaan. Vikoja kaivava on paisunut kristitty. Hänen silmillään ovat suojalaput, jotka aiheuttavat putkinäön. Putkinäköinen kristitty ei tuijota kuin toisten virheisiin ja vikoihin. On erittäin pahasti asiat, jos tällaiseen tilaan joudutaan. Ojentaa voimme rakkauden hengessä, jos joku on mennyt armon ulkopuolelle tai tekee tietoisesti syntiä, tai opettaa vastoin Raamatun Sanaa. On nähtävä myös oman takin alle, siellä sitä pois laitettavaa eniten riittää. Paras ohje on tässä: ”Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.
Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niin kuin kirjoitettu on: ”Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun”. Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.
Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,
niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.
Hoivatkaa sen tähden toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.” Room. 15. 2 – 7. KR 33/ 38.
Jumala osoittaa Raamatun Sanan kautta, että Hän on olemassa. Hän hallitsee tätä maailmaa, vaikka näyttääkin, ettei näin olisi. Kaikkivaltias Jumala hallitsee valtaistuimellaan. Hän valvoo yksilöihmisten, ja kansakuntien elämää. Kristuksen omat ovat suuren Jumalan isolla kämmenellä. Hänen kätensä ihoon, on jokainen meistä piirretty. ”Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,” Jes. 49: 16.
Paholaisella on vielä valtaa tässä maailmassa, kuitenkin vain niin pitkälle, kuin Jumala sallii. Paholaisen, käärmeen pää on jo murskattu, jotenka valta on vähissä. Paholainen saa olla tämän maailman ruhtinas ja pitää aikansa vielä suurta melua. Saaden Jumalan kieltäneen maailman keskellä pahaa aikaan. Mutta Kristus Jeesus tulee vielä hallitsemaan voittajana tätä maailmaa. Ajan merkit näyttävät, ettei ole enää pitkä aika siihen, että Jeesuksen omien vaivanaika päättyy. Kristuksen omat temmataan Ylkäämme vastaan. Morsiantaan seurakuntaansa, Jeesus vahvistaa kestämään vielä hetken. Hääsalin ovi suljetaan ja armonaika päättyy. ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh. 16: 33. ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan” Apt. 14: 22.
Nyt on tärkeintä, että sielumme pelastuu. Sielumme on kuolematon. Pyrkikäämme tuntemaan Herra ja Hänen voimansa. Tämä ei ole mahdoton asia. Sillä Jumala Sanassaan sanoo: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” Joh. 1: 12. KR 33/38. Kaikille jotka ottavat Kristuksen vastaan, Hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi. Kristus ei erottele, kenelle voima annetaan, vaan kaikille. Omin voimin ei tulla Jeesuksen omaksi. Se ei onnistu. Usko on Jumalan lahja, kaikille jotka uskovat sydämestään Jeesuksen nimeen ja Kristuksen sovitustyöhön. Voima saadaan Jeesukselta. Pyhä Henki on voiman Henki. Jeesuksen elämänsä Herrakseen ottanut, ihminen kytketään Pyhän Hengen voimapiiriin. Ensimmäisen helluntaipäivän lupaus, on voimassa vieläkin. ”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. Apt. 1: 8.
Jumala ei vaadi meiltä mitään, muutos voima saadaan Jumalalta. Silloin kuin Jumala alkaa meissä tehdä muuttavaa työtään, meille tulee halu etsiä parempaa elämää, kuin mitä entinen on. Halu kasvaa, ja lopulta olemme saaneet tarpeeksemme entisestä elämästä, tulee pakottava tarve, tehdä muutosta elämässä. Silloin Jumala antaa meille voimansa, nähdä syntimme ja syyllisyytemme. Hän antaa löytää myös avun tähän tukalaan tilanteeseen. Apu löytyy Jumalan Sanasta. Jeesus sanoo: Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6: 37. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1. Joh. 1: 9.
