JEESUS ON AINOA PELASTUSTIE
Lähetetty: 27.03.2014 13:59Juhana Lehmuskoski
"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on; ja se on Jeesus Kristus" (1 Kor. 3:11). Usein kuvitellaan, että Jeesus on pelastustie ainoastaan uuden liiton aikana, ja vanhassa liitossa pelastuttiin noudattamalla Mooseksen lakia. Tämä käsitys osoittautuu virheelliseksi, kun tutkii Vanhaa ja Uutta testamenttia.
Jo paratiisissa Jumala sanoi käärmeelle: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän" (1 Moos. 3:15). Samalla Jumala antoi ihmisenkin ymmärtää, että Kristus on ainoa toivo ja ainoa pelastaja. Tämän tiedon oli määrä kulkea sukupolvesta toiseen, niin että koko ihmiskunta tietää asiasta kaikkina aikoina.
Kaikkina aikoina on voinut pelastua vain uskon kautta. Tämä tie ei ollut tuntematon Aabrahaminkaan aikana. "Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1 Moos. 15:6). Aabraham ei ainoastaan uskonut Herraa vaan hän uskoi Herraan!
"Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus" (Gal. 3:16). Paavali suorittaa tässä henkeäsalpaavan paljastuksen: Aabrahamin lupaukset eivät tulleet hänen lihallisille jälkeläisilleen vaan Kristukselle. Kristuksen hengelliset jälkeläiset saavat nuo lupaukset omikseen. Ei ole ihme, että Paavalia vainottiin.
Vuoden 1933 suomalainen raamatunkäännös sanoo: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan" (1 Moos. 12:7; samoin esimerkiksi 1 Moos. 13:15; 15:5; 17:7-8; 22:18; 24:7). Paavali väittää, että näissä jakeissa on käännösvirhe. Monikollisen jälkeläiset-sanan tilalla tulisi olla yksikössä oleva siemen-sana. Tästä löytyy selitys sille, miksi juutalaiset on niin monta kertaa karkotettu pois Israelin maasta. Maa kuuluukin Aabrahamin siemenelle eli Kristukselle. Jos kansa rikkoo Kristuksen tahdon, se ei saa asua pyhässä maassa. Aabrahamin vanhurskauden tähden Jumala on kylläkin luvannut huolehtia hänen lihallisista jälkeläisistään erityisellä tavalla ja kutsua heitä pelastukseen ennen muita: "Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljon ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!" (Room.. 11:24).
Juutalaisten oli määrä kaikkina aikoina seurata Kristusta, vaikka Jeesus-nimi oli heille tuntematon. On sama, millä nimellä Jeesusta puhutellaan, kunhan häntä seurataan. Kristus-tietä tarjottiin heille Mooseksenkin aikana. "Isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus" (1 Kor. 10:1-4). Usko Jeesukseen ei ollut tuntematonta.
Kun Mooseksen kautta annettiin laki, sen tarkoitus ei ollut määritellä uutta pelastustietä. "Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta" (Gal. 3:17-18). Laki ei muuttanut sitä totuutta, että lupaukset annettiin Kristukselle. Pelastuksen voi saada osakseen vain Kristuksen perillinen, sitä ei saanut lain avulla. Lakia tuli Siinailta asti kyllä noudattaa, mutta se ei pelastanut ketään, vaan oli edelleenkin uskottava Kristukseen.
"Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia" (Gal. 3:19, 23-25). Jos kansa olisi ollut kuuliainen Herralle, Mooseksen lakia ei olisi annettu. Sen tehtävä oli vartioida pelastumattomia ihmisiä, kunnes he tulevat uskoon, jonka jälkeen ei olla enää sen alaisia vaan Kristuksen lain alaisia. Laki on kasvattaja Kristukseen. Ei ole väärin, jos pelastumaton yrittää täyttää lakia. Se kasvattaa häntä, hän huomaa, ettei kykene sitä täyttämään ja että hän on syntinen. Laki on samalla esikuvallista puhetta Jeesuksesta. Se kertoo, kuinka paljon Herra vihaa syntiä. Se kertoo havainnollisesti, että ilman uhria ei ole pelastusta. Jeesus sanoo Mooseksesta: "Minusta hän on kirjoittanut" (Joh. 5:46).
Kun kansa teki syntiä ja käärmeet pistivät heitä, "Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon" (4 Moos. 21:9). Mooses ei käskenyt noudattaa lakia, koska sen tehtävä ei ole antaa syntejä anteeksi vaan kirkastaa Kristusta. Hän käski katsoa siihen, joka oli puuhun ripustettu. "Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:14-15).
Miksi sitten Herra sanoi Moosekselle: "Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä" (3 Moos. 18:5). Tarkoitus oli, että uppiniskainen kansa yrittäisi elää lain noudattamisella, pelastua sen avulla. Heidän tuli nähdä se mahdottomaksi. Paavalin mukaan yritys on toivoton: "Jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle" (Gal. 3:21-22).
