UNELMANA TAIVAS

[rita4]

Onko meiltä kadonnut näky uskon päämäärästä tehdessämme matkaa ja tottuessamme seurakunnan toimintaan ja julistukseen? Onko uskosta tullut tapa elää, eräänlainen korvike tai harrastus? Hengelliset tavat ovat hyviä, kunhan vin muistamme, miksi uskomme ja miksi näemme vaivaa.

"Valvokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenekään jääneen tapaleelle." (Hebr. 4:1)

Monet ovat jättäneet valvomisen ja kadottaneet sen unelman, jonka Jeesus antoi uskoon tullessa. Silloin tuli huoli lankeamisesta, taivaspaikan kadottamisesta, mutta kaikkeen tottuu. Alamme elää tälle maailmalle, rakentaa elämää niin kuin ennenkin. Ajattelemme, että Jeesus siunaa kaiken, mitä me haluamme.

Voidaan jopa kyseenalaistaa Jumalan Sanan todellisuus ja jumalallisuus. Elämme vaikeassa ajassa, jossa kaikki laiton, Jumalalle kelpaamaton, on tullut yleisesti hyväksytyksi. Seurakunnat saattavat kyseenalaistaa vanhemmistojen auktoriteetin ja asettaa hallituksen ja kansanvallan Sanan ja vanhimpien aseman edelle.

Miksi kukaan ei enää halua olla minkään auktoriteetin alla, ei edes Jumalan. Kansanvalta, naispappeus, homous, avoliitot ovat tätä päivää myös vapaissa suunnissa. Ei ole ollut Jumalan Sana keskellämme, on ollut kertomuksia ja ohjelmaa. Samalla on kadonnut näky siitä, miksi matkaa teemme, miksi meidät on pelastettu ja mikä on seurakunnan tehtävä. Näihin kysymyksiin ei anna oikea vastausta mikään muu kuin Jumalan Sana.

Liian moni nukkuu omissa unelmissaan. Siksi Ef. 5:14 sanoo:"Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee." Meidän tulee saada uusi näky hukkuvista sieluista, heidän evankelioimisestaan, näky omasta hengellisestä elämästä, taivaasta. Ilman näitä me vaivumme maailmallisen horokseen, jopa uneen. Istumme vanhalla paikallamme, mutta Kristus ei ole sydäntemme valtaistuimella.

Vaarallista on myös ihmisviisaus, joka saivartelee Sanan kanssa. Sanaa kierretään vetoamalla erilaisiin käännöksiin ja tutkimuksiin. Onko Jumalan Pyhä Henki vaiennut? Ei ole! Vieläkin hän opettaa Jumalan tahdon Kirjoitusten mukaan, jos vain suostumme Pyhän Hengen johdatettaviksi. Älkäämme kadottako kaiken viisauden ja ohjemallisuuden keskellä todellista päämäärää ja unelmaa, joka toteutu varmasti, jos annamme Krituksen asua uskon kautta sydämissämme. (Ef. 3:17)

Siunattua kesä jokaiselle. Unelmoidaan taivaasta, sillä se on paljon enemmän kuin osaamme edes aavistaa.

Esa Kuusinen
Pori

[rita4]

Onko meiltä kadonnut näky uskon päämäärästä tehdessämme matkaa ja tottuessamme seurakunnan toimintaan ja julistukseen? Onko uskosta tullut tapa elää, eräänlainen korvike tai harrastus? Hengelliset tavat ovat hyviä, kunhan vin muistamme, miksi uskomme ja miksi näemme vaivaa.

"Valvokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenekään jääneen tapaleelle." (Hebr. 4:1)

Monet ovat jättäneet valvomisen ja kadottaneet sen unelman, jonka Jeesus antoi uskoon tullessa. Silloin tuli huoli lankeamisesta, taivaspaikan kadottamisesta, mutta kaikkeen tottuu. Alamme elää tälle maailmalle, rakentaa elämää niin kuin ennenkin. Ajattelemme, että Jeesus siunaa kaiken, mitä me haluamme.

Voidaan jopa kyseenalaistaa Jumalan Sanan todellisuus ja jumalallisuus. Elämme vaikeassa ajassa, jossa kaikki laiton, Jumalalle kelpaamaton, on tullut yleisesti hyväksytyksi.