15 vuotiaana rukoilin tällaisen rukouksen. ” Anna anteeksi Jeesus, olen liian usein kääntänyt selkäni sinulle. Olen tehnyt syntiä ja tahdon tehdä parannuksen. Jeesus ota kaikki syntini vastaan ja puhdista omatuntoni puhtaaksi verelläsi. Anna rakas Jeesus kaikki synnit anteeksi, ja auta että saa omantunnon rauhan ja ilon. Ota minut vastaan tällaisenaan ja tee hyvä työsi minun elämässäni. Johdata minua tahtosi tietä, tästä eteenpäin. Kiitän Jeesus, että kuulet tämän rukoukseni, koska tiedän, että sitä joka Sinun työksi tulee, Sinä et heitä pois. Kiitos Jeesus pelastuksesta jonka uskossa nyt vastaan otan. Kiitos Jeesus että veresi on minun syntini huuhtonut, niin etäälle kuin itä on lännestä. Anna Pyhän Hengen voima, elää Sinun tahtoisi tietä. Aamen.” Halutessasi voit rukoilla myös samoin.
”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” 2. Kor. 5. 20 – 21. KR 33/38.
Jeesuksen löytänyt syntinen ihminen alkaa elää taivaselämää jo täällä maanpäällä. Painava syntitaakka on poissa. Oi, mikä riemu on pelastetun. Jumalan lapsi on saanut pääsylipun taivaaseen. Lipussa on verenleima, ja ristin voitto. Syntisen ihmisen saatuaan armon päästä Jumalan lapseksi, on taivaassa ilo enkeleillä. Isä valmistaa pidot, tuhlaajapojan tai – tytön tullessa takaisin Isän luokse. Jokainen meistä olemme tuhlaajapoikia, ennen kuin saamme kohdata rakastavan Isän. Olemme kadonneita lampaita, joita Isä odottaa ja etsii, kunnes löytää.
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut’.
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” Luuk. 15. 4 – 7. KR. 33/38.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” Joh. 1: 12. KR 33/38.
Raamattu on realistinen kirja. Raamattu kertoo, että synti on katkaissut yhteyden Jumalaan ja Luojaamme. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,” Room. 3: 23. KR 33/ 38. Yksikään meistä ei voi sanoa, olevansa synnitön. Koska Raamattu sanoo, ” kaikki ovat syntiä tehneet.” Puolustelemme, ”olen hyvä ihminen ja teen hyviä tekoja. Milloinkaan en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa. Minua ei voi sanoa syntiseksi.” On loukkaavaa puhua synnistä ja syyllisyydestä. Loukkaa tai ei, mutta on päivän selvää, että olemme kaikki syntiä tehneet ja siten syntisiä. Olemme Jumalan kirkkautta vailla. Jumalan kirkkaus poistui ihmisestä syntiinlankeemuksessa. Jumalan Pyhän Hengen valo poistui, koska tahallisesti Jumalan tahtoa rikkovan sydämessä, asuu paholainen. Hän on Jumalan tekojen vastustaja.
Ihmiskunnan syntyhetkellä ei ollut pimeyttä. Jumala loi kaiken valoisaksi ja kauniiksi. Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että ihminen eläisi, yhteydessä Hänen kanssaan. Kaikki oli Eedenin paratiisissa kaunista ja tasapainoista. Näin oli alussa. Vieläkin löytyy kaunista ja hyvää, kaikki kauneus ei ole hävinnyt. Kuitenkin päivittäin kuulemme uutisista, ettei maailmassa kaikki olekaan hyvin. Ihminen on väkivaltainen. Viha raivoaa maailmassa. Ihmiset taistelevat toisiaan vastaan. Kaikki viha, väkivalta ja pahuus, ovat paholaisen tekoja. Menetettyään puhtauden, ihmisestä tuli paholaisen tekojen välittäjä. Jumala ei vihaa yhtäkään ihmistä, eikä tee väkivaltaa kenellekään. Hänellä on aina rauhan ajatukset ihmisiä kohtaan.
