Usko Jeesukseen on tärkein asia elämässäni
Marja-Liisa Järvinen
Vanhempani tulivat uskoon ollessani alle 10-vuotias. He halusivat kuulla Jumalan Sanan julistusta ja kävivät paljon hengellisissä tilaisuuksissa ja minä heidän mukanaan.
Siihen aikaan oli maaseudulla aika paljon ns. tupakokouksia ja kesäaikaan telttakokouksia. Niissä julistettiin, että ihmisen tulee ottaa Jeesus vastaan syntien anteeksiantajana, jos haluaa tämän lyhyen ajallisen elämän jälkeen saada iankaikkisen elämän taivaassa.
Tämä opetushan perustui ja perustuu tietysti edelleen Raamattuun. " Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room. 8:1.
Kuullessani tätä julistusta alkoi sydämessäni nousta ajatus, että minunkin pitää tehdä ratkaisu Jumalan puoleen. Tiesin, ettei vanhempieni usko auta minun kohdallani.
Eräässä telttakokouksessa ollessani siellä kysyttiin jälleen, kuka haluaa ottaa Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana. Silloin minä nostin käteni merkiksi ja näin ilmoitin haluni antaa elämäni Jeesukselle. Puolestani rukoiltiin ja siitä alkoi "taaperrukseni" uskon tiellä. Jumala on armossaan pitänyt omanaan tähän asti, sillä omilla voimilla se ei olisi mahdollista.
Uskoontulohan ei suinkaan takaa automaattisesti helppoa elämää. Minunkin elämässäni on ollut monia pilvisiä päiviä. Mutta kun Jumalan Poika Jeesus on kapteenina elämäni purressa, ei tarvitse pelätä haaksirikkoa. Ja se mahtava päämäärä, iankaikkinen elämä Jumalan luona, kannustaa jatkamaan uskon tiellä eteenpäin.
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut." Joh. 11:25.
Ystäväni, joko Sinä olet avannut sydämesi Jeesukselle?
Vanhempani tulivat uskoon ollessani alle 10-vuotias. He halusivat kuulla Jumalan Sanan julistusta ja kävivät paljon hengellisissä tilaisuuksissa ja minä heidän mukanaan.
Siihen aikaan oli maaseudulla aika paljon ns. tupakokouksia ja kesäaikaan telttakokouksia. Niissä julistettiin, että ihmisen tulee ottaa Jeesus vastaan syntien anteeksiantajana, jos haluaa tämän lyhyen ajallisen elämän jälkeen saada iankaikkisen elämän taivaassa.
Tämä opetushan perustui ja perustuu tietysti edelleen Raamattuun. " Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room. 8:1.
Kuullessani tätä julistusta alkoi sydämessäni nousta ajatus, että minunkin pitää tehdä ratkaisu Jumalan puoleen. Tiesin, ettei vanhempieni usko auta minun kohdallani.
Eräässä telttakokouksessa ollessani siellä kysyttiin jälleen, kuka haluaa ottaa Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana. Silloin minä nostin käteni merkiksi ja näin ilmoitin haluni antaa elämäni Jeesukselle. Puolestani rukoiltiin ja siitä alkoi "taaperrukseni" uskon tiellä. Jumala on armossaan pitänyt omanaan tähän asti, sillä omilla voimilla se ei olisi mahdollista.
Uskoontulohan ei suinkaan takaa automaattisesti helppoa elämää. Minunkin elämässäni on ollut monia pilvisiä päiviä. Mutta kun Jumalan Poika Jeesus on kapteenina elämäni purressa, ei tarvitse pelätä haaksirikkoa. Ja se mahtava päämäärä, iankaikkinen elämä Jumalan luona, kannustaa jatkamaan uskon tiellä eteenpäin.
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut." Joh. 11:25.
Ystäväni, joko Sinä olet avannut sydämesi Jeesukselle?