Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan

[rita4]

Esko Kallioniemi

Tunnetko ihmisiä, joita kutsutaan uskovaisiksi tai jonkun seurakunnan nimiliitteellä? Ihmisiä jaotellaan erilaisiin ryhmiin ja luokituksiin. Jokaiselle elämäntilanteelle ja tapahtumalle on oma nimityksensä ja kaavakkeensa.

Yksi asia yhdistää jokaista tämän maan päällä elävää ihmistä ja saattaa yhteen kaikki kansanryhmät ja yhteiskuntaluokat. Jokaisen sisimmässä on kaipuu Jumalan yhteyteen. Tarve tuntea Jumala ei ole opetuksen tai informaation seurausta, vaan se on ihmisen perusominaisuus.

Raamattu kertoo, kuinka ihmisen elämään tulee erityisiä ajanjaksoja, jolloin Jumala kutsuu häntä luokseen. Tätä tapahtumaa kuvaillaan muun muassa etsikkoajaksi. Kyseinen aika ei ole minkään pallopelin viimeisten minuuttien kiivas takaa-ajoasema, vaan silloin maan ja taivaan Luoja etsii luomaansa ihmistä.

Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan rakentamaan jälleen sen yhteyden, jonka synti oli katkaissut heti ihmiskunnan elämän alkumetreillä. Jeesus koki samat ilot ja ahdistukset kuin ihmiset hänen ympärillään.

Jouluna muistellaan Jeesuksen syntymää ja pääsiäisenä hänen kuolemaansa. Kuolemallaan Jeesus sovitti meidän syntimme, ja etsikkoaikana meitä kutsutaan Jeesuksen luokse, jotta saisimme syntimme anteeksi.

Meidän osaksemme jää valinta, saako Jeesus armahtaa meitä syntisiä, vai käännämmekö hänelle selkämme. Psalmissa sanotaan, että joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon. Ihmiseltä vaaditaan päätös ja tahto, ja Jumala antaa tarvittavan voiman toteuttaa tehtyjä valintoja.

Lastenlaulussa sanotaan, että rukous on silta luokse Jumalan. Syntisen rukous ei ole mikään kaavanmukainen suoritus, vaan siinä yksinkertaisesti ihminen myöntää syyllisyytensä ja pyytää Jeesukselta armoa ja apua.

Uskonelämän ensivaiheissa on äärimmäisen tärkeää löytää yhteys paikalliseen seurakuntaan. Seurakunnan keskellä on tarjolla Raamatun opetusta, uskovien yhteyttä, rukousapua ja kaikkea, mitä uuteen elämään tarvitaan. Terve seurakunta on verrattavissa perheeseen, sielläkin iloitaan jokaisesta uudesta tulokkaasta. Ainakin niin on tarkoitettu tapahtuvan, joskus toki olosuhteet voivat olla toisenlaiset.

Seurakuntayhteys ei kuitenkaan korvaa aikaa, jonka jokainen Jeesukseen uskova voi itse viettää Raamatun äärellä ja rukousyhteydessä Jumalaan. Jumala on meidän taivaallinen Isämme, jota kiinnostaa kuulla, mitä hänen lapsilleen kuuluu ja miltä heistä tuntuu.

Jeesus tuli maailmaan, jotta me saisimme elää vapaina synnin vallasta. Kun omassa sydämessään saa kokea vapautta ja iloa, ei kaikki riipu siitä, mitä muut uskovat ihmiset ajattelevat.

Uskovan on hyvä elää niin, että hänen ympärillään olevat kanssamatkaajat pystyvät arvostamaan häntä. Silti oman sielunsa kohtalosta kannattaa päättää itse, sillä itse siitä joutuu myös vastaamaan.

[rita4]

Tunnetko ihmisiä, joita kutsutaan uskovaisiksi tai jonkun seurakunnan nimiliitteellä? Ihmisiä jaotellaan erilaisiin ryhmiin ja luokituksiin. Jokaiselle elämäntilanteelle ja tapahtumalle on oma nimityksensä ja kaavakkeensa.