Jumala rakastaa ihmisiä, olemme Hänen kätensä tekoa. Jumala tahtoo, että ihminen elää Hänen yhteydessään. Rakkaudessaan Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Jeesus Kristus kuoli ristillä ja sovitti meidän syntimme ja pahat tekomme. Kristus Jeesus kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi,” Jes. 53: 8. KR 33/38.
Paras uutinen on, että Jeesus ristin kuolemansa jälkeen, nousi ylös kuolleista. Näin Jeesus osoitti, ettei elämä pääty kuolemaan, vaan jatkuu ikuisesti. Kristuksen sovitustyö, avasi tien Jumalan yhteyteen. Synti estää meitä pääsemästä iankaikkiseen elämään. Syntimme on sovitettu ja armon ovi Kristuksessa avattu. Pääsemme Isän yhteyteen ja Hänen lapsikseen, Kristuksen armon ja rakkauden ansiosta. Kristus odottaa nyt, hyväksytäänkö sovitus, jota Hän tarjoaa? Kristus kävi rauhan neuvottelut ristillä Isän Jumalan kanssa, sinun ja minun puolesta.
Monet kyselevät, onko elämällä mitään tarkoitusta? Onko Jumalaa olemassa? Miksi Jumala sallii niin paljon sotia ja kärsimyksiä? Onko Jumala todella rakkauden Jumala? Elämällä on tarkoitus ja päämäärä. Elämämme tarkoitus on, että tässä ajassa, tämän elämän aikana, tekisimme sovinnon Jumalan kanssa. Ottaisimme vastaan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Kristuksen verellä syntisen omantunnon puhdistanut, on vapaa synneistään ja kaikista pahoista teoistaan. Suu puhdistuu kiroilusta ja valehtelusta. Sanavarasto raivataan kaikista likaisista sanoista puhtaaksi. Yksin tekomme eivät ole likaisia. Mikä asenne meillä on syntiin ja väärämielisiin tekoihin, se näkyy elämämme kautta ulospäin. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sisältä sydämestä, lähtevät pahat teot ja ajatukset.
” Ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.” Mark. 7: 15. Käsitämme, että maailmassa olevat likaiset toimintamallit, saastuttavat meidät. Sydämen, ja elämän ollessa vilpittömästi Kristuksen hallinnassa, maailmassa olevat elämäntavat, eivät meihin tartu. ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.” 1. Joh. 5: 18. Uudestisyntynyt ihminen ei tee tietoisesti syntiä. Pyhä Henki meissä varjelee meitä, ettei meihin tartu maailman pahuus. Uskoaan ja itseään valvova ihminen on Pyhän Hengen vaikutuspiirissä, Jeesus on tässäkin esikuva. Hän söi ja joi fariseusten ja syntisten kanssa. Jeesus oli jatkuvasti syntisten seurassa. Hänestä saamme ottaa oppia. Uskovaa ei ole tarkoitettu elämään erakon elämää. Meitä ei ole tarkoitettu pelastumisen jälkeen olemaan vain ” omien seurassa.” ei pidä jäädä seurakuntien seinien sisälle. Ihmiset eivät tule hengellisiin tilaisuuksiimme, jos annamme ymmärtää olevamme, ” parempaa väkeä.” Olemme pelastettuinakin, synnit anteeksi saaneita ihmisiä. Me emme ole pyhimyksiä, eikä sellaisia meistä koskaan tule. Parasta on pitää matalaa profiilia.
Joka itsensä ylentää, hänet alennetaan. Terve itsensä arvostaminen, on tervettä kristillisyyttä. Kristittynä eläminen ei ole itsestään selvää, eikä ole siten ylpeyden aihe. On suurta Jumalan armoa, että saa löytää Jeesuksen ja päästä Jumalan lapseksi, ja taivaan perilliseksi. Hyvä on pitää mielessä, tunne oma arvosi, mutta anna arvo toisellekin. Olemme vielä matkalla ja seuraamme Jeesusta. Nyt elämä on meille Kristus ja Hänen kuolemansa on meidän voitto. Meistä ei tule täydellisiä enkeleitä. Jatkamme Jeesuksen seuraajina oppilaina. Opetusta ja kasvamista tarvitsemme loppuun saakka. ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” 1. Kor. 13: 12.
