Oletko jo saanut kokea/maistaa, että: Herra on hyvä, että: Hän On Rakkaus? Jos et, niin rohkenen sanoa silloin sinulle, että: tosi iso pala puuttuu silloin elämästäsi, jonka voi täyttää vain yksin Jeesus Kristus, Jumalan aino syntyinen Poika, jokaisen ihmisen Auttaja ja Vapahtaja! Vain yksin Jeesuksessa löytyy rauha, ilo ja rakkaus, anteeksi antokin. Ja sen kaiken pääsee kokemaan, vain haluamalla pelastua ja saada syntinsä häneltä, ainoalta anteeksi. Oletko jo pyytänyt syntejäsi Jeesukselta anteeksi, katuen niitä, häveten niitä, tahtoen puhdistua Hänen Golgatan sovintoveressään, jossa ainoassa on armahdus, anteeksi anto ja pelastus ?
Kuinka valtavan tärkeää on jokaisen ihmisen käsittää pelastuksen arvo ja tärkeys! Se ei ole leikin asia, jonka voi ottaa ja kohta jo heittää olkansa yli tarpeettomana ja ..kuin mukamas pelastuksen voisi ottaa ja lopettaa ja kohta taas jos huvittaa, niin alkaa taas uskomaan.. Ei niin! Vaan kun ihminen tulee uskoon, niin se on valtava asia, joka on vasta ensimmäinen asia siinä tapahtumassa. Sen jälkeen vasta alkaa se ns. hapuilu kohti Jumalaa ja oppiminen; miten eletään uskossa. Se on sama kuin syntyisi pieni vauva, joka ensin tarvitsee äidin ja isänkin syliä, ja siten saa rauhassa opetella mitä on kasvaa.. pikkuhiljaa, ja vahvistua, oppia uusia asioita, sekä oppia; ettei kaikki ole sopivaa, ei edes tarpeenkaan, mikä vaikuttaa hyvältä ensin..Se on sitä oikean ja väärän balanssin löytämistä elämässä.
Mutta kun lapsi kasvaa, niin hänen pitää oppia asioita, joilla hän voi jopa vanhingoittaa itseään ja muitakin.. Lihan mieli on aina vihollisuutta Jumalaa kohtaan, tai ainakin useimmiten näin on asianlaita. Ja vaikka me uudestisynnymmekin ylhäältä ja saamme tulla Jumalan lapsiksi, sekä saamme silloin kaikki syntimme anteeksi, kun vain tosissamme sitä, niitä pyydämme anteeksi rukoillen. Niin on hyvä oppia ja ymmärtää se tosi seikka, että: Kun pyydämme syntejämme anteeksi silloin kun tahdomme tulla uskoon ja muuttua, niin se ei ole kerrasta poikki juttu, ei! Vaan sitä ns parannusta, eli syntiensä anteeksi pyytämistä on harjoitettava joka ikinen elämänsä päivä rajalle asti, kunnes siirrymme kirkkauteen. Sen jälkeen alkaa loputon ilo ja ylistysvirsien soitto..
Siksi on hyvä sitä opetella heti alusta lähtien, ja ottaa vaikka tavaksi iltaisin mennä ensin sinne verisen ristin juurelle tunnustamaan päivän mokat ja ilot, ym.. Ja kiitellään kun Herra armossaan tahtoo meille kurjille kaikki syntimme anteeksi antaa ja saamme uskoa ne anteeksi annetuiksi Jeesuksen Kristuksen maahan vuotaneessa sovinto veressä ja Jeesuksen nimessä.
Ja olisihan se ihanaa, jos olisimme päivän mittaan voineet tunnustaa; kenen omia olemme, niin, että: heti alusta lähtien opettelemme sanomaan ja tunnustamaan kenen oma nyt on ja ketä seuraa ja se voi olla lyhyesti vain; olen saanut tulla uskoon! Se riittää. Mutta jos et heti alusta lähtien ymmärrä tunnustamisen tärkeyttä, niin ajan oloon se on yhä vain vaikeampaa,..kuin palana kurkussa ja pelkona mitä muut sanoo..Ihmispelko laittaa paulan sanoo Jumalan Sana. Ja tottahan se on että on käytävä joskus jopa pieni hiljainen taistelu ensin mielessä, jotta uskaltaa sanoa uskovansa Jeesukseen, tai tulleensa uskoon. Mutta siitä seuraa siunaus,ja ilo, usko pois!