Sattuipa aika jännästi, kun tässä etsin mitä ja mistä osiosta kommentoisin jotain ja tämä tuli kuin voimakkaammin esiin. Kuuntelin tossa saunan jälkeen heng musiikkia, niin samaan aikaan, kun aloin kirjoittaa tästä, niin kapaps vain; Paavo veli siellä alkoikin puhua juuri samasta asiasta .. Tuntuu ihan, että: Jumala haluaa oikein vahvistaa tämän aiheen ja sen tärkeyden, varoituksena, ettemme mieltyisi ruokkimaan omaa lihaamme, tai rakastuisi maailmaan tai helppoon, mukavaan ym elämään uskovina.

Oletko valvova uskova, joka pyrit aloittamaan päiväsi rukouksessa, sekä Jumalan Sanaa lukien? Heräätkö öisin? Älä tympäänny, vaan käytä sekin aika Jeesuksen kasvojen edessä viipymisessä. Ja saat siunauksen, voiman, avun ja alat kasvaa entisestäänkin uskossasi; Halleluja!

Miksihän tuntuu, että nuo kirkon uskonnolliset ovat enempi nykyään menossa taivaaseen, kuin me uskovat, joilla pitäisi olla jatkuva taivas kaipuu, sekä se, kun ymmärtää miten tärkeää on; Valvoa, pysyä hereillä, tutkia, koetella kaikki, niin ja pitää se mikä: pysyy Jumalan Sanassakin, niin.. Rohkaisen sinua rakas kanssamatkaajani: Nosta jo pääsi ja lopeta jo itsesi huonoksi moittimisestasi sekä: katso vain Jeesukseen, koska Hän hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin oletkin ja Hän tietää kyllä tasan tarkkaan; mitä tekoa sinä olet ja miten olet elänyt uskoasi todeksi, ym ym... Mutta huomaa rakas lukijani; Hän, Jeesus ei moitikaan sinua, niiin kuin me ihmiset kovin helposti saatamme jopa moittia toista uskovaa ..Ei! Vaan Hän katsoo juuri nytkin sinua rakkaudellisin ja armahtavin silmin, sekä tahtoo vetää sinua yhä vain lähemmäksi itseään, pysymään vain Hänen antamassaan Sanassa, eikä siinä; ihmisten muokkaamssa sanassa.

Ei kai vain seurakuntasi opetus ja tavat ole tulleet sinulle kuin itsestään selvyyksiksi ja sen myötä et enää koe tarvetta valvoa uskosi tilaa, tai uskot srk käymisesi ja siihen kuulumisesi, pelastavan sinut taivaaseen.

Ei sinua, eikä ketään pelasta seurakunnassa käyminen, tai kun nimi on sen kirjoissa, kuulut siihen organisaatioon.. ehei! Vain se on pelastavaa, että: Nimesi on kirjoitettuna taivaan Kirjassa ja ettei sitä pyyhitä sieltä pois, välinpitämättömän asenteesi takia tai jopa maailmaankin rakastumisesi takia. Nyt on aika uudistaa matkaliittosi, jos olet kulkenut kahdella tiellä yhtä aikaa. Et voi elää maailmassa ja sen nautintoja hakien, ja samalla Kristuksen Jeesuksen omana, ..Sinun pitää siis valita; Kumpiko sinulle on rakkaampaa ja tärkeempää; lihasi ruokkiminenko, vaiko henkesi ja sielusi elävänä pitäminen? Suostu siis polvistumaan verisen ristinsä juurelle ja..Tiedät kyllä..

[rita4]

Miksi kukaan ei enää halua olla minkään auktoriteetin alla, ei edes Jumalan. Kansanvalta, naispappeus, homous, avoliitot ovat tätä päivää myös vapaissa suunnissa. Ei ole ollut Jumalan Sana keskellämme, on ollut kertomuksia ja ohjelmaa. Samalla on kadonnut näky siitä, miksi matkaa teemme, miksi meidät on pelastettu ja mikä on seurakunnan tehtävä. Näihin kysymyksiin ei anna oikea vastausta mikään muu kuin Jumalan Sana.

Liian moni nukkuu omissa unelmissaan. Siksi Ef. 5:14 sanoo:" Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee." Meidän tulee saada uusi näky hukkuvista sieluista, heidän evankelioimisestaan, näky omasta hengellisestä elämästä, taivaasta. Ilman näitä me vaivumme maailmallisen horokseen, jopa uneen. Istumme vanhalla paikallamme, mutta Kristus ei ole sydäntemme valtaistuimella.