Yksi asia yhdistää jokaista tämän maan päällä elävää ihmistä ja saattaa yhteen kaikki kansanryhmät ja yhteiskuntaluokat. Jokaisen sisimmässä on kaipuu Jumalan yhteyteen. Tarve tuntea Jumala ei ole opetuksen tai informaation seurausta, vaan se on ihmisen perusominaisuus.

Raamattu kertoo, kuinka ihmisen elämään tulee erityisiä ajanjaksoja, jolloin Jumala kutsuu häntä luokseen. Tätä tapahtumaa kuvaillaan muun muassa etsikkoajaksi. Kyseinen aika ei ole minkään pallopelin viimeisten minuuttien kiivas takaa-ajoasema, vaan silloin maan ja taivaan Luoja etsii luomaansa ihmistä.

Niinpä. Monia saatetaan sanoa uskoviksi, tai sitten he itse sanovat itseään uskoviksi jonkin sakramentin tms perusteella. Kuka sanoo jo olevansa uskossa, kun on niin hyvätahtoinen, auttava, ystävällinen, toiset huomioiva, tai käy kirkossa, rukoilee, lukee jopa Raamattuakin, laulaa kirkkokuorossa, kuuluu kirkkovaltuustoon, tai vanhempansa ovat uskovia, tai mitä vain taivaan ja maan väliltä.

En tällä halua painaa, tai arvostella ketään, ei, se ei ole tarkoitukseni. Ei aio kuin esittää jotain parempaa tai pyhempää; Ehei. Vaan se on vain se ikävä totuus, josta ei taida enää saada edes puhua, ei ainakaan ääneen, ettei vain loukkaa kenenkään sisintä, kerro heille; ettei he olekaan vielä uudestisyntyneitä uskovia Raamatun ilmoitetun Sanankaan mukaan. Ja siten saattaakin kun vetää ns maton jalkojen alta pois ja näin pudottaa heidät karuun totuuteen. Ja sehän sit aina sattuu ja tekee kipeää sydämessä, mielessä ja kieli herää kummasti elämään, sekä puolustautumaankin. Ei oteta kuin vastaan rakkautta totuuteen, joka sanoo, että Jokaisen ihmisen on nöyrryttävä ja otettava vastaan pelastus, sekä uudestisynnyttävä elävään uskoon. . Mentävä ahtaasta portista sisälle asti taivastielle, kaidalle tielle, joka ainoastaan vain vie taivaaseen. Se on se Jeesus tie!

Joh. 14:
1 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
4 Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte."
5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Otin tuon Raamatun paikan kahdestakin syystä. Pyydän sinua huomioimaan jakeen 1 loppuosankin ja miettimään sitä, että mitä se tahtoo sanoa meille kaikille. On hyvä uskoa Jumalaan, tottakai. Mutta meidän pitää uskoa myöskin Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseenkin. Eikös näin? Uskotko sinä vain Jumalaan ja rukoilet vain Jumalaa ja Jeesus on vain seimilapsi, tai nimi, jolla ei sitten kuitenkaan olekaan sen suurempaa merkitystä sinulle? Laulat kyllä Jeesuksesta, mutta et koe sydämesi kaipausta tai rakkautta Häntä kohtaan kuitenkaan.

Minä muistan, kun itse olin vielä olevinani kovastikin uskova ja suutuin silmittömästi, tai ainakin loukkaannuin henkilöihin, jotka kehtasivat epäillä uskoni aitoutta. Rukoilin kyllä ja koitinhan minä sitä Raamattuakin lukea, aika huonolla menestyksellä tosin.. Se sai pölyttyä rauhassa kirjahyllyssämme. Ja pyysin kyllä sitä ja tätä rukoillessani. Ja usein ihan maallisia asioita. Mutta En minä Jeesusta rukoillut, vaan Jumalaa. Ja kävin gospel konserteissa, kirkossakin ja ..Niin elin hyvin voimakkaasti uskonnollista elämää vain luullen olevani jo uskossa. En minä koskaan ole laittanut vauvakasteelle tai kirkkoon kuulumiselle mitään arvoa, tärkeyttä, pelastavaa tekijää, ei! Siis niille kuin uskon perustana, ei kiitos. Vaan se oli muuten sellaista "kiltin tytön" elämää ja uskon harrastamista enempikin.. Juttelin mielelläni ihmisten kanssa uskon asioistakin, toki. Mutta silti olin ilman Pelastajaani Jeesusta Kristusta, koska Hän ei kelvannut minun pirtaani, elämääni. Vaan riitti pelkkä Jumala. Mitä sillä Jeesuksella ois tehnyt tyyliin..Etsikkoaikoja tuli ja meni ja minä vain jatkoin uskonnollista leikkiuskovan elämääni, ilman muutosta, muuttumista..Kunnes sitten tuli selvä Hengen ilmoitus, että; "Nyt tämä on viimeinen kutsu ja sitten niitä ei enää tule!"