Jesajakin suorastaan evankelioi kansaa jo vanhan liiton aikana: "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut" (Jes. 53:4-7). Jesajan sanat eivät ole vain ennustus tulevasta vaan kutsuvat uskomaan Kristukseen (Jes. 55:6-7). Hänen evankeliuminsa on kirkas ja paljastaa, mikä oli pelastustie vanhan liitonkin aikana. Samoin sanoo Habakuk: "Vanhurskas on elävä uskostansa" (Hab. 2:4).
Juutalaiset käsittivät väärin lain tarkoituksen, mutta Paavali oikaisi heitä: "Jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla" (Apt. 13:39). "Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia, sillä kirjoitettu on: 'Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee'. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska 'vanhurskas on elävä uskosta'" (Gal. 3:10-11).
Jos joku muu kuin Jeesus olisi joskus kyennyt täyttämään lain, se olisi periaatteessa mahdollista vielä nytkin, ainakin siellä, missä ei ole kuultu evankeliumia. Joku juutalainen rabbi voisi tahdonvoimallaan sinnitellä taivaaseen hyvän askeettisen elämänsä avulla, noudattamalla Mooseksen lakia. Afrikan viidakoissa alkukantaisen pakanan omatunto herää, mutta hän ei ole kuullut evankeliumia Jeesuksesta. Hän voisi elää oikein ja pelastua. "Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut" (Room. 1:19).
Tämä on kuitenkin mahdotonta. Pakanakin tuntee omassatunnossaan Jumalan tahdon, mutta sen noudattaminen on kaikille mahdotonta. Se johtaa korkeintaan synnintuntoon: "Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" (Room. 1:20). Jos joku ei ole koskaan kuullut evankeliumia, se ei vähennä hänen vastuutaan. Sellainen ihminen ei elä huolettomassa tietämättömyydessä, joka takaisi hänelle pelastuksen iankaikkisuudessa. "Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan" (Room. 2:12). Ilman tietoakin elänyt ihminen hukkuu kadotukseen.
Jumala lähettää evankeliumin ilosanoman sille viidakoissakin elävälle pakanalle, joka sitä sitkeästi etsii. Jumala ei ole häntä kohtaan epäoikeudenmukainen. Mutta tarvitaan niitä, jotka lähtevät viemään sanomaa. Ilman Herran lähettämiä julistajia moni pakana jää pimeyteen ja päätyy kadotukseen. "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" (Room. 10:15)
"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on; ja se on Jeesus Kristus" (1 Kor. 3:11). Usein kuvitellaan, että Jeesus on pelastustie ainoastaan uuden liiton aikana, ja vanhassa liitossa pelastuttiin noudattamalla Mooseksen lakia. Tämä käsitys osoittautuu virheelliseksi, kun tutkii Vanhaa ja Uutta testamenttia.
Jo paratiisissa Jumala sanoi käärmeelle: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän" (1 Moos. 3:15). Samalla Jumala antoi ihmisenkin ymmärtää, että Kristus on ainoa toivo ja ainoa pelastaja. Tämän tiedon oli määrä kulkea sukupolvesta toiseen, niin että koko ihmiskunta tietää asiasta kaikkina aikoina.
Kaikkina aikoina on voinut pelastua vain uskon kautta. Tämä tie ei ollut tuntematon Aabrahaminkaan aikana. "Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1 Moos. 15:6). Aabraham ei ainoastaan uskonut Herraa vaan hän uskoi Herraan!
"Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus" (Gal. 3:16). Paavali suorittaa tässä henkeäsalpaavan paljastuksen: Aabrahamin lupaukset eivät tulleet hänen lihallisille jälkeläisilleen vaan Kristukselle. Kristuksen hengelliset jälkeläiset saavat nuo lupaukset omikseen. Ei ole ihme, että Paavalia vainottiin.
Vuoden 1933 suomalainen raamatunkäännös sanoo: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan" (1 Moos. 12:7; samoin esimerkiksi 1 Moos. 13:15; 15:5; 17:7-8; 22:18; 24:7). Paavali väittää, että näissä jakeissa on käännösvirhe. Monikollisen jälkeläiset-sanan tilalla tulisi olla yksikössä oleva siemen-sana. Tästä löytyy selitys sille, miksi juutalaiset on niin monta kertaa karkotettu pois Israelin maasta. Maa kuuluukin Aabrahamin siemenelle eli Kristukselle. Jos kansa rikkoo Kristuksen tahdon, se ei saa asua pyhässä maassa. Aabrahamin vanhurskauden tähden Jumala on kylläkin luvannut huolehtia hänen lihallisista jälkeläisistään erityisellä tavalla ja kutsua heitä pelastukseen ennen muita: "Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljon ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!" (Room.. 11:24).