Vaarallista on myös ihmisviisaus, joka saivartelee Sanan kanssa. Sanaa kierretään vetoamalla erilaisiin käännöksiin ja tutkimuksiin. Onko Jumalan Pyhä Henki vaiennut? Ei ole! Vieläkin hän opettaa Jumalan tahdon Kirjoitusten mukaan, jos vain suostumme Pyhän Hengen johdatettaviksi. Älkäämme kadottako kaiken viisauden ja ohjemallisuuden keskellä todellista päämäärää ja unelmaa, joka toteutuu varmasti, jos annamme Kristuksen asua uskon kautta sydämissämme. (Ef. 3:17)

Tämä kirjoitus nousi eteeni ja ajattelin siitä jotain koittaa sanoa. Herra antakoon viisauttaan ja sanoja, etten ihan omiani vain puhuisi.

Mitä sinulle nousee mieleen sanasta; auktoriteetti? Onko se ikävältä kuulostava, ahdistava sana? Tuntuuko sinusta ettei uskovana enää tartte olla minkäänlaisen auktoriteetin alaisena; alistua jonkun tahtoon tottelemaan sitä? Olethan koko elämäsi jo elänyt aina jonkun auktoriteetin alaisena tai sen pelossa, tai jopa suivaantuneena, kun joku toinen käskyttää sinua ja etkä tahtoisi totella, et alistua tahtoonsa, vaan elää, niin kuin itse tahdot tai tuntuu hyvältä, oikealtakin, niinkö?

Mutta rakas ystäväni, kun me vain suostumme, siis; alistumme Jumalan Sanan sekä tahdon alle tottelemaan, toimimaan niin kuin Hän tahtoo, niin siinä on kuule samalla elämäämme kuin turvaverkko ja ei tartte pelätä mitään pahaa, ikävää, tai kuin alistamista johonkin, joka ei ole meille sopivaa, tai kivaakaan. Ei niin! Vaan, kun sinä ja minä, me kaikki vain suostuisimme siihen mikä on Isämme hyvä tahto meidän kohdallamme ja emme aina niin kovin laittaisi kampoihin,vastustaisi tahtoaan, kieltäytyisi tottelemasta Sanansa ohjetta, tai kieltäytyisi nöyrtymästä, siis: lihamme kuolettamista ja sen kuin ristiinnaulitsemistakin, niin meillä olisi paljon kivempaa, helpompaa elää ja Jumalan Rauha saisi vallita sydämisämme, sekä kiitosmieli, kun saamme aivan kaiken jättää Hänen hoitoonsa, käsiinsä, johtoonsa, siis ristinsä juurelle..

Olen paljon miettinyt sitä, miten paljon nykyään seurakunnissa on kaikkea muuta, kuin sitä, mikä on Jumalamme tahto. Sekä sitä, miten paljon etsitään porukoille kuin viihdykettä, korvasyyhyä, nautintoja, joiden takia ainakin kannattaa mennä kokouksiin, tms..Ei enää uskalleta sanoa syntiä synniksi, ei nuhdella vääränlaisesta elämästä, ojentaa rakkaudellisesti, mutta tiukasti, sekä kuin ojentautua siihen, mikä On Raamatun ilmoitus ja Sana, ohjaus Isän Jumalamme tottelemiseenkin, ym.. Ja pyrkiä ainakin olemaan yhtä, laittaan pois vääränlainen nurina mieli, sekä toisten sormella osoittelukin, ja pyrkiä sopuun sekä anteeksiantoon, jolloin Herrammekin yhtyy siihen mielellään ja siunaa elämäämme kuin myöskin sellaista seurakuntaakin.