Ja se Jumalamme rakkaus ei ole mitään sellaista rakkautta, mitä me ihmisiltä saatamme ehkä saada, vaan se on Paljon paljon suurempaa ja parempaa ja se kestää, vaikka me olisimmekin joskus uskottomat, niin Jeesus ei kiellä sinua, eikä hylkää, jätä sinua, jos sinä et tahdo hylätä häntä, niin että otat, riuhtaiset kätesi irti kädestään ja menet takaisin maailmaan ja luulet sieltä saavasi todellista rakkautta ja iloa. Et muuten saa, kuin hetkellistä hyvää mieltä, ehkä.
Mutta muista tämä aina, kun sinua alkaa houkuttaa lähteä pois verisen ristin luota ja jättää, tai jopa kieltää Jeesus, niin se voi tuntua aluksi mahtavalta, kun ei ole vaatimuksia, ei omaa yrittämistäkään, mutta lopulta se tie vie tuhoon ja katkeriin kyynellin, kylmyyteen ja epätoivoon. Ja takaisin on aina vain vaikeampi tulla..
Sielunvihollinen osaa kyllä uskotella, että nyt on kaikki hyvin, jopa paremmin, kuin uskossa ollessasi oli, koska se haluaa Herran oman pois uskontieltä, takaisin omakseen ja valtaansa. Se petkuttaa sinua. Älä siis usko, äläkä kuuntele sitä. Pysy Jeesuksen omana ja opettele kuolemaan lihasi tahdolle, niin saat alkaa kasvaa uskossasi ja Huom! Oman yrittämisen miellyttää Jumalaa voit nakata roskakoriin heti alkajaisiksi. Hän tietää mitä tekoa sinä olet, hän tietää elämäsi, asiasi, ajatuksesi, kaiken ja siltikin Hän Rakastaa sinua, kun vain pysyt omanaan. Ei hän vaadi sinulta, vaan sinä itse vaadit itseltäsi, rääkkäät itseäsi ja vihollinenkin saattaa kiusata ja mollata sinua, mutta sitä ei pidä uskoa, kuunnella, ei!
Ja alkuvaikeuksien jälkeen alat päästä kiinni uskonelämään ja opit, ettei kukaan ole täydellinen, eikä synnitönkään, vaan olemme reppanoita loppuun asti. Älä siis pelkää epäonnistuvasi heti, aina, äläkä yritä itse päätellä miten pitäisi elää, sillä: Pyhä Henki, joka astuu sydämeesi, kun tulet uskoon, niin hän ohjaa ja neuvoo, varoittaakin sinua. Niin ja älä tee Raamatun lukemisestakaan pakkopullaa, vaan pikku hiljaa opettele juurtumaan Sanaan kiinni ja tutkimaan sitä..Älä syytä itseäsi aina huonoudesta, heikkoudesta, vaan Kiitä, kun saat olla uskossa ja vaikka et ymmärräkään moniakaan asioita aluksi, niin kuitenkin joka päivä olet hiukan jo päässyt eteenkinpäin ja vain päivä kerrallaan; Se riittää!
Älä koskaan ota kättäsi pois Jeesuksen kädestä, koska .. tämä ei ole tarkoitettu pelotteluksi, vaan on totuus, niin kukaan ei tiedä mitä meille huomenna tapahtuu. Ehkei olekaan enään mahdollisuutta palata sinne verisen ristin juurelle..Niin alhaalla ei kukaan kulje, etteikö sielläkin Jeesus ois. Pysy aina Hänen omanaan! Vasta kirkkaudessa ymmärrämme kaiken! Siunattua kotimatkaa!
Lopuksi tämä reipas laulu; kuusamon leiffi numero 12