Tehtäväksemme on annettu, olla ihminen ihmiselle. Rakastaa ja johdattaa elämällämme, ihmisiä Kristuksen omiksi. Tehtävämme on antaa tietoa paremmasta elämästä. Maailma parhaimmillaankin tarjoaa, vain hetkellistä iloa ja rauhaa, sekä onnea. Todellinen elämän onni ja vapaus saadaan Jeesukselta Kristukselta. Hänen antama ilo ja rauha kestävät, elämässä ja kuolemassa. Pelastus-sanoma on rakkauden sanomaa, rakastavasta Jumalasta ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Hänestä, syntisten Vapahtajasta. Kristuksen omalla on päämääränä ikuisuus, iankaikkinen elämä Kristuksen kanssa. Uudestisyntynyt Jumalan lapsi, alkaa elää elämää, joka kirkastaa Kristusta. Uskova alkaa tuottaa elämällään kunniaa Jumalalle. Alkaa elää elämää, joka on siunaukseksi lähimmäisilleen. Jeesuksen omina olemme palvelijoita, jotka rakastamme Jeesuksen rakkaudella ihmisiä. Meidän tehtävänä on näyttää, kuka on syntisten Vapahtaja. Johdattaa ihmisiä puhdistuslähteelle, Kristuksen luokse. Lohduttaa murheellisia, itkeä itkevien kanssa. Iloita iloitsevien kanssa. Hoiva ja huolenpito olivat Jeesuksen maanpäällisen elämän tehtävät. Löytyykö Evankeliumien sanomasta, että Jeesus olisi lyönyt ihmisiä?
Monesti me uskovat syyllistymme lyömään kanssapalvelijoitamme. Lakihenkinen uskova, omistaa ”vikoilun” armolahjan. Hän löytää kaikesta sanomista, kaikissa on vikaa. Tueksi otetaan Raamatun Sana. Näin sanan säilä lyö uskottavammin, koska tukeudutaan väärällä tavalla Jumalan Sanaan. Vikoja kaivava on paisunut kristitty. Hänen silmillään ovat suojalaput, jotka aiheuttavat putkinäön. Putkinäköinen kristitty ei tuijota kuin toisten virheisiin ja vikoihin. On erittäin pahasti asiat, jos tällaiseen tilaan joudutaan. Ojentaa voimme rakkauden hengessä, jos joku on mennyt armon ulkopuolelle tai tekee tietoisesti syntiä, tai opettaa vastoin Raamatun Sanaa. On nähtävä myös oman takin alle, siellä sitä pois laitettavaa eniten riittää. Paras ohje on tässä: ”Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.
Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niin kuin kirjoitettu on: ”Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun”. Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.
Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,
niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.
Hoivatkaa sen tähden toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.” Room. 15. 2 – 7. KR 33/ 38.
Jumala osoittaa Raamatun Sanan kautta, että Hän on olemassa. Hän hallitsee tätä maailmaa, vaikka näyttääkin, ettei näin olisi. Kaikkivaltias Jumala hallitsee valtaistuimellaan. Hän valvoo yksilöihmisten, ja kansakuntien elämää. Kristuksen omat ovat suuren Jumalan isolla kämmenellä. Hänen kätensä ihoon, on jokainen meistä piirretty. ”Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,” Jes. 49: 16.
Paholaisella on vielä valtaa tässä maailmassa, kuitenkin vain niin pitkälle, kuin Jumala sallii. Paholaisen, käärmeen pää on jo murskattu, jotenka valta on vähissä. Paholainen saa olla tämän maailman ruhtinas ja pitää aikansa vielä suurta melua. Saaden Jumalan kieltäneen maailman keskellä pahaa aikaan. Mutta Kristus Jeesus tulee vielä hallitsemaan voittajana tätä maailmaa. Ajan merkit näyttävät, ettei ole enää pitkä aika siihen, että Jeesuksen omien vaivanaika päättyy. Kristuksen omat temmataan Ylkäämme vastaan. Morsiantaan seurakuntaansa, Jeesus vahvistaa kestämään vielä hetken. Hääsalin ovi suljetaan ja armonaika päättyy. ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh. 16: 33. ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan” Apt. 14: 22.