Pakostakin nousee mieleen se opetus, joka sitten muuten on väärä ja Raamatun Sanankin vastainen, mutta tuntuu kuin olisi mielletty oppi; "Kerran pelastunut, aina pelastunut!" Siis, se että kun on kerran tultu uskoon, niin se sitten riittääkin ja sen jälkeen ei enää mukamas voisi edes tehdä syntiä, eikä elää väärinkään, tms, joka ehkä sit saattaisikin viedä pelastuksen väärille raiteille, tai jopa pahimmassa tapauksessa: kadottaa se todellinen usko ja luottamus Herraan Jeesukseen ja Hänen ristintyönsä ansioon kohdallamme. Ja sen myötä usko olisikin kaiken sallivaa ja lepsua, kunhan vain käydään näyttäytymässä seurakunnassa ja ollaan siellä hurskaan näköisiä ja kuuloisia, mutta kotona, siellä arjessamme se usko onkin kuin romukopassa, joka ehkä joskus pitäisi kuin siistiä, tai sitten heittää jopa pois näkyviltä häiritsemästä. Ja lihantahto elää ja voi hyvin, sekä maailma on rakas paikka, josta ei haluta luopua ja alkaa odottaa Jeesusta saapuvaksi noutaan kotiin. On rakastuttu maailmaan ja nukutaan koiranunta uskossa.. Pelkäämättä seuraamuksia, kun ei tahdota elää parannuksessa ja suostua muuttumaankin.

Entäpä sitten nuo vielä uskosta osattomat, jotka vain yhä odottavat meitä Herran omia viemään heille evankeliumin ilosanomaa tavalla, jonka he tahtovat myöskin vastaanottaa ja tulla Herraan Jeesukseen uskoviksi myöskin? Nukuttaako? Eikö kiinnosta, huvita nähdä vaivaa, laittaa itseään kuin likoon, jotta hekin saisivat kuulla evankeliumia ja nähdä miten ihanasti Jumala ohjaa ja johtaa, hoitaa, auttaa meitä omiaan? Saada heillekin se kipinä, joka iskisi niin taivaallista tulta, että: Hekin tahtoisivat muuttua, nähdä syntisen elämänsä ja tehdä siitä parannuksen, tulla sinne Golgatan verilähteelle saamaan syntinsä anteeksi sekä; uudestisyntymisen ihmeen kokemaan, lähteä ahtaan portin kautta taivastielle. Kohtaamaan Herraamme Jeesusta Kritusta, joka tahtoo vapauttaa heidätkin saatanan kahleista; Jumalan lasten iloon, rauhaan ja vapauteen! Kiinnostaisiko?

Mutta rakas ystäväni, kanssamatkaajani.... tiedätkö mikä on nro 1 ennenkuin voit ja voimme kukaan olla Herramme käytettävissä sielujen pelastumisen puolesta, kuin myöskin srk rakentumiseksi? Minusta se on: Oman hengellisen elämän korjaaminen, invertaarion tekeminen sydämissämme ja rukoukseen asian puolesta meneminen, jotta Herra saa valaista sydämemme silmät näkemään Totuuden meistä itsestämme ja meidän uskomme tilasta, käytöksestämme,sekä; ketä me oikeasti rakastamme ja tottelemmekin, ja muuttaa meitä niin, että: tahdomme muuttua, kuolla tämän maailman tarjonnalle, olipa se sitten mitä tahansa, joka vie aikamme ja mielenkiintommekin pois Raamatun lukemisesta, rukouselämän harjoittamisesta, Jeesuksen rakastamisesta ja Hänen laittamisesta nro ykköseksi elämässämme, sekä jopa lopulta uskovien yhteydestäkin luopumiseen..Kun ja koska kaikki muu tulee tärkeemmäksi ja rakkaamaksi, mielenkiintoisemmaksikin, kuin se usko, jonka saimme uskoontulomme yhteydessä Herraltamme ja Jumalaltamme..

Koska niin moni jättää srk,ssa käymisen ja sielläkin pitäisi saada vain korvasyyhyä, ettei liha loukkaannu tai suutu toisiin uskoviin, jotka vain tuovat esille sitä, mikä on Jumalammekin tahto: jokaista omaansa kohtaan, erittelemättä siinä ketään, tai syyllistämättä ketään, tms.. Mutta, mutta, kun ollaan lihallisia ja maailmallisia, halutaan vain nukkua ja nauttia elämästä ilman vaivannäköä, lihansa kuolettamista, niin voi miten sitä ollaan happamia, kun joku julistaa totuutta, jonka Pyhä Henki tuo sanottavaksi, ja sitä ei kuin nähdäkään Herran Hengen tuontina ja puheena nukkuville, sekä maailmaan rakastuneille Herran omille, vaan syytöksinä ja vaatimuksina, tms, niin sitten helposti loukkaannutaan puhujaan, .. Mutta todellisuudessahan loukkaanutaankin; Jumalan Sanaan, Herraan Jeesukseenkin ja Hänen Henkensä puheeseen.