Juutalaisten oli määrä kaikkina aikoina seurata Kristusta, vaikka Jeesus-nimi oli heille tuntematon. On sama, millä nimellä Jeesusta puhutellaan, kunhan häntä seurataan. Kristus-tietä tarjottiin heille Mooseksenkin aikana. "Isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus" (1 Kor. 10:1-4). Usko Jeesukseen ei ollut tuntematonta.
Kun Mooseksen kautta annettiin laki, sen tarkoitus ei ollut määritellä uutta pelastustietä. "Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta" (Gal. 3:17-18). Laki ei muuttanut sitä totuutta, että lupaukset annettiin Kristukselle. Pelastuksen voi saada osakseen vain Kristuksen perillinen, sitä ei saanut lain avulla. Lakia tuli Siinailta asti kyllä noudattaa, mutta se ei pelastanut ketään, vaan oli edelleenkin uskottava Kristukseen.
"Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia" (Gal. 3:19, 23-25). Jos kansa olisi ollut kuuliainen Herralle, Mooseksen lakia ei olisi annettu. Sen tehtävä oli vartioida pelastumattomia ihmisiä, kunnes he tulevat uskoon, jonka jälkeen ei olla enää sen alaisia vaan Kristuksen lain alaisia. Laki on kasvattaja Kristukseen. Ei ole väärin, jos pelastumaton yrittää täyttää lakia. Se kasvattaa häntä, hän huomaa, ettei kykene sitä täyttämään ja että hän on syntinen. Laki on samalla esikuvallista puhetta Jeesuksesta. Se kertoo, kuinka paljon Herra vihaa syntiä. Se kertoo havainnollisesti, että ilman uhria ei ole pelastusta. Jeesus sanoo Mooseksesta: "Minusta hän on kirjoittanut" (Joh. 5:46).
Kun kansa teki syntiä ja käärmeet pistivät heitä, "Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon" (4 Moos. 21:9). Mooses ei käskenyt noudattaa lakia, koska sen tehtävä ei ole antaa syntejä anteeksi vaan kirkastaa Kristusta. Hän käski katsoa siihen, joka oli puuhun ripustettu. "Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:14-15).
Miksi sitten Herra sanoi Moosekselle: "Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä" (3 Moos. 18:5). Tarkoitus oli, että uppiniskainen kansa yrittäisi elää lain noudattamisella, pelastua sen avulla. Heidän tuli nähdä se mahdottomaksi. Paavalin mukaan yritys on toivoton: "Jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle" (Gal. 3:21-22).
Jesajakin suorastaan evankelioi kansaa jo vanhan liiton aikana: "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut" (Jes. 53:4-7). Jesajan sanat eivät ole vain ennustus tulevasta vaan kutsuvat uskomaan Kristukseen (Jes. 55:6-7). Hänen evankeliuminsa on kirkas ja paljastaa, mikä oli pelastustie vanhan liitonkin aikana. Samoin sanoo Habakuk: "Vanhurskas on elävä uskostansa" (Hab. 2:4).
Juutalaiset käsittivät väärin lain tarkoituksen, mutta Paavali oikaisi heitä: "Jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla" (Apt. 13:39). "Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia, sillä kirjoitettu on: 'Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee'. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska 'vanhurskas on elävä uskosta'" (Gal. 3:10-11).
Jos joku muu kuin Jeesus olisi joskus kyennyt täyttämään lain, se olisi periaatteessa mahdollista vielä nytkin, ainakin siellä, missä ei ole kuultu evankeliumia. Joku juutalainen rabbi voisi tahdonvoimallaan sinnitellä taivaaseen hyvän askeettisen elämänsä avulla, noudattamalla Mooseksen lakia. Afrikan viidakoissa alkukantaisen pakanan omatunto herää, mutta hän ei ole kuullut evankeliumia Jeesuksesta. Hän voisi elää oikein ja pelastua. "Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut" (Room. 1:19).
Tämä on kuitenkin mahdotonta. Pakanakin tuntee omassatunnossaan Jumalan tahdon, mutta sen noudattaminen on kaikille mahdotonta. Se johtaa korkeintaan synnintuntoon: "Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" (Room. 1:20). Jos joku ei ole koskaan kuullut evankeliumia, se ei vähennä hänen vastuutaan. Sellainen ihminen ei elä huolettomassa tietämättömyydessä, joka takaisi hänelle pelastuksen iankaikkisuudessa. "Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan" (Room. 2:12). Ilman tietoakin elänyt ihminen hukkuu kadotukseen.
Jumala lähettää evankeliumin ilosanoman sille viidakoissakin elävälle pakanalle, joka sitä sitkeästi etsii. Jumala ei ole häntä kohtaan epäoikeudenmukainen. Mutta tarvitaan niitä, jotka lähtevät viemään sanomaa. Ilman Herran lähettämiä julistajia moni pakana jää pimeyteen ja päätyy kadotukseen. "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" (Room. 10:15)
