Pelastussanoma on tarkoitettu syntisille ja kadotetuille ihm
Lähetetty: 21.04.2022 16:40Pelastussanoma on tarkoitettu syntisille ja kadotetuille ihmisille
Kun syventyy ajattelemaan Vapahtajamme elämää ja kuolemaa, siinä huomaa paljon sellaista, joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen luonnostaan ajattelisi Vapahtajan ja kuningasten kuninkaan elämään kuuluvan.
Jeesuksen aikakalaisille, jotka ajattelivat, että Jeesus tulisi Israelin kansalliseksi vapauttajaksi, oli täysin käsittämätöntä, että Jeesuksen ensimmäinen leposija oli halpa seimi. Sille taas, joka ajatteli, että Jeesus olisi ihmisten korkean moraalin ja korkean siveellisen elämän opettaja, saattoi tuntua oudolta, että Vapahtaja ei etsiytynyt aikansa moralistien, fariseusten, seuraan, vaan hän seurusteli sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat synnin tahraamia. Jeesus oli Sakkeuksen tuttava eikä hän kaihtanut puhua syntiseksi tunnetun naisen kanssa.
Merkillinen on myös Jeesuksen ajallisen elämän päätös. Jeesuksen elämänkaari ei päättynyt kunniakkaalla tavalla kun hänet ristiinnaulittiin rikoksentekijänä kuolemaan kahden murhamiehen väliin. Kun Golgatan päivä oli päättynyt, oli turha enää opetuslasten pohtia sitä, kuka heistä oli suurin.
Nämä ulkonaiset seikat Jeesuksen elämässä ja kuolemassa ovat ikään kuin vertauksia siitä, mitä hänen elämänsä ja kuolemansa meille merkitsevät. Enteenä Jeesuksen pelastussanoman luonteesta on se tosiasia, että ensimmäinen ihminen, jolle pelastussanoma annettiin, oli ryöväri.
Tässä on evankeliumin lähtökohta ja suunta: Pelastuksen sai ensimmäisenä sellainen ihminen, jonka elämä oli niin synnin ja rikosten tahraama, että hänen oli katsottu ansainneen ankarimman sen ajan rangaistuksista.
Jeesus ei tullut parantamaan terveitä vaan sairaita. Hänen pelastussanomansa ei kuulunut – eikä se kuulu – synnittömille ja itsessään hyville ihmisille, vaan se on tarkoitettu syntisille ja kadotetuille.
Tämä seikka, että ihmisen ajallinen ja iankaikkinen autuus on riippuvainen yksinomaan ristillä tapahtuneesta sovitusteosta eikä mistään muusta, on jyrkästi ristiriidassa meidän järkemme kanssa. Ajatteleva ihminen käsittää asian aivan päinvastoin, nimittäin niin, että ihmisen on itse kasvatettava itsensä, omilla keinoillaan ja voimallaan vapauduttava synnistä, hänen on itse kohotettava siveellisyytensä yhä korkeammalle tasolle.
Ihmisen kohtalo iankaikkisuuden kannalta katsoen määräytyy tällä tavalla ajateltaessa yksinomaan sen mukaan, millä tavalla hän on täällä ajassa elänyt ja vaeltanut, millä tavoin hän täällä ajassa on noudattanut Jumalan lakeja.
Mutta kuinka voisi ihmisen kohtalo iankaikkisuuden kannalta katsoen määräytyä sen mukaan, miten hän täällä eli? Jos meidän elämämme asetetaan tarpeeksi kirkkaaseen valoon, niin jokaisen ihmisen elämän osoittautuu synnin tahraamaksi.
Ihmisen pelastus, ristin ihme, on suurin ihmeteko, mistä Pyhässä kirjassa kerrotaan. Kaikki muut Raamatun ihmeet ovat vähäisiä tämän ihmeen rinnalla. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.
Aatos Alanen (1894-1974) Toimi Helsingin yliopistossa oikeustieteen professorina.
Minun tähteni - VIA
Kun syventyy ajattelemaan Vapahtajamme elämää ja kuolemaa, siinä huomaa paljon sellaista, joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen luonnostaan ajattelisi Vapahtajan ja kuningasten kuninkaan elämään kuuluvan.
Jeesuksen aikakalaisille, jotka ajattelivat, että Jeesus tulisi Israelin kansalliseksi vapauttajaksi, oli täysin käsittämätöntä, että Jeesuksen ensimmäinen leposija oli halpa seimi. Sille taas, joka ajatteli, että Jeesus olisi ihmisten korkean moraalin ja korkean siveellisen elämän opettaja, saattoi tuntua oudolta, että Vapahtaja ei etsiytynyt aikansa moralistien, fariseusten, seuraan, vaan hän seurusteli sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat synnin tahraamia. Jeesus oli Sakkeuksen tuttava eikä hän kaihtanut puhua syntiseksi tunnetun naisen kanssa.
Merkillinen on myös Jeesuksen ajallisen elämän päätös. Jeesuksen elämänkaari ei päättynyt kunniakkaalla tavalla kun hänet ristiinnaulittiin rikoksentekijänä kuolemaan kahden murhamiehen väliin. Kun Golgatan päivä oli päättynyt, oli turha enää opetuslasten pohtia sitä, kuka heistä oli suurin.
Nämä ulkonaiset seikat Jeesuksen elämässä ja kuolemassa ovat ikään kuin vertauksia siitä, mitä hänen elämänsä ja kuolemansa meille merkitsevät. Enteenä Jeesuksen pelastussanoman luonteesta on se tosiasia, että ensimmäinen ihminen, jolle pelastussanoma annettiin, oli ryöväri.
Tässä on evankeliumin lähtökohta ja suunta: Pelastuksen sai ensimmäisenä sellainen ihminen, jonka elämä oli niin synnin ja rikosten tahraama, että hänen oli katsottu ansainneen ankarimman sen ajan rangaistuksista.
Jeesus ei tullut parantamaan terveitä vaan sairaita. Hänen pelastussanomansa ei kuulunut – eikä se kuulu – synnittömille ja itsessään hyville ihmisille, vaan se on tarkoitettu syntisille ja kadotetuille.
Tämä seikka, että ihmisen ajallinen ja iankaikkinen autuus on riippuvainen yksinomaan ristillä tapahtuneesta sovitusteosta eikä mistään muusta, on jyrkästi ristiriidassa meidän järkemme kanssa. Ajatteleva ihminen käsittää asian aivan päinvastoin, nimittäin niin, että ihmisen on itse kasvatettava itsensä, omilla keinoillaan ja voimallaan vapauduttava synnistä, hänen on itse kohotettava siveellisyytensä yhä korkeammalle tasolle.
Ihmisen kohtalo iankaikkisuuden kannalta katsoen määräytyy tällä tavalla ajateltaessa yksinomaan sen mukaan, millä tavalla hän on täällä ajassa elänyt ja vaeltanut, millä tavoin hän täällä ajassa on noudattanut Jumalan lakeja.
Mutta kuinka voisi ihmisen kohtalo iankaikkisuuden kannalta katsoen määräytyä sen mukaan, miten hän täällä eli? Jos meidän elämämme asetetaan tarpeeksi kirkkaaseen valoon, niin jokaisen ihmisen elämän osoittautuu synnin tahraamaksi.
Ihmisen pelastus, ristin ihme, on suurin ihmeteko, mistä Pyhässä kirjassa kerrotaan. Kaikki muut Raamatun ihmeet ovat vähäisiä tämän ihmeen rinnalla. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.
Aatos Alanen (1894-1974) Toimi Helsingin yliopistossa oikeustieteen professorina.
Minun tähteni - VIA