Niinpä: me olemme vain saviastioita jokainen, vajavaisia ja toki meissäkin on kaikissa omat puutteemme, vikamme ja jopa se liha, joka aina tahtoisi nostaa päätään ja sanoa sen viimeisen sanankin, mutta kun lähdetään ristin juurelta, puhdistusvirralta, niin silloin saamme olla turvallisella mielellä ja jos jokin tai joku loukkaakin meitä, niin tahdomme mennä rukoukseen pyytämään anteeksiantoa, sekä voimaa antaa anteeksi, unohtaa, ja sen jälkeen vain mennä eteenpäin ja vain siunata. Helppoahan se ei ole, mutta jos ja Kun päättää toimia, niin kuin on Herrammekin tahto, niin se on meille kuitenkin lopulta; voimaksi ja siunaukseksi uskonelämässämme ja kaikessa muussakin mitä sitten teemmekin ja elämme, jne.

Niinpä, kuinka paljon nyt etsitään kuin porsaanreikiä, helpostusta, sallimista elää niin kuin itsestämme tuntuu kivalta ja hyvältä, helpoltakin: juuri ihmisviisaudesta, sekä eri käänöksienkin kautta kuin tuodaan esille sitä, mikä onkin muka muuttunut ja ettei se jokin esim 33/38 käännös enää olekaan totuudellinen, vaan jo ihan vanhanaikainen ja nyt on uusi aika noussut ja uudet tuulet, [Jumala luo uutta koko ajan?] aivan kuin Jumala olisi muuttanutkin tässä lopunajassamme sanojaan ja mielipiteitään, sekä kuin tullut sallivammaksi syntiäkin kohtaan ym.. Koska monet Raamatun käännökset, varsinkin tuo -92 käännös muokkaa paljonkin ihmisten ajattelua Jumalasta, sekä Hänen tahdostaan, niin meitä uskovia kohtaan ja siitä mikä on sallittua ja mikä taas on syntiä, kuin myöskin monesta, monesta muustakin asiasta. Ja kukas on saanut tämänkin käännöksen aikaan, soluttamalla sinne sopivasti erilaisia näkökantoja Jumalan tahdosta, siis muuttamalla Sanaa ja pois jättämälläkin siitä tärkeitä asioita? No sielunvihollisemme saatanahan sen on saanut aikaan, jotta uskovat menisivät harhaan, ja tulisivat lepsummiksi, ja sallivimmiksi syntiäkin kohtaan ja lopulta nousevat vastustamaan itseään Kaikkivaltiasta Jumalaakin, niin kuin sekin [saatana, lusifer]on aina tehnyt ja nyt se sitä vasta tekeekin ovelasti ja kuin salakavalasti, koska se tietää, että: sillä on enää vähän aikaa toimia ja saada itselleen tukijoita, seuraajia.. Älä eksy, vaan Herää Jo valvomaan uskosi tilaa, sydämesi tilaa, etten lopulta joutuisikin toteamaan, että; Joo, Jeesus haki omansa, mutta minä jäinkin pois Karitsan häistä, koska en välittänyt valvoa ja tarkistaa Herralta sitä, että: olenko oikealla tiellä menossa kohti kotirantaa.

Onko unelmanasi taivas? Tahdothan päästä taivaaseen kun sen aika tulee? Oletko valmis, jos Jeesus tulisi tänään noutamaan sinua kotiin? Onhan pukusi pestynä puhtaaksi Hänen [Jeesuksen] verellä, jotta olet arvollinen pääsemään Karitsan hääjuhliin mukaan? Valvo morsian nyt vain, valvo sydämesi tilaa! Älä mielly tämän maailman nautintoihin ja pyri luopumaan niistä asioista, jotka vievät aikaasi muuhun, kuin Herran Jeesuksen kanssa seurusteluun. Onhan Jeesus sinulle rakkain ja se tärkein asia elämässäsi! Jos ei, niin sitten vain kipin kapin rukoukseen ja pyytämään voimaa muutokseen..

V I A : Morsian valvo nyt vaan