Jeesushan sanoo tuossa, että; Uskokaa Jumalaan; ok. Sehän onnistuu vai mitä? Mutta sitten Hän sanoo, että; USKOKAA MYÖSKIN MINUUN! Niin, Herra Jeesushan sanoo aivan selväsanaisesti, ettei pelkkä Jumalaan uskominen riitäkään, vaan tarvitaan myöskin usko: Häneen Vapahtajanaan, siis; Jumalan Poikaan: Jeesukseen Kristukseenkin, Pelastajanaan. Amen!

Ja jakeessa 6 Hän sanoo, että tarvitaan usko Häneen, joka on ainoa ja oikea tie taivaaseen. Hän ON Tie taivaaseen, ja Hän On totuus, ja vain Hänessä on ainoa ja oikea totuus, joka löytyy Raamatusta. Ja kun ottaa Jeesuksen vastaan, siis elämäänsä, asumaan sydämeensä, sekä pyytää Häneltä kaikkia syntejään anteeksi, sekä ristinsä veren pesua sydämeensä, niin siitä alkaa se Elämä isolla eellä, jossa meillä vain voi olla todellinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, joka vie meidät lopulta sinne taivaan kotiin asti. (ei enää ole väärää rauhaa, eikä pelkoa joutua kadotukseenkaan) Se on sitä todellista uskonelämää, joka kantaa ja kestää, koska silloin meillä on Auttaja taivaassa. Ja Hän on; Poika Jumalan, joka tahtoo ja voi jokaista ihmislasta auttaa, johdattaa Pyhän Henkensä kautta, sekä varjella, vahvistaa, rohkaista, louduttaa, ym ym.. Ei koskaan tarvitse katua sitä, kun jättäytyi ristinsä juurella Hänelle ainoalle, joka vain voi syntejä anteeksi antaa, sekä antaa sen mahtavan rauhansakin sydämiimme, kun sydän on pesty puhtaaksi kaikesta siitä mihin se ei voi muuten puhtaaksi tulla, tai vapaaksi synnin kahleista, maailmastakaan.. Sen tekee kallis maahan vuotanut Golgatan sovintoveri ja Jeesuksen nimi.

Jumala on asettanut JOKAISEN ihmisen sydämeen Jeesuksen mentävän aukon, jota Ei voi täyttää mikään muu asia, tavara, ei mikään tässä maailmassa oleva asia. Sen tyhjyyden voi täyttää ainoastaan syntiensä anteeksi saamisen ilo ja kun Jumalan rauha laskeutuu sydämeen, joka on yli ymmärryksemme käyvää rauhaa, jota järkemme ei voi selittää. Se rauha vain kestää, vaikka ois millanen myräkkä ulkona, siis elämässämme tai jopa tunnnepuolellakin. Siellä se on, taustalla ja se kestää, siis se Jumalan antama ihmeellinen rauha ja lepo sydämissämme. Kokeile Jeesusta! Et takuulla tule koskaan katumaan. Niin kuin en minäkään ole katunut muuta kuin sitä, miksen jo paljon aikaisemmin tajunnut ja halunnut vastaanottaa Jeesusta Kristusta elämäni Herraksi ja Vapahtajaksi!

Laitanpa tuon Esko veljemme otsikon mukaisen laulun lopuksi; Konnakuoro - Matka jatkuu - 01 - Usko Jeesukseen on enemmän