Nyt on tärkeintä, että sielumme pelastuu. Sielumme on kuolematon. Pyrkikäämme tuntemaan Herra ja Hänen voimansa. Tämä ei ole mahdoton asia. Sillä Jumala Sanassaan sanoo: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” Joh. 1: 12. KR 33/38. Kaikille jotka ottavat Kristuksen vastaan, Hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi. Kristus ei erottele, kenelle voima annetaan, vaan kaikille. Omin voimin ei tulla Jeesuksen omaksi. Se ei onnistu. Usko on Jumalan lahja, kaikille jotka uskovat sydämestään Jeesuksen nimeen ja Kristuksen sovitustyöhön. Voima saadaan Jeesukselta. Pyhä Henki on voiman Henki. Jeesuksen elämänsä Herrakseen ottanut, ihminen kytketään Pyhän Hengen voimapiiriin. Ensimmäisen helluntaipäivän lupaus, on voimassa vieläkin. ”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. Apt. 1: 8.
Jumala ei vaadi meiltä mitään, muutos voima saadaan Jumalalta. Silloin kuin Jumala alkaa meissä tehdä muuttavaa työtään, meille tulee halu etsiä parempaa elämää, kuin mitä entinen on. Halu kasvaa, ja lopulta olemme saaneet tarpeeksemme entisestä elämästä, tulee pakottava tarve, tehdä muutosta elämässä. Silloin Jumala antaa meille voimansa, nähdä syntimme ja syyllisyytemme. Hän antaa löytää myös avun tähän tukalaan tilanteeseen. Apu löytyy Jumalan Sanasta. Jeesus sanoo: Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6: 37. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1. Joh. 1: 9.
15 vuotiaana rukoilin tällaisen rukouksen. ” Anna anteeksi Jeesus, olen liian usein kääntänyt selkäni sinulle. Olen tehnyt syntiä ja tahdon tehdä parannuksen. Jeesus ota kaikki syntini vastaan ja puhdista omatuntoni puhtaaksi verelläsi. Anna rakas Jeesus kaikki synnit anteeksi, ja auta että saa omantunnon rauhan ja ilon. Ota minut vastaan tällaisenaan ja tee hyvä työsi minun elämässäni. Johdata minua tahtosi tietä, tästä eteenpäin. Kiitän Jeesus, että kuulet tämän rukoukseni, koska tiedän, että sitä joka Sinun työksi tulee, Sinä et heitä pois. Kiitos Jeesus pelastuksesta jonka uskossa nyt vastaan otan. Kiitos Jeesus että veresi on minun syntini huuhtonut, niin etäälle kuin itä on lännestä. Anna Pyhän Hengen voima, elää Sinun tahtoisi tietä. Aamen.” Halutessasi voit rukoilla myös samoin.
”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” 2. Kor. 5. 20 – 21. KR 33/38.
Jeesuksen löytänyt syntinen ihminen alkaa elää taivaselämää jo täällä maanpäällä. Painava syntitaakka on poissa. Oi, mikä riemu on pelastetun. Jumalan lapsi on saanut pääsylipun taivaaseen. Lipussa on verenleima, ja ristin voitto. Syntisen ihmisen saatuaan armon päästä Jumalan lapseksi, on taivaassa ilo enkeleillä. Isä valmistaa pidot, tuhlaajapojan tai – tytön tullessa takaisin Isän luokse. Jokainen meistä olemme tuhlaajapoikia, ennen kuin saamme kohdata rakastavan Isän. Olemme kadonneita lampaita, joita Isä odottaa ja etsii, kunnes löytää.
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut’.
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” Luuk. 15. 4 – 7. KR. 33/38.